Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia? Seurustelin poikaystäväni kanssa n.3vuotta ja asuimme yhdessä vuoden eri paikkakunnalla kuin perheeni. Perheeni tykkäsi poikaystävästäni, mutta meille tuli todella riitainen ero n.puoli vuotta sitten. Kerroin vanhemmilleni kaiken, mikä oli mennyt pieleen suhteessamme, sillä miehelläni oli ollut salaa muita naisia minun selkäni takana. Pettänyt hän ei ollut. Vanhempani ovat ihan ylihuolehtivaisia ja määräilevät elämääni hyvin vahvoilla mielipiteillä, vaikka olen jo aikuinen ja asuan toisella paikkakunnalla.He ovat sitä mieltä että ihminen ei voi muuttua ja että exäni uusii tekonsa elämässään. Meillä on ollut kotona väkivaltaa ja kukaan ei sisaruksistanikaan uskalla sanoa vastaan vanhemmillemme, koska heillä on niin iso auktoriteetti meihin. Vanhemmat kielsivät minua näkemästä exääni viime kesänä, ja hänestä ei saanut puhua sanaakaan.Äitini sanoi esimerkiksi lauseen"exäni ei koskaan enää astu meidän perheen kynnyksen yli". Sama tilanne on vieläkin.
Olen ollut salaa tekemisissä exäni kanssa puolen vuoden ajan koska haluaisin hänet niin takaisin ja hän osaa auttaa minua kaikessa. Hän olisi täysin valmis aloittamaan uudelta pohjalta. En jaksa enää valehdella vanhemmilleni että pidän exääni yhteyttä, mutta koko suku on kääntynyt tosi vihamielisesti exääni vastaan. Tiedän että exäni on elämäni mies, ja että haluan hänet.Meillä on sellainen"yhteys" ja molemmat kokevat samallalailla. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, miten olisi pienin isku vanhemmilleni kertoa että haluan aloittaa uudestaan exäni kanssa? Vai onko minun vain pakko luopua elämästäni ja exästäni, koska saatan menettää kaiken yhteyden perheeseeni? Kiitän ihan tuhannesti kaikkia vastanneita, olen todella pahassa jamassa tällä hetkellä!!!
Olen ollut salaa tekemisissä exäni kanssa puolen vuoden ajan koska haluaisin hänet niin takaisin ja hän osaa auttaa minua kaikessa. Hän olisi täysin valmis aloittamaan uudelta pohjalta. En jaksa enää valehdella vanhemmilleni että pidän exääni yhteyttä, mutta koko suku on kääntynyt tosi vihamielisesti exääni vastaan. Tiedän että exäni on elämäni mies, ja että haluan hänet.Meillä on sellainen"yhteys" ja molemmat kokevat samallalailla. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, miten olisi pienin isku vanhemmilleni kertoa että haluan aloittaa uudestaan exäni kanssa? Vai onko minun vain pakko luopua elämästäni ja exästäni, koska saatan menettää kaiken yhteyden perheeseeni? Kiitän ihan tuhannesti kaikkia vastanneita, olen todella pahassa jamassa tällä hetkellä!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
in the end of the day it's your life.
but, if you are able to go all the way to stard again, than you should be able to know weither you're able to overcome bad relationship.
the ony way to conveince you falks that, he's the man of your life time, is to make them notice the change and the progress you've done because parents always look at the results as consecoiones.
we're just talking about day after day of life time.
you'are not doing any worse that other eccept!!!!
your man have to take part of this- how to do it, take a conversation with him. it will work.
but, try to make zero defect.
Ehkä sinun ei kannattaisi kertoa asiasta vanhemmillesi. Tämä on tietysti vain minun mielipide, mutta niinkuin sanoit, niin olet jo aikuinen ja asut toisella paikkakunnalla. Anna ajan kulua äläkä juttele exästäsi mitään, niin eiköhän vanhempasikin unohda. Sitten vain seurustelet ja katsot onko mies sinulle oikea. Kun olet asiasta varma ja olette menossa naimisiin kerrot äidillesi ja selität että hän on viime vuodet ollut asiallinen ja oppinut virheistään. Ainakin itse ehkä toimisin tuolla taktiikalla tuollaisessa tilanteessa. Tosin minä en edes ole halukas kertomaan vanhemmilleni miesasioistani... Itse olen jo vuoden seurustellut erään miehen kanssa, mutta vanhempani eivät tiedä mitään. Ja ajattelin, että kerron heille sitten kun hääkellot soivat tai ovat jo soineet...
Kuule, ei sellaisella vanhemmalla tee mitään, joka ei halua antaa sun elää, aikuistua, kasvaa ja tehdä omia ratkaisuja. Omia mokia. Ongelma tässä ei musta ole eksäsi vaan toi harhaluulosi että sun pitäis väenvängällä miellyttää vanhempiasi ja muuta sukua. Tee mitä teet ja anna ei-toimivien ihmissuhteiden mennä kylmästi historian roskakoriin. Pikku hiljaa kun jatkat tällä linjalla olet eliminoinut elämästäsi kaikki epäterveet ja luonnehäiriöiset ystävää näyttelevät teeskentelijät. Jos jäljelle ei jäänyt ketää on sekin tulos, johon kannattaa olla tyytyväinen.
kumman halaut pitää: rakastavan miehen, elämäsi rakkauden,
vai
elämääsi määräilevät, rajoittavat ja väkivaltaiset vanhemmat?
Yleensä hyvä sääntö on dumpata se, joka ei tule muiden kanssa toimeen. Samaten jos miehesi haluaisi sinun hylkäävän vanhempasi, oikea ratkaisu olisi heittää ukko pihalle.
omaa elämääsi. Ja seurustelet sen miehen kanssa ei vanhempasi. Siispä sinä teet omat päätöksesti!!
Kappalejako.