Tiedän että näitä keskusteluja on täällä jo varmaan miljoona, mutta kysyn nyt keuitenkin.
-Kuinka päätit lähteä au-pairiksi usaan?
-minkä järjestön kautta lähdit?
-tuliko kova ikävä omaa perhettä?
-jos tuli niin kuinka selvisit siitä "yli"?
-olen kuullut että ef-järjestön "päämaja" on ruotsissa ja että sieltä saatetaan soitella sinulle...soiteltiinko sieltä sinulle ja mitä kieltä jouduit puhumaan heidän kanssaan?
-osaatko puhua nyt tosi hyvin englantia
-Kuinka päätit lähteä au-pairiksi usaan?
-minkä järjestön kautta lähdit?
-tuliko kova ikävä omaa perhettä?
-jos tuli niin kuinka selvisit siitä "yli"?
-olen kuullut että ef-järjestön "päämaja" on ruotsissa ja että sieltä saatetaan soitella sinulle...soiteltiinko sieltä sinulle ja mitä kieltä jouduit puhumaan heidän kanssaan?
-osaatko puhua nyt tosi hyvin englantia
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ollut au pairina usassa nyt 5 kuukautta, tässä vastauksia kysymyksiisi:
-au pairius ei ollut suunnitelmissa paljoakaan etukäteen, kavereita oli lähdössä ja välivuosi oli tulossa minullekin joten aloin kiinnostua ajatuksesta lähteä ulkomaille. Otin yhteyttä työvoimatoimiston sivujen kautta vain yhteen perheeseen ja heti tärppäsi.
-EurAuPairin kautta olen
- Sitä täällä olen ihmetellytkin kun kunnon koti-ikävää ei ole ollut. Perheeni oli täällä jouluna käymässä, ehkä se lievensi asiaa. Sähköpostilla ja messengerillä olen pitänyt aika paljn yhteyttä Suomeen.
-Minulla on täällä oma Commonity Counsellor, jonka kanssa on tapaaminen kerran kuussa. Hän on amerikkalainen,joten englantia puhumme, tosin hän osaa myös ranskaa, joten ranskalaisen au pairien kanssa hän puhuu ranskaa:)
-Kirjoitin englannista viime keväänä komean A:n ja kielitaitoni oli lähteissäni siis aika heikko. Host-perheeni on suomalainen mutta olen oppinut paljon kieltä vaikken sitä vieläkään "tosi hyvin" osaa...paljon luontevammin se kuitenkin tulee.
Rohkeasti vain matkaan, se kannattaa!!!!!
Heips!
Minullekin tämä päätös lähteä tuli tavallaan ekstempore :) Klikkasin vain "lähetä hakumus" nappulaa ja kuukauden päästä on lähtö Usaan. :D Ja miksi juuri Usa? Selailin paljon juttuja etenkin tällä palstalla. Tajusin että mun juttu on "kerralla ja kauas" :D Ja muutenkin Usaan pitää päästä tutustumaan eikä vain kotimaassa jurputtaa päivästä toiseen miten paska maa se on. :D Järjestön kautta menen (euraupair) ja vaikka pientä paperisotaa aiheuttaa noi viisumit ym, niin kyllä tämä kaikki on sen arvoista! Perheen minkä löysin, on MAHTAVA. Jos tämä tuntuu sinustakin hyvältä mahdollisuudelta kokeilla uutta kulttuuria, kehittää itseäsi, niin lähde ehdottomasti. Vuosi on lyhyt aika!! Ja mitä kaikkea se voikaan sulle antaa. Et ikinä tiedä. Vastoinkäymisiäkin luultavasti tulee, mutta niitä tulee aina, olit sitten missä tahansa. Ja aika kultaa vuodet. ;) Olen muuten varma että ikävä tulee perhettä ja ystäviä, mutta sekin on vain asia, joka kuuluu elämään. Ei pidä pitää liian suurena asiana.
Tosta kielitaidosta vielä... Mailasin perheen kanssa aika ahkerasti vajaan viikon ja kerroin että vähän takkuaa toi mun puhuminen, niin he sanoivat että tuskin tulee mitään ongelmia asian kanssa ja he nimenomaan haluavat tarjota sen mahdollisuuden, että aupair oppii kielen. Kun perhe sitten soitti mulle (mikä jänskätti tietty paljon), niin perheen äiti sanoi että puhun hyvin englantia :D Itsetunto nousi siitä, koska pelkäsin sitä aika paljon. Ja mieti miten siellä maassa se kieli tulee todellakin tutuksi. Oma perhe on ihan jenkkiperhe, mutta Community counselor on alunperin Suomesta (hassu sattuma!), mutta kun mailailtiin, hän pyysi että kirjoittaisin englanniksi, koska hänen suom. taidot ruosteessa. :D Oikeasti suosittelen tätä yhtenä mahdollisuutena.
