En jaksanut kaivella arkistoja löytysikö vastaavaa.
Mutta. Onko kenelläkään (ammattilaulajalla tai harrastajalla) kokemusta siitä, että esim. avioeron aiheuttamana ääni kärsii?
Itselleni kävi niin, että avioeron aiheuttamien stressien ja pahan olon seurauksena sain psykosomaattisia oireita, äänialani pieneni, fysiikka petti, hengitys meni päin....jne. Joskus treenaillessa löydän jälleen sen heleän oman ääneni. Mutta suurimman osan aikaa oma ääneni on kateissa, en jaksa laulaa jne. Treenaaminen auttaa tasan sen kerran kun treenaa, tunnin kuluttua tilanne on yhtä toivoton kuin ennenkin.
Eli. Jos teillä on vastaavia kokemuksia niin miten pääsitte takaisin jaloillenne?? Miten saitte äänenne ja tekniikkanne takaisin? Odottamalla? Antamalla ajan kulua?
t. korkea sopraano, joka kaipaa ääntään takaisin
Mutta. Onko kenelläkään (ammattilaulajalla tai harrastajalla) kokemusta siitä, että esim. avioeron aiheuttamana ääni kärsii?
Itselleni kävi niin, että avioeron aiheuttamien stressien ja pahan olon seurauksena sain psykosomaattisia oireita, äänialani pieneni, fysiikka petti, hengitys meni päin....jne. Joskus treenaillessa löydän jälleen sen heleän oman ääneni. Mutta suurimman osan aikaa oma ääneni on kateissa, en jaksa laulaa jne. Treenaaminen auttaa tasan sen kerran kun treenaa, tunnin kuluttua tilanne on yhtä toivoton kuin ennenkin.
Eli. Jos teillä on vastaavia kokemuksia niin miten pääsitte takaisin jaloillenne?? Miten saitte äänenne ja tekniikkanne takaisin? Odottamalla? Antamalla ajan kulua?
t. korkea sopraano, joka kaipaa ääntään takaisin
Vastaukset 7
Vanhimmat
stressi monessa muodossaan heijastuu kyllä heti ääneen: suru, ahdistus ja monet muut muutoksesta aiheutuvat stressitekijät tuntuvat koko kropassa ja toki niin herkässä instrumentissa kuin ääni. Äänenhuollon ohella on aina hyvä puhua myös tunnepuolesta siihen pätevän ammattiauttajan kanssa, kokonaisvaltainen huolto kantaa pysyvää hedelmää. Aina sieltä noustaan, ääni muhevana tai heleänä, mutta vahvempana ja viisaampana!
Alkaa mennä nimittäin hermot tämän homman kanssa. Hankaloittaa työntekoa ältsisti kun ei ääni toimi kuten sen tietää normaalisti toimivan.
Se ottaa aikaa, mutta kuten edelläkin sanottu, se on ihan luonnollinen reaktio. Ja juuri sen takia laulaja onkin herkkyydessään niin upea soitin. Upein.
Suosittelen myöskin käymään vaikka teekoon kautta juttelemassa psykologille, koska kaikki asianhaarojen ryppyjen tunnistaminen ja lempeä mankelointi on hyväksi. Joka laulajan ammatilliseen koulutukseen voisi sitä paitsi lisätä pakolliset psykologikäynnit jo heti alkuvaiheessa :)
Ei siksi, että laulajat olisivat sekopäitä tai epätasapainoisia, vaan siksi, että soitin todella reagoi myös psyykeen. Jos tuntee mielensä liikkeitä, voi ennakoida hiukan myös sen fyysisiä vaikutuksia.
Tsemppiä! Kyllä se sieltä!
sinulle!
Tosi hienoa, että löytyy kannustavia ihmisiä. Ja on hienoa huomata, että en olekaan mikään poikkeus, ikävä luonnonoikku. Vaan että jonain päivänä...
Kun vain malttaisi olla rauhassa ja antaa itselle aikaa. Ja kyllä; psykologin kanssa olen menossa juttusille. Kuvittelin pärjääväni itse, mutta... toisin kävi.
Ja se hermostuminen. Se on kyllä monesti jo vallannut olon ja elon. Ja vie entistä huonommaksi sen laulamisen vähäisetkin rippeet.
Ja on kyllä uskomatonta miten herkkä tämä lauluinstrumentti on. En ikinä olisi voinut kuvitella sen reagoivan NÄIN helposti ja rajusti. No. Oppia ikä kaikki. Mikä ei tapa se vahvistanee =)
se rupes vasta löytymään. Ei lintu vankeudessa laula.
Laulutekniikka on pääosin kognitiivinen akti, joten vaikeankin kriisin tai trauman aikana tai jälkeen on mahdollista laulaa TEKNISESTI hyvin. Tosin tämä väite pätee vain mikäli tekniikka on varma. Nimittäin jokainen muuttuja on se sitten laadultaan fyysinen tai henkinen on sitä enemmän omiaan vaikuttamaan itse laulutapahtumaan, mitä haavoittuvampi (lue: epävarmempi) tekniikka on. Mutta varmankaan tekniikan omaava ei ole näille muuttujille (flunssa, väsymys, masennus yms.) immuuni. Ne vaikuttavat. Kysymys on vain: Kuinka paljon?
Sen sijaan jos mainitsemieni muuttujien väistyttyä ääni ei edelleenkään toimi, on kysymys yleensä vakavammanlaatuisesta ongelmasta, joka joko johtuu alunperinkin epävarmasta tekniikasta tai jostakin fyysisestä tekijästä, jonka käynnistäjänä on voinut toimia tuo muuttuja.
Olen tuntenut lahjakkaita oopperalaulajia, jotka saivat uransa alkuvaiheessa liian raskaita rooleja (ns. väärän fakin rooleja). He pystyivät jotenkin hyvässä kunnossa suoriutumaan rooleistaan, mutta kovan stressin tai flunssan aikana vielä koettelematon tekniikka (joka ei perustunut kognitioon) horjahteli eikä enää muuttujan väistyttyäkään palannut entiselleen.
Eräs varsin yleinen, mutta aivan liian vähän esillä oleva ääniongelmien aiheuttaja on ns. reflux -ongelma. Kysymys on siis vatsahappojen takaisin virtauksesta, jonka johdosta äänihuulet ja kurkun limakalvot ärtyvät. Ongelman jatkuessa pitempään limakalvoihin ja äänihuuliin voi jäädä pysyviä vaurioita. Itse reflux -ongelmaa pahentavat stressi ja monet elämän tapaan liittyvät väärät tottumukset.
Suosittelen sinua ottamaan selville ongelmasi laadun. Hyvä foniatri voi auttaa, mikäli kysymyksessä on selvästi äänielimiin ulottuva ongelma (reflux -ongelmista johtuvissa ääniongelmissa asiantuntevin spesialisti Suomessa on Eeva Sala, joka toimii Turussa TYKS:ssa).
T. Eräs reflux -vaivaa poteva entinen oopperalaulaja
Luin mielenkiinnolla kohtalotovereiden kirjoituksia, koska luulin olevani yksin asian kanssa! Jo useemman vuoden ajan ääni on ollut "kadoksissa", lukuisista etsinnöistä huolimatta. On tullut kokeiltua puheterapiaa, voice massagea ja hypnoosia, mutta avaimet eivät vain löydy entisen heleän äänen saamiseksi takaisin. Oletteko te muut löytäneet ratkaisua? Voiko ääni tosiaan noin vain kadota forever? Tuntuu oudolle? Foniatria en vielä ole kokeillut, ehkä se voisi olla seuraava askel?