Ilta saapuu, kallistuu yötä kohti. Kaikki tarvittava tehty,pikakelaus päivästä -jäikö sittenkin jotain muistamatta? Helvetillinen kiire, jatkuvia keskeytyksiä. Jätinkö vastaamatta johonkin tärkeään, muistinko muistuttaa muita... Kolleegalle tuli oltua taas turhan ärhäkkä.
Painan pääni tyynyyn eikä pikakelaus lopu.Olen lopen uupunut ja silti kelaan, mietin murehdin. Tänä iltana, kuten kaikkina muinakin iltoina, olen mörkö ja elämäni on pelkkiä deadlineja, väsähtäneitä presentaatioita,pilkunnussija-asiakkaita. Lisäksi pelkään neuroottisesti sairastuvani; päiväkin pois töistä ja jo on helvetti irrallaan! Saakeli, että vihaan iltoja, öitä.
Aamu koittaa ja nauran omille ajatuksilleni.
Suihkun ja kevyen ehostuksen jälkeen pikku orangenaaras on jälleen valmis kuin partiopoika päivän haasteisiin. Juuri niihin jotka illalla tuntuivat mahdottomilta, kuolemanvakavilta.
Miksi iltaisin ja öisin kaikki tuntuu niin jumalattoman synkältä. Kun tietää ja tuntee ettei näin oikeasti asiat ole. Aamulla ajatukset heittää kuperkeikkaa, hyvä ettei sirkuta siitä ilosta että on duuni jossa viihtyy ja jossa on itse itsensä herra.
Mitä hittoa pitäisi tehdä että saisi nuo piinaavat ilta/yöajatukset pois, pilaamasta muuten ihan hyvää elämää?
Vinkkejä? (unipillerit on kokeiltu, ei kiitos. Kirjat,no joo, hetken verran ok, mutta läppäri vetää aina pitemmän korren.) Ei taida olla toivoa paremmasta?
Painan pääni tyynyyn eikä pikakelaus lopu.Olen lopen uupunut ja silti kelaan, mietin murehdin. Tänä iltana, kuten kaikkina muinakin iltoina, olen mörkö ja elämäni on pelkkiä deadlineja, väsähtäneitä presentaatioita,pilkunnussija-asiakkaita. Lisäksi pelkään neuroottisesti sairastuvani; päiväkin pois töistä ja jo on helvetti irrallaan! Saakeli, että vihaan iltoja, öitä.
Aamu koittaa ja nauran omille ajatuksilleni.
Suihkun ja kevyen ehostuksen jälkeen pikku orangenaaras on jälleen valmis kuin partiopoika päivän haasteisiin. Juuri niihin jotka illalla tuntuivat mahdottomilta, kuolemanvakavilta.
Miksi iltaisin ja öisin kaikki tuntuu niin jumalattoman synkältä. Kun tietää ja tuntee ettei näin oikeasti asiat ole. Aamulla ajatukset heittää kuperkeikkaa, hyvä ettei sirkuta siitä ilosta että on duuni jossa viihtyy ja jossa on itse itsensä herra.
Mitä hittoa pitäisi tehdä että saisi nuo piinaavat ilta/yöajatukset pois, pilaamasta muuten ihan hyvää elämää?
Vinkkejä? (unipillerit on kokeiltu, ei kiitos. Kirjat,no joo, hetken verran ok, mutta läppäri vetää aina pitemmän korren.) Ei taida olla toivoa paremmasta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
on hirveä stressi siitä, etten tee mitään. Ois hirveästi tekemistä, mutta en vaan saa mitään aikaseksi ja sekös stressaa. Tehtävälista vaan kasvaa ja sitä vaikeammaksi aloittaminen käy, mitä pidemmäksi se venyy. Sinänsä huvittavaa, että ihmiselle voi näköjään tulla stressi siitäkin, ettei tee mitään.
