Ollaan kolmekymppinen pariskunta ja on omistuskämpät ja autot. Meillä ei ole lapsia eikä niitä tulekaan, koska naiseni ei niitä halua.
Itse kyllä haluaisin lapsia, mutta jo suhteen alussa kuultuani naiseni kannan asiaan totesin, että mieluummin elän parisuhteessa, jossa olen onnellinen kuin että hankkisin lapset ihan vain sen vuoksi, että niin on tapana tehdä.
Viime aikoina olen alkanut epäröimään koko parisuhdettamme, koska se onni sattuukin asumaan välillä ihan muualla. Riitelemme usein ja naiseni on alkanut nalkuttamaan minulle.
Juominen ei ole ollut minulle ongelma, mutta alkoholiongelmamme "toinen puoli" on se, että naiseni on niin nipottaja juomisesta, ettei edes muutamaa kaljaa voi silloin tällöin ottaa. Hän itse juo todella harvoin ja silloinkin korkeintaan lasin tai kaksi. Se ei sinänsä ole minulle ongelma, koska en minäkään mitään juoppoa halua vaimokseni. Minusta vain tuntuu, että hän haluaisi, ettei alkoholi minullekaan maistuisi sen enempää kuin hänelle. Mainittakoon, etten käy ryyppyreissuilla.
Naiseni on mustasukkainen minusta ja hän on mm. alkanut vaatimaan, etten saisi olla naispuolisten työkavereitteni kanssa missään tekemisissä. En heidän kanssaan muutoin tekemisissä olekaan kuin töissä joten tuntuu vähän oudolta, kun ottaa huomioon, että hän kyllä käy moikkailemassa hänen vanhoja miesystäviään vapaa-ajallaankin.
Rakastan naistani, mutta välillä tuntuu, että hän ei olekaan se, jonka kanssa haluaisin olla kuolemaani saakka. Välillä hän on nalkuttaja ja sisäänpäin kääntynyt, kun minä taasen ulospäin suuntautunut. Kyse ei myöskään ole siitä, että olisin tossun alla, mutta en vain aina tiedä mitä haluan.
Toisaalta voisinhan minä sanoa naiselleni, että bye bye, mutta hänessä on silti niin paljon hyviä piirteitä, etten haluaisi luopua hänen kaltaisesta naisesta.
Itse kyllä haluaisin lapsia, mutta jo suhteen alussa kuultuani naiseni kannan asiaan totesin, että mieluummin elän parisuhteessa, jossa olen onnellinen kuin että hankkisin lapset ihan vain sen vuoksi, että niin on tapana tehdä.
Viime aikoina olen alkanut epäröimään koko parisuhdettamme, koska se onni sattuukin asumaan välillä ihan muualla. Riitelemme usein ja naiseni on alkanut nalkuttamaan minulle.
Juominen ei ole ollut minulle ongelma, mutta alkoholiongelmamme "toinen puoli" on se, että naiseni on niin nipottaja juomisesta, ettei edes muutamaa kaljaa voi silloin tällöin ottaa. Hän itse juo todella harvoin ja silloinkin korkeintaan lasin tai kaksi. Se ei sinänsä ole minulle ongelma, koska en minäkään mitään juoppoa halua vaimokseni. Minusta vain tuntuu, että hän haluaisi, ettei alkoholi minullekaan maistuisi sen enempää kuin hänelle. Mainittakoon, etten käy ryyppyreissuilla.
Naiseni on mustasukkainen minusta ja hän on mm. alkanut vaatimaan, etten saisi olla naispuolisten työkavereitteni kanssa missään tekemisissä. En heidän kanssaan muutoin tekemisissä olekaan kuin töissä joten tuntuu vähän oudolta, kun ottaa huomioon, että hän kyllä käy moikkailemassa hänen vanhoja miesystäviään vapaa-ajallaankin.
Rakastan naistani, mutta välillä tuntuu, että hän ei olekaan se, jonka kanssa haluaisin olla kuolemaani saakka. Välillä hän on nalkuttaja ja sisäänpäin kääntynyt, kun minä taasen ulospäin suuntautunut. Kyse ei myöskään ole siitä, että olisin tossun alla, mutta en vain aina tiedä mitä haluan.
Toisaalta voisinhan minä sanoa naiselleni, että bye bye, mutta hänessä on silti niin paljon hyviä piirteitä, etten haluaisi luopua hänen kaltaisesta naisesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pahalta kuulosta. Rehellinen keskustelu molempien toiveista suhteen jatkosta voisi auttaa, voisitte kumpikin vaikka kirjata paperille 10 asiaa joiden toivoisitte muuttuvan ja valita sitten näistä muutaman toteutettaviksi. Yleensä se kait katsotaan suhteen leipääntymisen merkiksi kun pikkujutut kumppanissa alkaa ärsyttämään kohtuuttomassa määrin tai sellainen toisen "mikrosäätäminen" yleistyy. Onko se yhteinen pikkuporvarillinen normielämä tärkeämpää kuin oma vapaus?
AIVAN identtinen tilanne oli itselläni vuosia sitten.
Vaimo ei halunnut lapsia,tyydyin siihen kiltisti kuin partiopoika.
