Tästä on jo moneen otteeseen joutunut katselemaan sivusta ja pahaa tekee: ensin seurustelun alussa itketään, kun miehellä on omia juttuja (esim. siivoaa omalla tavallaan, on kavereiden kanssa kapakkakäyntejä sun muita). Päätöksenteossa kaikki miehen ideat lytätään maan tasalle ja mies saa kuulla niistä haukkuja viikoiksi eteenpäin. Mies pyristelee vastaan, mutta muutaman kuukauden jälkeen antaa periksi, kun ei aina viitsi olla napit vastakkain naisensa kanssa.
Pari kuukautta nainen on tyytyväinen, kunnes taas alkaa valittamaan: nyt valitus on siitä, kun mies ei osallistu päätöksentekoon (vaikka tässä jo todettiin sen turhuus) ja on muutenkin selkärangaton vässykkä. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin ja miksi se "selkärangaton vässykkä" ei kelpaakaan enää, jos siitä itse tehtiin sellainen?
Lopputuloksena onkin sitten miehiä, joita ei sen ihmeemmin kiinnosta sitoutuminen vaan asutaan mielummin yksin. Moinen saa tämmöisenkin vielä markkinoilla olevan miettimään, onko se naisen haku sittenkään niin järkevää.
Pari kuukautta nainen on tyytyväinen, kunnes taas alkaa valittamaan: nyt valitus on siitä, kun mies ei osallistu päätöksentekoon (vaikka tässä jo todettiin sen turhuus) ja on muutenkin selkärangaton vässykkä. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin ja miksi se "selkärangaton vässykkä" ei kelpaakaan enää, jos siitä itse tehtiin sellainen?
Lopputuloksena onkin sitten miehiä, joita ei sen ihmeemmin kiinnosta sitoutuminen vaan asutaan mielummin yksin. Moinen saa tämmöisenkin vielä markkinoilla olevan miettimään, onko se naisen haku sittenkään niin järkevää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Poikkeuksiakin löytyy. Itse ainakin neuvottelen mieheni kanssa melkein kaikesta, sisustamisesta, matkoista, ruokaostoksista...jne. Annan hänen tehdä asiat omalla tavallaan, pääasia että hän tekee.
Joskus esim. ruuanlaitossa tekee tiukkaa pysyä pois jaloista, koska olen kuitenkin kokeneempi ruuanlaittaja. Mutta opettelen pitämään suuni kiinni ja ymmärrän antaa toiselle rauhan opetella uusia taitoja. Hän on tämän parisuhteen tasa-arvoinen toinen osapuoli. Arvostan häntä ja hänen yrityksiään osallistua. Ei oma tapa tehdä asioita ole se ainoa oikea.
Tiedän kyllä naisia, jotka polttavat itsensä loppuun, koska kaikki pitää tehdä itse sillä ainoalla oikealla tavalla. Sinänsä surullista, koska apua olisi tarjolla, mutta se ei kelpaa. Pienistä asioista ei kannata tehdä periaatekysymyksiä.
sanoa viimeinen sana. Annat naiselle rinnan, jota vastaan saa rauhassa lyödä nyrkkiä ja kiukutella. Sitten kun se on tarpeeksi ilmaissut itseään, sanot mitä ja miten tehdään.
Ei naisen kannata antaa tehdä mitään vähänkään suurempia päätöksiä. Jos päätös on oikea, nainen on siihen tyytyväinen - jos taas väärä, on se miehen vika huolimatta siitä kuka sen on tehnyt. Joudut vastuuseen kaikista päätöksistä. Mikset siis samantien tekisi kaikkia päätöksiä?
Tai no, ehkä jotkut naiset sortuu tohon. Täytyy sanoa, että en mäkään tajua. Eiköhän noita kuitenkin oo ihan rajallinen määrä. Mä tein vastaavaa teininä, mutta aikuistuttuani ymmärsin, ettei niin pidä toimia.
Ratkaisu vois siis olla nainen, jonka silmät on tossa suhteessa jo avautunu:)
Mitäpä tuohon lisäämään.
Jos tämä liitto joskus loppuu, niin uutta en tee. Rupean mieluummin vaikka erakoksi erämaahan kuin otan uuden nälvivän akan rinnalleni.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
"Niin tai näin, aina väärin päin" - harvinaisen hyvin kohdallaan. Oma exäni syyllisti minua periaatteella "kaikki miehet pettävät, joten sinäkin olet Sika".
