Kovasti ne molemmat sukupuolet hokee ettei ulkonäöllä ole väliä jos muuten on kiintoisa. EI PIDÄ PAIKKAANSA.
Totuus iskee jokaselle ennen pitkää.
Totuus iskee jokaselle ennen pitkää.
Ulkonäöllä on väliä
mr.ei-finlandia
101871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sillä ulkonäollä niin paljon väliä. Ei tartte olle Mr Finland. Mutta itteeni pitemmän toivoisin, vaikka pitkä oon ittekin. Ja alle 120-kilosen, niin se jaksaa peuhata mun kanssa sängyssäkin ;). Tsemppiä sulle. Älä menetä toivoas. Kirjottele vaikka niiden tyttösten kanssa ensin, aloita "strategisista mitoista". Kerro mitä mieltä oot omasta ulkonäöstäs. Ne jotka jatkaa kirjoittelua, ei välitä ulkokuorestas niin paljoa. -Mullakin oli kaveri joka teki just näin, ja niin meillä alkoi. Loppui siihen kun se kaveri löysi toisen naisen jonka laitto raskaaksi. Kertoi lopulta mullekin. Ettei se ole ulkonäöstä kiinni kaikilla. Mutta ymmärrän että oot väsynyt. Jatka silti! :)
... minkänäköisiä ne itse on. Tätä ei varmasti kaikki ole hoksannu, mut tavisnaiset ja rumemmat naiset hokee usein just sitä "ei ulkonäöllä ole väliä" mut tällä ne meinaa sitä, ettei miehen tartte olla komee, mutta vähintään paremmannäkönen ku nainen itse. Oikeesti kauniit naiset, no niitten juttuja ei kannata kuunnella sanoko jotain vai ei, jokainen tietää, että heille kelpaa vain komea. Mut tosiaan jos nainen ite ei ole erityisen kaunis (niinku naiset yleensä), ne tavallaan kiertoilmasulla kertoo oman tasonsa, "ei tartte komea olla". Täähän ei poissulje sitä, etteikö nainen haluais ITSEÄÄN komeemman miehen.
Siis kamoon, tottakai jokainen nainen katselee hyvännäköistä miestä mielellään. Mutta se, mitä itse kukin pitää hyvännäköisenä, on taas eri asia (suu auki maailmaa katselevat kiiltokuvapojat tai ylitreenatut ja -hoidetut muotinuket ovat yäk). Ja jos se ulkonäkö sitten on se ainoa positiivinen asia, niin ei se riitä!
Riippunee paljon iästä ja naistyypistä, mutta omakohtaisten kokemusten perusteella voin vakuuttaa, että pidempiaikaisessa suhteessa miehen täytyy olla ensisijaisesti samalla aaltopituudella. Se, jos jokin tekee miehen seksikkääksi, että hän tarjoaa tietynlaista älyllistä haastetta.
Jos tarkoituksena on viettää vaikkapa se loppuelämä yhdessä, niin ottaisin kaikkein mieluiten se taviksen näköisen, siistin miehen, joka on huumorintajuinen ja hyvä keskustelija.
Miksi te miehet pidätte kynttiläänne vakan alla? Luottakaa nyt hitto vie siihen, että teistäkin löytyy niitä puolia, joista naiset pitävät.
Asennekysymys. Jos lähdetään näillä eväillä jo matkaan tyyliin "ei kukaan kiinnostava nainen kiinnostu minusta kun olen taviksen näköinen", niin peli on menetetty jo alkumetreillä.
Kaikkein seksikkäimmät miehet, joihin olen törmännyt tässä vaikkapa viimeisten kymmenen vuoden aikana, olivat kaikki aivan taviksen näköisiä, mutta heissä oli sitä jotain. Luottamusta omaan itseen, ehkä..?
P.S. Katselin joku aika sitten täällä palstalla kirjoittavien miesten profiileja, ja sielläkin oli monta oikein hyvännäköistä tavista, niinkuin me kaikki olemme. Eli en oikein aina voi uskoa näitä ulkonäköitkuvirsiä...
Siis täysin samoilla linjoilla! Valitettavasti kovin harva hieno mies nuo pointit ymmärtää.