Vaimoni oli myös mustasukkainen,hän ei sietänyt minun kavereitani ollenkaan ja ei suvainnut minunkaan olevan heidän kanssaan tekemisissä.
Suhteemme oli kai muuten okay,mutta aina tuntui ettei siinä kaikki ole kuitenkaan kohdallaan,olin kade muille pariskunnille heidän onnestaan.
Jatkoin suhdetta 17vuotta kunnes akka päätti että hän haluaakin muutosta ja halusi eron.
Olisi pitänyt luottaa vaistoonsa ja lähteä heti pois suhteesta,vaikka sitä silloin ajatteli jospa tämä tästä muuttuu...
Naiset jotka tekevät päätöksiä lasten ym. asioiden suhteen ovat kylmiä ihmisiä ja itsekkäitä.
Vaikket uskoisi hänen sinua koskaan jättävän,kyllä hän senkin asian päättää puolestasi kunhan siltä tuntuu.
Jos vähänkin tuntuu epäilyttävältä suhteenne,ota välimatkaa ja mieti asiasi uudemman kerran.
Mulla kesti aivan liian kauan ymmärtää.
Ei kuulosta ihan tasapainoiselta tuo sun siippasi. Purkaa turhautumistaan ja epävarmuuttaankin sinuun ja yrittää nostaa häntäänsä sinun pomottamisellasi. Ja kun et sä edes tee mitään todellisia "virheitä", niin hänen pitää sitten keksiä tikusta asia, josta naputtaa.
Hätähuuto sekin.
Kyllä sitä jatkuu vaikka hamaan hautaan saakka, jos sinä annat niin itseäsi kohdetavan.
Osoita sietokykysi rajat ja yritä jutella sen naisesi kanssa asiallisesti. Vastahyökkäys ei auta, eikä välinpitämättömyyskään, on alettava vaan aktiivisesti asettamaan hänet vastuuseen sanomisistaan, kyseenalaistaa koko hänen muuttunut asenteensa sinua kohtaan ja siten herätellä hänet tajuamaan, miltä hän ulospäin jo näyttää ja kuulostaa.
Hänhän pilaa aina omatkin fiiliksensä alkamalla nipottamaan pikkuasioista, ihmiselle, jota sanoo rakastavansa.
Se on itsetutkiskelun paikka nyt.
No, sulla on hyvin vielä monta vuotta aikaa miettiä, että haluatko todella elää loppuelämäsi lapsettomana. Miehillähän ei niin kiire tuota jälkikasvua ole saamaan, mutta naisilla se on kuitenkin eri juttu. Sä voit vielä yli neljäkymppisenä perustaa perheen, mutta naiselle se ei enää käykään.
Kandee varmaan vain sanoa tuosta nalkuttamisesta ja kytistämisestä. Se nimittäin vain pahenee, jos siihen ei nyt puutu. Luulisi, että se pistää emännän ajattelemaan, kun vaikkapa näytät hänelle tuon kirjoittamasi viestin. Ihmiset alkavat suhtautumaan asioihin (ja ihmisiin) aika itsestäänselvyyksinä, jos heitä ei välillä muistuta, että ihmisarvo se on puolisollakin.
Lähde ihmeessä kävelemään. Muutamat vuodet kun vilä roikut tuossa suhteessa, on kaikki kohdaltasi ohi. AJATTELE!
Sinun täytyy nyt tarkkaan miettiä, mitä elämältäsi haluat. Kovin monella ihmisellä lapset kuuluvat onnelliseen parisuhteeseen. Siinä mielessä tyytymisesi siihen, että parempi onnellinen parisuhde kuin onneton lapsellinen suhde ilmaisi sitä, että naaraasi on alistanut sinut henkisesti.
Naaraasi käytös ei vaikuta kovin kummalliselta. Sitä 'mikrosäätämistä' tulee ajan myötä. Sitä vastoin sinun on syytä tehdä selkeä ratkaisu sen suhteen, haluatko elämässäsi isäksi vai et.
On niin, että sinulla on nyt ikäsi puolesta aika tulla isäksi ja perustaa perhe. Jos sellaisen haluat ja naaraasi ei siihen suostu, on sinun lähdettävä pikaisesti uusille laidunmaille.
Väliäkö sillä, mitä valitset kunhan huomaat, että olet tärkeiden valintojen edessä. Ne kannattaa uskaltaa tehdä eikä alistua naaraasi tajunnan määräilyyn. Tsemppiä - elämässä on vain yksi suunta ja se on framåt
En mielestäni ole mitenkään henkisesti alistettu, koska olen hyväksynyt sen, ettei lapsia tarvitse välttämättä tehdä.
Olenhan itsekin joskus ajatellut, että antaa muiden tehdä lapset niin minä nautin elämästä harrastaen ja matkustaen.
Tuo nalkutus ja riitely ei vain jaksa innostaa.
usko että tuo menee vain pahemmaksi. Sinuna lähtisin. Saat paremmankin. Ei halua lapsia, se ei tarkoita että jälkikasvu pitäisi sinulta kieltää. Jos tuo ei tunnu oikeelta niin eroa, saa naiseski mitä tilaa. Toiselle ei nalkuteta. Kuulostaa että suhteessanne ei ole kaikki ok.