noin kaksi kuukautta siitä kun avomies jäi pettämisestä kiinni. ja vieläkin se pyörii päivittäin mieles.. kuinka helvetis mä voisin jo antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin?! mä oon oikeesti tosi vihainen ittelleni kun en PYSTY unohtamaan!! mä näen siitä vieläkin unia,oon sairaalloisen mustasukkainen yms.. viime lauantaina mä oikein räjähdin sille. ja vielä baarissa.. no sehän lähti sieltä ovet paukkuen ja mä vielä menin kotona jatkamaan mun jäkätystä ja mäkätystä. typerää jauhaa tommosesta ja vielä kännis.. pitäishän sitä nyt aikuisen ihmisen tajuta jättää menneet menneisyyteen. mä otin sen takasin ja se halus tulla takas. me rakastetaan toisiamme, helvetti soikoon!! ei yhden typerän kännimokan takia pitäis heittää koko tulevaisuutta hukkaan! ja kun se on ihana.. ja oikeesti HALUAISI antaa sille anteeksi ja HALUAIS unohtaa mutta miksei siihen saakeli vaan pysty?? vai enkö mä vaan uskalla? kun kuitenki pelkää et se tekee sen uudestaan tai että se ei rakastakkaan..mutta toisaalta se on vaan uskalettava. jos se tekee sen vielä niin se lentää ulos ja silloin mä tiedän ettei se ollutkaan mulle "Se Oikea". eli periaatteessa mä en häviä siinä mitään että luotan siihen taas. jos se ei petä mun luottamusta ja on uskollinen jne. meidän elämän/tulevaisuuden pitäis olla kaunista katsottavaa:) mut jos mä petyn taas, mä voin hyvillä mielin lähtee suhteesta kun mä tiedän ettei meitä sit oltukaan tarkotettu yhteen. eikö? nää jutut rupee oikeesti tuntuun jo omas pääski huvittavilta, mut ei se mitään, hyvä et edes joku tuntuu näiden ajatusten keskellä huvittavalta ja hymyilyttää:)se on hyvä vähä välillä purkaa näitä tuntojaan täälä, kun ei kaikkea aina viitsisi tohon ukkoonkaan purkaa. kyllä mä oon kärsiny täs pettämisjupakas, mutta niin on kyllä toi mieskin. kyllä tälle nyt pitää joku loppu saada. kyllä mä haluan lähteä baariin tms. ilman että sinne täytyis mennä riitelemään. mutta kun aina ei jaksais vaan odottaa että aika parantaa haavat. koska eihän sitä ikinä tiedä edes parantaako se. ja niinku joku viisas on joskus sanonu, "parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastamatta"
kun haluaisi unohtaa..
kaktus
91541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aiheesi on tuo klassinen.
Olet rakastunut,toinen pettää mutta rakastat silti ja mietiskelet kannattaako vielä yrittää!
Saatan saada niskavillasi pystyyn,ja et allekirjoita seuraavia lauseita.
MUTTA NE ON 99% TOTISTA TOTTA,ellet kuulu siihen hyvin pieneen vähemmistöön 1%.
1.Jos kerran pettää,pettää uudelleen.
2.Anteeksi annettu syrjähyppy on pettäjälle suora lupaus jatkaa pettämistään.
3.Suhteessa on heikko ja vahva,eniten rakastunut on se heikko,ja vahva käyttää tietoa hyväkseen.
Tilanteesi on ihan tyypillinen tilanne,rakastunut ihminen uskoo kaiken ja vieläpä on sokea asian todelliselle puolelle.
Neuvoni on siis yksi selitteinen.
Kundi kaverisi petti sinun luottamuksesi kerran,oli kännissä tai ei.
Hän ei rakastanut sinua tarpeeksi,muutoin tälläistä ei olisi tapahtunut.
Ota asiasta vaari,ajattele positiivisesti.
Hän paljasti itsensä todellisen luonteen,unohda hänet ja etsi itsellesi arvoisesi rakastaja.