Sulla sentään on unirytmi vielä kohdillaan. Mie en nukkunut viime yönä ollenkaan, kun kattelin noita Oscareita. Tänään sitten uinahdin kolmen aikaan iltapäivällä ja heräilin kasilta illalla. Tämmöstä tää on ollu jo parisen viikkoa. Täytynee taas valvoa tämä yö ja yrittää sitten huomenna mennä illalla ihmisten aikoihin nukkumaan...
Täällä sitä vielä kukutaan :( Perhana,töissä on pahin sesonki meneillään ja pakko olis pysyä skarppina joka tarkoittaa vähintään 8h yöunia.
On tuo unirytmi ihme juttu. Joskus muinoin olin siinä tilanteessa ettei ollut pakko herätä... sehän oli sitä että valvoi yöt ja päivällä torkahteli miten sattuu. Ja siitä seurasi inhottava "pöhnäinen", krapulaa muistuttava olo. Ja tosi on että siinä olotilassa ei yhtikäs mitään saanut aikaiseksi.
Ohimeneväähän se on - kaikella on aikansa. Silloin kun voisi nauttia vapaasta, stressivapaasta elämästä; miten käy? Otetaan se stressi sitten vaikka väkipakolla. Ihan hölmöä.
Koitahan nukkua,sinäkin. Että jaksat taas naputella :)))
E-eeei vielääää! Vastahan mä muutama tunti sitten heräsin :)
Akateeminen vapaus on kyllä enemmänkin kirous sellaiselle iltavirkulle, joka vaan viskaa pirisevän herätyskellon mäkeen ja jatkaa unia. Toisaalta vois kyllä olla ihan kätevää, jos olis nainen komentamassa ajallaan sänkyyn ja sieltä pois ;)
Terve Orange!
Sulla lienee sama vaiva kuin mulla: aamuisin väkisin vedän itseni elämään mukaan, tai vedin: työt loppui pari viikkoa sitten ja nyt oon ihan sekaisin!
Kuvittelin että pystyisin lepäämään hetken, sentään 5 v takana duunia jota en 70% ajasta edes sietänyt.
Ja illat on sitten tämmösiä...
Tulipa mieleen, että oletko todella onnellinen työssäsi? Antaako se sulle tyydytyksen mielekkäästä, hyvin tehdystä työstä?
Mä tajusin tuon ongelmakseni jo muutama vuosi sitten. Olin vaan liian väsynyt (työstä) että olisin jaksanut tehdä asialle jo silloin jotain.
Nyt sitte oon tässä burnout-tilassa, kai: en tiä mitä muutakaan tää on, kun oon kuin halvaantunut kaikessa.
Illat ja yöt on varsinkin nyt pahimpia: ei ole mitään paikkaa aamulla minne mennä ja turruttaa olevaisuuden tyhjyys edes muutamaksi tunniksi.
Terve vaan sullekin,
hyvä kysymys - olenko onnellinen työssä? Onko kukaan? On hetkiä kun työ tuntuu harrastukselta josta maksetaan. Ja josta saa ihan aitoa iloa. Sitten taas näitä päiviä jolloin riehuu kuin palomies ruiskut kainalossa sammuttaen suurimpia roihuja. Näkemättä, tajuamatta, että voisi olla toisin.
Ihan kuin itsekin sanoit, se tyhjyys johon putoaa kun ei olekaan enää paikkaa mihin aamulla - se pelottaa vielä enemmän. Sehän on sama kuin lakkaisin olemasta. Vaikka asia ei ole sinne päinkään. Mutta jos kukaan ei tarvitse, soita, pyydä, vaadi... Mihin menisin? Joku hetki sitten oli pakko pysähtyä hetkeksi. Katselin aamulla töihin kiiruhtavia ihmisiä, iltapäivällä samat kiiruhtajat kotiin kauppakasseineen. Jossain syvällä tunsin melkein sadistista iloa että nyt EI tarvitse lähteä, päteä. Ei tarvinnut tehdä mitään. No, tuon paussin jälkeen kuvittelin että olisin viisastunut edes vähän. Sitä 'viisastumista' kesti abt.2 viikkoa. Onneton puupää :( Yks hemmetin laholatva, paskan marjat mitään taas oppinut siitäkään vaikka syytä olisi ollut.