kiitos tosi paljon vastauksista...Rohkaisivat minua todella paljon! Lähtemisessä minua todellakin jännittää ja arveluttaa se, että pystynkö olemaan vuoden erossa raikkaista ihmisistä eli perheestäni ja muista sukulaisista ja ystävistä. Tiedän kokemuksesta, että minulle tulee helposti ikävä perhettäni, joten pääsenköhän ikävästäni yli jos muutan yksin USA:aan aivan vieraaseen ympäristöön. Olen miettinyt että olisikohan helpompaa sopeutua uuteen maahan jos menisin au pairiksi perheeseen jossa puhutaan myös suomea...Mutta toisaalta ajattelen että jos lähden niin lähden sitten kerralla sellaiseen perheeseen, jossa varmasti kielitaitoni karttuu.
Missä päin USA:ta asustelette/asuitte...mitä aluetta suosittelette...
Tosiaan, ikävä voi tulla, mutta älä ajattele sitä liikaa tai jopa matkaasi estävänä asiana. Sain jo euraupairilta vakuutusehdot ja siellä eräs kohta oli, että jos Suomessa joku kuolee tai sairastuu vakavasti, voin vakuutuksen piikkiin lentää Suomeen ja takaisin Usaan. Sit jos minulle sattuu jotain Usassa, esim joudun sairaalaan yli 7pv ajaksi, vakuutus maksaa lähimmän perheenjäsenen/t lennon sinne. Jotenkin näin se meni. Ja tämä hyvin kattava vakuutushan tulee sulle automaattisesti ilmaiseksi kun järjestön kautta menet. Eli sekin plussaa.
Itse löysin perheeni (tai hehän löysit mut! :D) itärannikolta. Mutta yhteydenottoja tuli seuraavista osavaltioista: Minnesota, Massachusetts, Florida ja Georgia, kunnes löytyi tämä ihana perhe, joka sopii juuri minulle ja näköjään minäkin heille. :D
minäkin ajattelin tuota EurAupair-järjestöä. Netti-sivuilla huomasin, että järjestö järjestää jopa erilaisia lomareissuja ympäri USA:ta järjestön au paireille. Pääsee näkemään vähän maata muiden au pairien kanssa;)
Monta vuotta olet tällä hetkellä? Itse olen 18 ja olen miettinyt, että au pair vuoden takia mahdollinen yliopistoon pyrkiminen siirtyy vasta keväälle 2008...ammattikorkeaanhan voi pyrkiä myös syksyllä eli se olisi mahdollista sitten syksyllä 2007 kun palaan takaisin suomeen...siis jos nyt vain uskallaudun kohti uusia haasteita;)
Haluaisin lukion jälkeen todellakin tehdä ihan jotain muuta kun vain opiskella ja kulkea samoja jalan jälkiä kuin siskoni...HALUAN TEHDÄ IHAN JOTAIN ERIKOISTA JA ERILAISTA! Jos tiedät Eur Aupairista vielä jotain lisää tärkeää tietoa, niin olisi hienoa jos voisit kirjoittaa niitä vähän tänne...ei tietenkään kaikkea tarvitse erikseen tänne kirjoitella, mutta jotain:)
Olen 19, mutta piakkoin 20. Saisin kyllä omasta mielestäni olla sen 21, koska myönnän että olisi kiva vilkaista joskus myös niitä klubeja drinksu kädessä sitten omalla ajalla. >:C mutta ei siitä sen enempää. ;)
Muihin järjestöihin en kovasti ole edes tutustunut. Voin vain olla tyytyväinen tähän euraupairiin. Usaan mennessä on melkein pakko olla järjestö takana ja on kivempi tunne lähteäkin, "kun joku pitää tarvittaessa puolia". Oli sulla järjestöä tai ei, valitettavasti terveystodistus, muutama muu paperi ja viisumi aiheuttaa jonkin verran paperihommia, mutta tosiasia on, että sun tarvitsee kirjoittaa muutama paperi ja käydä Viisumi-haastattelussa Helsingissä - that's it. Koska joku muu ne sulle tavallaan hankkii! Voin vain olla onnellinen että on järjestö ja perhe auttamassa. Ja olen siitä heille kiitollinen.
Sitten jos päätät lähteä ja järjestö hyväksyy sinut ja kun ollaan jo siinä vaiheessa, että perheetkin alkavat ottaa yhteyttä, ja jos murehdit, mikä on se oikea perhe... sen tiedät "vaistosta". Itse stressasin reilun viikon verran, kunnes tämä "minun perhe" otti yhteyttä ja heti nappas. Nyt mailaillaan joka päivä ihan pienistäkin asioista ja entistä varmempi olen kaikesta. Eli sä kyllä tiedät, kun hommat vaan kolahtaa!