Vai haluatko elää tulevaisuudessa pelon varjo mielessä?
KANNATTAAKO yrittä, sillä AINA kannattaa yrittää. ihmiset muuttuu, ehkä myös mieheni. on ainakin jo nyt näyttänyt muuttumisen merkkejä.. (viikonloput kotona,puhuu paljon tulevaisuudesta,suunnitelmista, varsinkin me-muodossa ja muutakin pikkujuttuja jotka kuitenkin merkitsee paljon)ja usko pois oon kuullut noi lauseetmonen monta kertaa jo ettei ne nyt niin enää hetkauta. ehkä tosiaan sitten kuulun siihen 1% vähemmistöön. ja miksei myös pettäjät voisi oppia kerrasta? ei tietenkään rakastanut tarpeeksi,eihän se muuten sitä olisi tehnyt. mutta se on nyt tajunnut mitä kukin sille merkitsee ja mitä se elämältään haluaa. tietysti se teki väärin mutta mä yritän vain sanoa että ei aina ole pakko potkia heti miestä ulos. koska on olemassa vielä se toinenkin vaihtoehto. jos se nyt vielä pettää niin mun ei sitten ainakaan tarvi miettiä eron jälkeen että mitä jos.. se olikin vain virhe.. jos se haluaakin mut eikä sitä toista.. yms yms. koska silloin se ei ole enää mahdollista. mutta nyt se on vielä. ja tässä uusiksi noisun lauseet mun kantilta katsoen:
1.jos kerran pettää, VOI pettää uudelleen
2.anteeksi annettu VIRHE ei todellakaan ole pettäjälle mikään LUPAUS jatkaa pettämistään. voihan se sitä jatkaa vaikkei antaiskaan anteeksi.
3.joissain suhteissa tuo tosiaan pitää paikkaansa mutta en usko että tommonen suhde ylipäätänsäkään toimii oli siinä pettämistä tai ei. koska hyvässä suhteessa molemmat on tasapainossa niin rakkauden kuin muidenkin asioiden kanssa.
kyllä,mun tilanne on valitettavasti tyypillinen, tätä tapahtuu ihan liikaa. mutta en mäkään ihan kaikkea usko,saatikka sokea ole. (mulla on silmälasit,eli näen ihan hyvin. niin lähelle kuin kauaskin;))
en halua elää tulevaisuudessa "pelon varjo mielessä" koska pitää osata jättää ne varjot menneisyyteen.
Ei tohon voi oikein yleispäteviä sääntöjä sanoa. Olen itse pettänyt ja tiedän että pettänyt pettää helposti uudelleen. Koin sen pettävän exäni kanssa ja itse monia kertoja löytäsessäni itseni jälleen kerran petturipuolelta. Mutta siltikin se on pettäjän päästä kiinni: voi päättää olla seuraamatta vierasta houkutusta, vaikka se houkutteleva olo ei varmaan ikinä kokonaan kaikista tilanteista häviä. Itse sain lopultakin kaveriksi niin hyvän miehen että tiedän menettäväni liian paljon jos hänet pettämällä menetän. En siis petä, enää. Aiemmin etsin parempaa ja petin. Jos miehesi on sinua pettänyt niin.... en tiedä etsikö hän parempaa. Mut voi kai olla että se haki hetken huumaakin ja katuu tosissaan. Oon kuiten ehkä vähän liian kyyninen uskomaan sitä...