En pettänyt. Jätin hänet kiehumaan omassa sapessaan. Eihän sellaista kestä kukaan.
Parempi minulle, yksin on paljon helpompaa.
Homma toimii myös toisin päin, ensin ollaan tyytyväisiä naisen tapaan tehdä asioita mutta pikkuhiljaa aletaan narista kun tehdään toisin kuin mies haluaisi. Iso huokaus....
Enemmin taitaa olla ihmisistä kiinni ja siitä miten joustamattomia ja tapoihinsa kangistuneita ne on. Täytyy vaan kestää ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Joilla logiikka pahasti hakusessa. Olen itse nainen mutta kerran jos toisenkin tuskastunut joiden naisten typeryyteen. Kuten myös miesten typeryyteen. Mutta tässä puhuttiin nyt naisista. En ole itsekään tajunnut tuota että toisen tapoja muokataan. Luulisi että pääasia on että mies yleensä osaa siivota, osaa rakastella, osaa tuoda leivän pöytään, osaa pitää naisestaan huolta. Kaikki muu on turhaa hienosäätöä joka kääntyy vielä itseä vastaan. Mies alkaa kohta pettämään koska ei kestä naisensa loputonta nalkutusta. Syyttäkään akat vaan itseään. Mielestäni jotkut naiset eivät tarvi miestä lainkaan, vaan koirakin kävisi. Halut voi tyydyttää vaikka dildolla. Seuraus on sitten tämä että yhä useampi mies on tyytymätön ja onneton ja luulevat kaikkien naisten olevan samanlaisia eikä meidän normaalien järkevien naisten ja näiden pilattujen -mutta vielä parannettavissa olevien- miesten tiet ei koskaan kohtaa.
Kuten sanoin, ei ole väliä miten mies hommat hoitaa, kunhan yleensä hoitaa ne.
Jos tuollaiset yksityiskohdat ovat parisuhteen kannalta oleellisia ja tärkeitä, niin silloin kyseinen nainen/mies taitaa olla ilmiselvästi lapsen tasolla! Kun tässä puhuttiin tosiaan naisista, niin sanonpa että sitten se nainen on tässä tapauksessa henkisesti alikehittynyt.
ketjun aloittajalle:
Mutta yleistämistä tämäkin, että vain naiset käyttäytyisivät tuolla tavoin. On monia miehiäkin, jotka eivät osaa parisuhteessa kohdella toista osapuolta ollenkaan tasavertaisesti.
Itse uskoin tasa-arvoon ja asioista neuvotteluun. Jo alussa huomasin etteivät ajatukseni juurikaan kelvanneet ja aina piti tehdä kuten hän halusi. En kestänyt sitä itkua ja kiukuttelua, mikä seurasi jos en suostunut myöntymään. Vähitellen sitten lähes kaikki liukui hänelle, enkä osannut enää edes tiskata kun sekin oli väärin tehty. Siinä se sitten eteni siihen että ainut mitä uskalsin tehdä oli katsoa televisiota. Oli seuraavaksi kyllästynyt siihen että minua saa aina tyrkkiä joka suuntaan. Myöhemmin syytettiin siitä että rähjään ja käytän vääriä äänensävyjä, joka johti siihen etten enää osannut sanoa yhtään mitään (hissuksiin minä kyllä silloinkin olin ollut).
Erossa ollaan oltu jo aika kauan, silti en pääse tunnetasolla hänestä irti. Paljon oli hänessä hyviä puolia, mutta en olisi selvinnyt hengissä enää kovin kauaa. Tuntuu etten kykene enää uuteen suhteeseen (tilaisuus olisi, mutta ajatus toisesta ihmisestä metriä lähempänä tuntuu vaikealta).
Noinhan se kyllä taitaa mennä jos otat sellaisen naisen jota ahistaa koko ajan kaikki... Usko pois kaikkia naisia ei ahdista niin pahasti, ota elämäniloinen nainen niin probleemaa ei synny usein.
Kertomasi kaltaisia kypsymättömiä naisia on valitettavasti paljon. Ei muuta kuin pihalle vaan ja uutta etsimään. Itse olin 39 kun löysin vihdoinkin ensimmäisen aikuiseksi kasvaneen. Voin vakuuttaa että kyllä katuisin jos olisin tyytynyt huonompaan.
Lisävinkki: hyvännäköisillä naisilla on aina kusta päässä. Etsi tavallista mukavaa naista, petyt vähemmän todennäköisesti.