Totuus on se, että Schubertin ja Deliusin moniaineksinen oopperatyyli laidasta laitaan ulottuvine ilmaisuasteikkoineen herättää minussa toisin kuin esim. verdille tyypillinen italialainen grandezza, suorastaan intohimoisia tunteita, ja jos se olisi yhtä suuressa määrin klassikkojen tradiotionaalista tyyliä jäljittelevää oopperataidetta kuin fidelio pahimmillaan, en totta totisesti janoaisi melodiikaltaan mitään niin kömpelöä, mielöikuvituksetonta ja mozartin perinteitä auliisrti kumartelevaa persoonatonta leimaa kantavaa musiikkia. Jos Schubert esim. didaktisiin funtioihin mielletyssä Burgschaftissaan käyttää 2 ensimmäisessä mörön aariassa orkestraalisia keinovaroja pidätyvämmin ja ekonomisen säästeliäästi, päästetään mörön 3. aariassa kaikki pelit auki ralliautoilutermejä käyttääkseni myrskyä ja mylvintää havainnollisesti maalailevan nonstop sforzandoja ja mouruavia skaaloja viljellen patarummmpupetteriston tukemana, mutta komeasti kajahtavana rukouksena jumalalleen zeukselle pelastumistaan myrskyn kourista ja sateen piiskaaman sillan romahdettua uintiretkestä joen ylitse selvittyään vastarannalle kiitollisuuttaan nöyrästi ilmaisten barokkimaisen jylhään tyyliin nopealla lopputrettalla ryyditettynä.
tympeä Fidelio
hurjimus
4576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ziisös, mutta lähes hengästyin tuon tekstin lukemisesta. Tuollainen määrä tajunnanvirtaa ja ainoastaan yksi piste välillä. Saavutus sekin.
Kielellisestä asusta johtuen, en ymmärtänyt siitä musiikillisesti yhtään mitään.
kuka täällä on tympeä.
Et vain suostu vetämään oikeita johtopäätöksiä.
Vituttaako?
En muista mitä olin kirjoittanut, mutta olen varma kannastani viimeiseen mieheen.