Työttömänä mukavaa

en ole mikään ikäloppu, joten ei tässä vuosikymmeniä ole tullut tehtyä.

En ikinä unohda työttömyysaikaani ja sitä asenteellisuutta, mikä kaikkiin työttömiin kohdistettiin ja kohdistetaan edelleen.

Oma "syyhän" se on, että tulee muiden mukana irtisanotuksi.

Mutta tuommoiset mustamaalaajat hirteen.

Olit ansiosidonnaisella tai alemmilla tuilla, niin työttömyysaika kuluu silti. Eli vaikka miten lokoisaa olisi (pakko myöntää, että aikansa ansiosidonnainen oli mukavaa aikaa itsellenikin) niin kun olet ollut vuodenkin työttömänä, on tilanteesi huonontunut paljon.

Kyllä sitä moni ansiosidonnaiselle lekottelemaan jäänyt kiroaa, jos kaikki 500 päivääkin kuluttaa "helpolla rahalla", mutta tukien pudotessa tuleekin kiirus duuniin. Se onkin vähän paha alkaa selittämään sitten, että tokihan mä olisin töitä saanut koska vain mutta en mennyt.

Vähän kaksipiippuinen juttu sekin. 500 päivää aika huikea aika sinällään, joten mitähän monikin työnantaja tuumaa ihmisestä, joka ei selvästi ole edes etsinyt töitä tuona aikana...Voipi olla joskus parempi valehdella ettei ole löytänyt, vaikka 500 päivää kyllä kieltämättä aika pitkä aika ettei mistään päin tärppäisi. Joskus tietty käy vain huono flaksi eikä tärppää vuosiin.

Omalta kohdaltani voin sanoa rehellisesti, että 6kk oli helkkarin mukavaa vain olla kun oli painanut vuosikausia kuin eläin duunia. Sen jälkeen alkoi aika käydä pitkäksi ja vähän alkoi hiipiä jo tunne, että mitä jos ei töitä saakaan. Loppujen lopuksi alkoi arveluttamaan niin paljon, että menin töihin 250e pienemmällä rahalla kuin ansiosidonnainen olisi ollut kuussa. Ei nyt jälkikäteen tietty kaduta, mutta kyllä tuolloin pari kuukautta jotenkin oli fiilis aika 0 duunissa.

Pikkuduunari kirjoitti:

Olit ansiosidonnaisella tai alemmilla tuilla, niin työttömyysaika kuluu silti. Eli vaikka miten lokoisaa olisi (pakko myöntää, että aikansa ansiosidonnainen oli mukavaa aikaa itsellenikin) niin kun olet ollut vuodenkin työttömänä, on tilanteesi huonontunut paljon.

Kyllä sitä moni ansiosidonnaiselle lekottelemaan jäänyt kiroaa, jos kaikki 500 päivääkin kuluttaa "helpolla rahalla", mutta tukien pudotessa tuleekin kiirus duuniin. Se onkin vähän paha alkaa selittämään sitten, että tokihan mä olisin töitä saanut koska vain mutta en mennyt.

Vähän kaksipiippuinen juttu sekin. 500 päivää aika huikea aika sinällään, joten mitähän monikin työnantaja tuumaa ihmisestä, joka ei selvästi ole edes etsinyt töitä tuona aikana...Voipi olla joskus parempi valehdella ettei ole löytänyt, vaikka 500 päivää kyllä kieltämättä aika pitkä aika ettei mistään päin tärppäisi. Joskus tietty käy vain huono flaksi eikä tärppää vuosiin.

Omalta kohdaltani voin sanoa rehellisesti, että 6kk oli helkkarin mukavaa vain olla kun oli painanut vuosikausia kuin eläin duunia. Sen jälkeen alkoi aika käydä pitkäksi ja vähän alkoi hiipiä jo tunne, että mitä jos ei töitä saakaan. Loppujen lopuksi alkoi arveluttamaan niin paljon, että menin töihin 250e pienemmällä rahalla kuin ansiosidonnainen olisi ollut kuussa. Ei nyt jälkikäteen tietty kaduta, mutta kyllä tuolloin pari kuukautta jotenkin oli fiilis aika 0 duunissa.

aina töitä löytää. Palkkakin on aina sopiva, mutta maksu välit liian pitkijä. Lepäile rauhassa ennen uutta rutistusta.

Aihe on kohdaltani mennyt ohi mutta kokemusta on.
Vakituinen työ loppui 53-vuotiaana.
Sen jälkeen lyheneviä pätkiä siinä määrin että tavoitin putken pään.
Nyt kolmatta vuotta työttömyyseläkkeellä (62v).

Oma tuntemukseni: Muutaman kuukauden täystyöttömyyden jälkeen ajatuskin aamuisesta töihinlähdöstä kauhistutti!
Minulla kyllä työttömyyspäivien lisääntyessä työhalut katosivat ja harrastukset valtasivat tilaa.
Ihastuin vapaa-aikaani siinä määrin, että vaimonikin otti lopputilin voidaksemme käyttää "laatuaikaa" (kulunut ilmaisu) yhdessä.
SUURENMOISTA!!!!