Iltaan on vielä matkaa mutta voi kai sitä edes yrittää sillä välin tästä päivästä vähintään siedettävän.
Minä taas VIHAAN AAMUJA enemmän kuin SAATANAA!!
Yöt ovat ihanan lempeitä ja eteerisiä...on aikaa tutkiskella itseään ja rauhoittua.
jos joutuisin viideltä nousemaan!
Kolme kesää olen kolmelta noussut, tänä kesänä en kyllä siihen hommaan enää rupea...
Kolmelta ylös? Uhhuh. Mulla taas kolme säälittävää tuntia takana (koiran)unta, voi helvetti.
Missä vaiheessa duunipaniikki vaihtuu saanpas unta - enpäs saa -paniikiksi? Missä vaiheessa jäi taas tajuamatta että elämää on työn ulkopuolella?
Missä vaiheessa putosin kärryiltä :(
Ja minua viihdyttämään!... Tänään on tylsä päivä tiedossa... ei haasteita, ei kiirettä...
en minä millään ole ennättänyt naisia naurattamaan! Jonkun se taas piti tätäkin palloa kolmasosakierros pyöräyttää. Onneksi vetovastuu on nyt Ameriikan pojilla seuraavat 8 tuntia.
tiedät että sulla on ihan selkeet stressin oireet??!!
Itse en haluaisi mennä koskaan nukkumaan ja aamulla en haluaisi nousta. Vihaan aikaisia herätyksiä ja aamukiireitä. Illalla olen luovimmillani... ajatus lentää ja saa tehtyä asioita joissa tarvitaan luovuutta. Päivällä ajatus on liian selkeä sellaiseen, illalla tulevat ne parhaat oivallukset.
Nukkumatti on sellainen perkele että jättää minut välistä aivan kokonaan. On kai pujoparta itse niin pöllyissä ettei tajua että jotain on unohtunut... minä!! ja sitten koitetaan mennä nukkumaan eikä uni tule... ajatus vain lentää.
Loka-marraskuussa on pahinta... väsyttää vain mutta uni ei tule. Melatoniinia oon silloin joskus käyttäny... kun ei tavallaan ole mikään unilääke kun elimistö sitä itsekin erittää. Talven voisi vain nukkua putkeen koko kylmän jakson niin kesän voisikin sitten valvoa :)
Uhhuh, älä sano tuota ääneen! Stressi, argh.
Vedän muuten sitä nukkumattipujopartasutia turpaan - niin usein on jättänyt tämän osoitteen väliin. Melatoniinia olen kokeillut joo, mutta ilmeisesti annos ollut liian pieni kun ei vaikuta mitenkään.
Kesä... voi itku, tuleeko se sieltä koskaan?
Päivänjatkoja sinne itse kullekin :)
tulee joskus iltaisin kelattua päivän töitä, varsinkin jos on kiirettä ja töitä tulee tehtyä iltamyöhään asti.
Tosin olen ottanut tavaksi lopettaa hommat viimeistään yhdeksältä, koska muuten en pysty nukkumaan kun aivot käyvät ylikierroksilla. Sellaisina päivinä pistän raa'asti koneen kiinni klo 21 ja katson telkusta jotain aivan täyttä soopaa. Ja juon lasillisen (tai kaksi, kröhöm) punaviiniä. Yleensä yhteentoista mennessä olen täysin rauhallinen ja uni maistuu kuuman suihkun jälkeen.
Olen ehdottomasti iltaihminen, aamuvirkku en ole ollut koskaan. Mutta minkäs teet kun herätyskello kilahtaa viikolla joka aamu 6.30...