Se on todellaki niin makuasia mitä se komeus/kauneus on. Esimerkiksi omassa kaveripiirissäni joka likalla on ihan oma makunsa miesten suhteen. Iän myötä ulkonäön merkitys kumppanin valinnassa vähenee entisestään. Eli siitäkin vähästä, mitä se on ollut.
itselleni tärkeitä kriteerejä ulkonäössä on pituus ja paino, nämä sillä perusteella että vielä 39 vuoden ikään mennessä en oikeassakaan elämässä ole ihastunut "kirppuihin" :-). Eli oman kokemuksen mukaan, tykästyminen ei olisi kovin todennäköistä. Näillä perusteilla, kuvaa näkemättä aloin treffipalstalla kirjoitella miehen kanssa ja tutustuin. Ensimmäiset näkemäni kuvat olivat sitten aika kova pettymys, noin pinnallisesti ajatellen, mutta oli niin ihana mies luonteeltaan ja käytökseltään, että päätin tavata hänet ystävyys mielessä. Vaan kuinka ollakaan, muutaman kuukauden kuluttua olin täysin myyty ja vaikka suhde nyt on ohi, pidän hänen kohtaamistaan totisimpana rakkaustarinana joka kohdalleni on osunut. Että ihmisen pieniä yksityiskohtia (ryppyjä silmäkulmissa, luomea, huulia) voikin rakastaa ihan hullun lailla ja pitää täydellisyyden ruumiillistumana...
Katso itseäsi objektiivisesti, varmasti sinullakin on upeita ominaisuuksia jotka osuvat jonkun kriteereihin, siitä pääsee alkuun. Hae naista jonka tyyppiä olet. Jokainen täysjärkinen tietää ettei täydellistä ihmistä ole, mutta rakastuneen silmissä siltä voit näyttää.
mut mitä tota suremaan tai jeesustelemaan,älä nyt vaan väitä ettei sulle muka oo mtn. väliä minkä näköinen nainen on.Faktahan on se että jos mies todella haluaa jonkun sortin suhteen eikä naisen ulkonäöllä oo hänelle mtn. väliä niin varmasti löytyy joku,naiset kun haluavat ns. oikeita parisuhteita keskimäärin paljon enemmän kun miehet ja suostuvat myös ainakin jossain määrin miehiä enemmän kompromisseihin tässä asiassa.Ehkä se naisilla oikeesti on niin et omissa silmissä mies kun mies voi näyttää ainakin suht. seksikkäältä ja hyvältä kunhan se on se oma mies,miehillä toi ei ikävä kyllä vaan toimi ihan samalla lailla,ei se oma vähemmän kaunis muija muutu koskaan sun silmissä sen kummallisemmaksi vaikka kuinka yrittäisit :-(
Itse oon huomannu sen, että kun sitä miestä on katsellu pitempään ja silmä tottunut, niin hän oikeasti alkaa näyttämään todella hyvältä. Tai sitten he vaan ovat muuttuneet sen aikana parempaan suuntaan.
on, et ainakin mulle miehen ulkonäöllä on väliä.
Jos mies pukeutuu rumiin ja huonosti istuviin vaatteisiin, touhu on heti pakkasen puolella.
Myös miehen fyysinen koko vaikuttaa. Kun on ite alle 160 senttinen kääpiö, sitä toivoo et mies on sen kokonen, et hän pystyy suojelemaan mua.
omalla kohdallani yksi kriteeri on myös se, että miehen kanssa kehtaa liikkua ns. ihmisten ilmoilla, ja näyttää myös kavereilleen, millaisen tyypin kanssa hengaa.
hommahan on joskus näin, että vaikka kuinka ajatusmaailma olisi samanlainen, ei sekään pelasta, jos ei mies omaa minkään maailman tyylitajua pukeutumisen suhteen.
enkä nyt tarkoita tällä mitään bisnes-tyyliä, vaan sitä että juntti on juntti, vaikka voissa paistaisi. kumma myös, miten huono itsetunto näkyy ulkoisessa olemuksessa, etenkin miehillä.
on se että sinulle mies on näyttelyesine ja itsetunnon pönkittäjä. toivot ilmeisesti saavasi muilta kavereiltasi hieman kateellisia kommentteja tyyliin "kuinka sinä noin fiksun ja vielä tyylikkään miehen olet napannut?".
näytät asettavan tyylikkyyden psyykkisten ominaisuuksien yläpuolelle, ulkokuori on sinulle näemmä määräävä tekijä, tämä kertoo lisää sinun omista psyykkisistä ominaisuuksista.
teet aika rankan linjanvedon itsetunnon ja ulkoisen olemuksen välillä. eihän ulkoinen olemus kerro itsetunnosta välttämättä mitään. kyseessä on vain sinun ajatusmaailmassasi syntynyt väittämä.