Ja ymmärrän sun tunteesi tosta "erilaisesta elämisestä". Meillä on perheessä myös tehty kaikki mahdollisimman perinteisesti ja ns. varovaisesti. Minut ensin teilattiin ihan täysin, kun kuulivat lähdöstä. Nyt he kuitenkin tukevat minua. Eli sain kestää yli kuukauden teilaamista, jopa haukkumista. Mutta pidä pääsi! Sinä kyllä tiedät mitä haluat.
Kuinka paljon sinulla oli/on kokemusta lasten hoidosta? En ole ihan varma, että riittävätkö minun kokemukseni, kun olen hoitanut serkkujani kun he olivat pieniä. Olin silloin itse ehkä 15.v ja serkut olivat 1, 4, 6 ja 8. Serkut asuivat maalla ja kun heidän vanhempansa olivat "töissä" siinä kotipiirissä, niin vahdin, leikin ja annoin heille tarpeen vaatiessa ruokaakin;) Hoidin heitä kesäisin aina noin viikon verran. Minulla on myös paljon muitakin reilusti itseäni nuorempia serkkuja, joihin pidämme tiiviisti yhteyttä ja olen nähnyt heidän kasvavan aivan pienestä vauvasta kouluikään jne. Mutta varsinaisesti en ole hoitanut heitä yksin kun ovat olleet ihan pieniä.
Tiedätkö lähteekö sinun kanssa sinne New Yorkiin muitakin au paireja Suomesta tai muista maista yhtä aikaa...siis samalla koneella ja onko 5 päiväisellä kurssilla paljonkin muita au paireja?
Olen tässä miettinyt sitä aluetta minne haluaisin sitten ehkä suunnata. Jonnekin missä ei olisi ainakaan hirveän kylmä talvi. Pitkä ja kuuma kesä olisi myös plussaa. Eli varmaan länsirannikolle. Mutta siellähän on paljon niitä maanjäristyksiä...hmm
Ehkä mä ajattelen vaan vähän liikaa...pitäs vaan nostaa kytkintä ja antaa palaa...ja jos ei siellä päässä jostain syystä eläminen suju niin ostan sitten vaikka itse sen lentolipun takaisin suomeen. Vaikka olen kyllä ajatellut niin, että jos lähden niin pysyn sitten siellä vaikka olisi kuinka ikävä takaisin suomeen:)
Eipä minulla mitään suuria kokemuksia takana ollut. Eniten olen "hoitanut" omia sisaruksia eli ihan jokapäiväistä pyykinpesua, kaupassa käymistä, ruuan laittoa, autolla kuskaamista kouluun etc, huushollin ylläpitoa siivouksineen. Mutta homman juju on se, että tavallaan vasta aupair perheessä opit sen lastenhoidon kunnolla ja perheelle on jo järjestökin kertonut, että aupair EI ole ammattilainen. Joten perhe tietää sen. Siksi ei myöskään vaadita oikeasti mitään suuren suurta työhistoriaa. Tärkeää on, että sinuun voidaan luottaa ja antaa lapsukaiset hoidettavaksi. Voit itse ruksia, minkä ikäisiä lapsia haluat hoitaa. Alle 2 vuotiasta et joudu kuitenkaan hoitamaan, jossa sulla ei ole alan koulutus tai vastaava. Eli no problemos.
Kysyin just järjestöltä, onko muita lähdössä yhtä aikaa, ja minä olen ensikuulle ensimmäinen lähtijä, mutta mahdollisesti pari muuta lähtee myös. Toivon että lähtee, niin vois jutskailla! Mutta siellä New Yorkissa on takuulla muita auppareita muista maista.
Ja vielä tosta alueesta. Itse menen itärannikolle, mutta eteläiselle osalle, joten siellä on takuulla lämmintä! Kesällä jatkuvasti 20-30 astetta. Talvisin voi olla jopa -1 aste pakkasta, mutta tavallista talvella on noin 10 astetta tai enemmänkin. Eli lämmintä löytyy myös itärannikolta! Suomea vastaavat olot löytyy esim. Minnesotasta, joka ei minua kovin houkuttanut. :)
Mullakin kyllä löytyy kokemusta noista tavallisimmista kotitöistä eli siivouksesta, kaupassa käynnistä ja muusta, mutta ilman niitä lapsia...mutta eiköhän se kaupassa käyntikin onnistu ihan lastenki kanssa...hehe;)
Millainen se sinun perheesi on? Mitä vanhemmat tekevät työkseen? Montako lasta ja minkä ikäisiä? Mitä sinun työnkuvaasi kuuluu? Olen jo vähän jutellut äitin ja isän kanssa suunnitelmistani ja suhtautuivat aika negatiivisesti:/ Sanoivat että miksi niin kauas? Millaisia rokotuksia olet muuten joutunut ottamaan ennen lähtöä?
