Olin tapaillut miestä kerran viikossa melkein 7kk ja sitten ilmoitti, että ei ole valmis sitoutumaan...SIIS SEURUSTELEMAAN...
Minä olin 22v. ja hän 34v. Hänellä ei ole lapsia, ei ole ollut naimisissa tms.
Kertokaa milloin miehet olette valmiita sitoutumaan SEURUSTELEMAAN tai yleensä edes tapailemaan vain yhtä naista?
Minä olin 22v. ja hän 34v. Hänellä ei ole lapsia, ei ole ollut naimisissa tms.
Kertokaa milloin miehet olette valmiita sitoutumaan SEURUSTELEMAAN tai yleensä edes tapailemaan vain yhtä naista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..jos tuon ikäinen mies on vapaana, niin ei koskaan tule enää olemaan valmis oikeaan suhteeseen.
Kuulostaa taas niin kovin tutulta tuo tarinasi...
Niin kaikki tuon ikäisethän ovat samanlaisia prototyyppejä...... ehkä jotkut vaan hakevat yhä sitä oikeaa MOLEMMINPUOLISTA tunnetta.... Ei silti maailmassa pidä katkeroitua, vaikka joskus kokee kovia!!!
ite olen valmis sitoutumaan vaiks heti
jos joku kiva tyttönen ajattelee musta samoin
eikä ikää ole vasta ku 23...
Niin, itsekkin ihmettelen mikä siinä sitoutumisessa on niin vaikeaa.
Itselläni siis kummittelee tämä samainen ongelma sitoutumiskammona ihan tosissaan. Tapailin oikein mukavaa miestä, joka tunnettuamme noin viikon yritti kysellä aikeitani ja halujani sitoutumiseen ja seurusteluun. Mielestäni ajankohta oli noin aikaisessa vaiheessa täysin väärä ja ahdistuin. Sovimme kuitenkin viettävämme aikaa kavereina.
Aikaa kului noin kaksi kuukautta ja huomasin, että olin kiintynyt tähän ihmiseen aikalailla. Samaan aikaan tajusin tämän ihmisen yhtäkkiä etääntyneen minusta ja kauhistuin. Kun sitten aikeeni oli kertoa lämmenneistä tunteistani, pamautti tämä toinen ilmoille ison uutisen siitä kuinka oli niin ihastunut erääseen tapaamaansa naiseen.
Nyt oloni on kovin tyhjä, sillä minulla ei ole tätä "kaveria" enää, jonka kanssa jutella mukavia iltaisin ja viettää aikaa ihan arkiaskareiden parissa.
En vieläkään oikein ymmärrä, mikä loppupeleistä meni väärin. Ajoitus seurustelun/sitoutumisen esittämiselle? Minun kypsymättömyyteni sitoutumiseen? Vai ehkä aiemmat kokemukset hylätyksi jäämisestä?
En tiedä. Paljon olen kuitenkin taas oppinut elämästä ja ihmissuhteista. Ja nyt tiedän ainakin sen, että jokaisesta hetkestä tulisi nauttia ja antaa tunteiden viedä, jopa ennen järkeä.
mutta onko teillä naisilla ikinä käynyt tälläinen ajatus mielessä, et te ette välttämättä olekkaan se juttu mitä äijät elämältään haluaa. nykypäivänä en pysty seurustelemaan, koska paljon jäis elämäs tekemättä, jos sitoutuisi.
Jos tarkoitat seksisuhteita, niin ymmärrän. Mutta muuten, miten niin jää päljon elämässä tekemättä? Ei mulla vaan ole jäänyt!
Aluksi riittää, että on pantava. Jos haluaa syvällisempää suhdetta, täytyy päänsisältä löytyä sopivaa vastiketta meikäläisen pollan sisustan kanssa. Muuten ei suhde etene vakipanoa pidemmälle.
vaan seurustelu rajoittaa omia menemisiä. tapauskohtaisesti enemmän tai vähemmän. haluan ainaski itse nähdä maailmaa ja niille reissuille ei seurustelevana voi mennä...kaikki hauskuus on poissa.
Siis kiinnostaisi kuulla mitä tuo hauskuus sitten pitää sisällään jos matkailu seurustelukumppanin kanssa ei ole hauskaa??? Voi älytön!
oman muijan kanssa reissaaminen ihan helvetin tylsää hommaa...verrattuna reisuihin, jotka suoritetaan jätkäporukalla. silloin tapahtuu ja sattuu paljon enemmän ja ei tule mitään lässytyskohtauksia. onhan naiset mukavaa seuraa, mutta en lähtisi reissuun niiden kans. saa paljon enemmän irtikin hommasta.