Että tuskin koskaan voit sitä unohtaa,mutta sen asian kanssa oppii elämään ja vähitellen se ei tunnu niin pahalta.Totta kai se on kamala järkytys ja sen jälkeen tunteet kulkee melkoista vuoristorataa,mutta ajan kanssa helpottaa.Puhukaan asiasta keskenänne,asiallisesti ja pura myös sydäntäsi ystävällesi tai jollekin johon voit luottaa.Juu..se on helpommin sanottu kuin tehty,mutta oikotietä tässä tilanteessa ei ole,tuska ja pahaolo on käytävä läpi jottei se muutu katkeruudeksi.Voimia ja jaksamista sinulle!
olin ollut aviossa kun paljastu että toinen pettää.En unohtanut sitä 25 vuoteen sillä muuten oli elämä ihan hyvin ei alkoholismia esm.Mutta kun lapset aikuistu ja lähti maailmalle,puoliso petti taas ja oli pettäny varmaan sillä välilläkin.Nyt lähdin ja lopullisesti.Ei ollut muita kun itseni ja oli helppoa.Enn kadu päivääkään.
Olin kuin sinä, jatkoin syyttämistä. Kuvittelin että jos olen mukava niin se on minulta periksi antamista ja hän tekee sen uudellee. Halusin rankaista miestäni virheistään. Välillä halusin unohtaa, mutta en antanut siihen itselleni lupaa. Jatkoin syyttelyä ja vuoden päästä hän petti uudelleen. Ei ollut jaksanut kuunnella jankutustani. Olin päättänyt että jos pettäminen tapahtuu uudelleen niin se on loppu. Eihän se niin helppoa ollutkaan.
Sain neuvon että minun on luotettava. Enhän minä pysty luottamaan. Ystavattereni neuvoi .You fake it, you make it. Siitä se alkoi. En enää epäillyt, tai en siis sanonut sitä hänelle ääneen. Olin vuoden ajan päivittäin muistuttanut häntä. Muutosta alkoi tapahtua. Nyt on kulunut puoli vuotta ja olemme onnellisempia kuin koskaan ja vältyimme avioerolta.
Olin käyttänyt valtavasti energiaa suunnittelemalla avioeroa ja lasten tulevaisuutta yksinhuoltajana. Oli helpotus alkaa vain luottamaan haneen ja elaa tätä elämää.
Kokeile luottamista, et ainakaan menetä mitään. Valitse ystävä jolle voit purkaa negatiiviset tunteet siitä että et oikeasti luota. Vähitellen pystyimme keskustelemaan ongelmistamme toisiamme syyttämättä.
Onnea matkaan.
Voi teitä vaimo ressukoita... kaiken te uskotte. Kun mies on teitä pettänyt ja jäänyt kiinni JO kahdesti, jaksatte yhä luottaa ja uskoa siihen "parempaan" huomiseen... oletteko koskaan miettineet montako niitä pettämis-kertoja on ollut, jos kiinni jäämisen osuus on tuota luokkaa... Miksi haluat ylipäätänsä enää olla sellaisen sian kanssa, joka sinua pettää? Kun voisit kenties olla sellaisen miehen kanssa, joka rakastaa sinua aidosti, eikä koe tarvetta pettämiseen?
Asiat vain ei nayta olevan niin yksinkertaisia.
Ei mieheni ole minua koskaan ollut jattamassa, tehnyt vain virheita.
Vaikea 20 vuoden yhteista elamaa on kummankaan taakse jattaa.
Rankaa on , mutta on meilla jo hyviakin hetkia ja ajoittain uskon oikeasti yhteiseen tulevaisuuteen.
Vaikea uskoa etta ongelmat poistuisivat puolisoa vaihtamalla.
Paljon on avioeroja, mutta uskon etta paljon on niitakin missa ongelmat on voitu ratkaista.
Tuossa välitilassa ei ole helppoa. Toisaalta olisi rakennettava tulevaisuutta ja toisaalta olisi oltava valmis irrottamaan heti kun syytä ilmenee. Ei ole kyseessä "uskaltaminen" vaan ylipäätänsäkin sinun on hyväksyttävä se, että sun luottamusta on loukatta. SE EI PALAUDU HETKESSÄ. Toisilta siihen menee vuosia, eikä toiset pääse sen yli koskaan.
Älä nyt tee mitään hätiköityä. Ota etäisyyttä asiaan ja ala elää riippumattomammin. Voihan olla että tuo ns. rakkaus teidän välillänne ei olekaan rakkautta..