Aina kannattaa edes kokeilla, niin ei harmitä myöhemmin!!
Molemmat vanhemmat hyvissä töissä, lapset 5-9 vuotiaita, neljä kappaletta ja kaikki poikia. Jee! :D Pojat harrastaa soccerista aina Tae Kwon Do'hon eli toivottavasti en joudu harjoituskapulaksi! :D :D Mukavan oloisia poikia. Perhe on ns. kansainvälinen siinä mielessä, että haluavat tutustua todella muihin kulttuureihin, ovat avoinmielisiä, asuneet vuoden ulkomailla ja paljon ystävyyssuhteita muualle. Tästä huolimatta ihan jenkkejä, muttei pelkästään "Usa, Usa, Usa" -tyyppejä! ;) Mikä on tietty aika rasittavaa... Nyt he ovat rakentamassa uutta isoa taloa (vaikka nykyinenkin kyllä on) ja kun kuulivat suomalaisesta saunasta, he haluavat sinne TOSISSAAN saunan! Ovat puhuneet jo rakentajillekin. :D Uskomattomia! Ehkä pääsen sittenkin saunaan, luulin eka että nyt tuli vuoden karenssi. ;D
Työnkuvaan kuuluu ihan normaalit hommat. Eli pojat kouluun, poikien pyykinpesu, hieman ruuanlaittoa, harrastuksiin viemistä ja äiti mainitsi ihan erikseen hauskanpidonkin! :) Eli itse arvostan tällaista rentoa porukkaa. Ja mikä hienointa, he tuntuvat aidosti pitävän myös minusta.
Tiedän että tuntuu pahalta, jos et saa aluksi kannustusta itsellesi. Been there, done that.. :( Mutta kait sulla on edes yksi ystävä, jonka kanssa puhua tästä ja jolta voisist saada tukea? Ja ties vaikka vanhempasi suhtautuvat tähän vielä myönteisesti!!
heippa hellokitty,
enhan ma tanne amerikkaan tullut suomalaisia tapaamaan mutta ihan mielenkiinnosta kysyn etta missa pain itarannikkoa asustelet. olen tekemassa camping reissua keskimaasta itarannikolle ja maaranpaana on las (kyllakin vasta kesalla). olis kiva jos joku suomalainen nayttelis mulle vahan paikkoja tai tulis muuten vaan reissaan munkanssa viikonlopuks las:iin. vastaile vaikka mailiini [email protected]
niin eihan se itarannikko ole lahellakaan lansirannikkoa..heh!:D mut kuitenkin..tulen ma itarannikollakin kaymaan..:D ja jos tiedat ketaan suomalaista lansirannikolta..
voi toi sun perheesi kuulostaa niin ihanalta!!! toivoisin kyllä todella että itelläkin tärppäis ja löytyis joku hyvä perhe. sulla kävi kyllä hyvä tuuri!! onnea siitä! mulla on nää aupparikuviot vielä alkutekijöissä, pitäis noita hakupapereita täytellä niin sais sen perheen haun käyntiin. pitää vaan toivoa että saisin jonkun "munlaisen" perheen ja että ne olis just tollalailla sopivasti rentoja ja vastaanottavaisia. tsemppiä kaikille!!!
Kun teet etenkin Dear Host Family kirjettä, tee se _juuri_ sillein, jossa kerrot tosiaan sun mieltymyksistä. Mutta tietysti järjestön ohjein. Näin perhe saa tietää jo kirjeestäsi minkälainen mahdollisesti olet. Myös perheet haluavat aupairin, joka on mahdollisimman "perheen tyylinen". Silloin sulla on paremmat tsäänssit todellakin päästä juuri sulle sopivaan perheeseen. Eli kirjeelläsi periaatteessa pystyt karsimaan jo "pahimmat perheet" pois. You know. ;)
Toivotan sulle kovasti onnea! Sitäkin tarvitaan kourallinen. Pakko on myöntää, että oli nimittäin onneakin matkassa. Tällä perheellä oli muitakin ehdokkaita. Tein heille heti selväksi, kun kiinnostuin heistä, että "olette juuri minulle paras perhe". He taisivat arvostaa sitä niin paljon, että ottivat sitten minut. Tiedät kyllä, kun se sopiva kolahtaa kohdalle, niin kulunut lause kuin se onkin. :) Tietysti jos epäröit liikaa, niin älä tee päätöksiä. Odota vähän aikaa. Minulla muutaman päivän odotus toi tämän perheen. Jos en olisi odottanut, olisin varmaan mennyt toiseen perheeseen, joka olisi luultavasti ollut minulle aika huono valinta.
*peukut pystyssä*