Haluan viestilläni kannustaa muita ongelmaisia tekemään täyskäännöksen elämäänsä. Pohjatietona olkoon että tehdessäni elämäntapamuutoksen (43v), painoin yli 160kg (175cm), tarkemmin en voi kertoa koska sellaista vaakaa ei ollut saatavilla jolla olisin tarkistuksen tehnyt. Tässä kuitenkin "My Way":
1 -2 kk
Aloitin sisäisen taistelun ja keskustelun itseni kanssa siitä minkälaisen elämän haluan. Koska häpesin itseäni enkä jaksanut 100 metriä kävellä, skenaroin sillä että 5-kymppisenä en enää seiso omilla tolpillani. Väistämätön uhka tuli myös saapuvasta sokeritaudista ja muista sairauksista. Välttelin yleisiä paikkoja ja olin alkanut eristäytymään. Tuota jaksoa päätökseeni kesti 1-2kk, joten siihen kannattaa panostaa. Tein suunnitelman seuraavalle 1 1/2 vuodelle sisältäen ruokavalioni ja liikunnan. Poistin kaapeista kaiken naposteltavan ja korvasin ne vihanneksilla ananas-säilykkeillä jne. Kerroin myös lähipiirilleni että olen aloittanut projekstin ja toivon heiltä tukea ja ymmärtämystä.
3.kuukausi (huhtikuu 2005)
Tehtyäni päätöksen, aloin opettelemaan pienempiin annoksiin. Kuukauden laitoin lautaselle hieman vähemmän ruokaa, enkä enää santsannut. Ateriakertoja tuli hiljalleen enemmän, mutta kertamäärä pieneni. Tämän lisäksi aloin välttämään selkeästi kaloripitoisiksi tietämiäni ruokia. Sain ystävältäni ensimmäisen kerran kuulla että olen laihtunut, vaikka hän ei tiennyt mitään projektistani, enkä sitä itse huomannut.
4. kuukausi (toukokuu 2005)
Aloitin dieetin. Aamiainen vaihtelevia versioita; mm puuroa, rasvatonta jugurttia ja kahvia, lounaaksi ja päivälliseksi oman nyrkin verran tarjolla ollutta ruokaa, salaattia ja kasviksia. Leipä pois, samoin makkarat ja pitsat sekä einekset.
5. kuukausi (kesäkuu 2005)
Otin liikunnan mukaan. Pakotin itseni puoleksi tunniksi kävelylle, se oli kamalaa. Tunsin että voimani eivät riitä. Kahden viikon kuluttua jaksoin puoli tuntia jotenkin ja lisäsin ajan kolmeen varttiin, taas sama...en jaksa. Kuitenkin muutaman kerran käytyäni aloin jaksamaan sen paremmin. Pidin yhden päivän viikossa lepoa.
6. kuukausi (heinäkuu 2005)
Kesäkuun 27. päivänä kävin vaakassa 145 kg. Tiesin vain että olen laihtunut. Otin mukaan kuntosalin ja kävin 4 kertaa viikossa vuoroin ylä ja alakertaa voimistamassa ohjaajan tekemällä ohjelmalla. Päivittäiset kävelylenkit jatkuivat ja vauhti parani.
7. kuukausi (elokuu 2005)
Kävin vaakassa joka näytti 135 kg. Tästä laskin taaksepäin arvion siitä mitä olen painanut joskus aiemmin. Muuton johdosta kuntosali jäi, mutta kävelylenkit muuttuivat aerobisemmaksi uuden, vaativamman maaston johdosta ja aikaakin lisäsin tuntiin.
8. kuukausi (syyskuu 2005)
127,5. Kävelylenkit jatkuvat ja motivaatio on korkealla.
9. kuukausi (lokakuu 2005)
124 kg. Muuttunut ympäristö vaikuttaa. En ehkä saa syötyä kuten haluaisin, mutta toisaalta eihän minulla ole kiirettä.
10. kuukausi (marraskuu 2005)
118 kg, liikunta alkaa olemaan pakkomielle, jos päivä jää väliin niin on jo huono omatunto. Pidän kuitenkin pakolliset lepopäivät jotta kroppa saa levätä. Kävin labrassa ja kaikki arvot ovat erinomaisella tasolla, tästä tuli lisää intoa.
11. kuukausi (joulukuu 2005)
115 kg. Hitaamman pudotuksen kuukausi. Otin sauvat mukaan kävelylle. Matkoina kävelen jo 6,5 ja 8,5 km:n lenkkejä. Nyt jaksaa tosi hyvin. Otin myös sykemittarin käyttöön.
12. kuukausi (tammikuu 2006)
112 kg. Aloitin hiihtämisen varovaisesti 11 km:n kokeilulla... Ei olisi tarvinnut olla yhtään pidempi matka kun... Innostus kuitenkin puri, ja ladulla on tullut oltua sen jälkeen päivittäin.
13. kuukausi (helmikuu 2006)
107 kg. Matka jatkuu. Tarkkailen ruokailuani edelleen samalla tavalla. Projektin aikana olen palkinnut itseni pizzalla aina kun uusi kymppi menee rikki. Eihän tämä kovin tiukkapipoista saa olla.
Sauvakävely ON hyvää, niskan ja hartioiden lihakset pukkaavat esiin ja vaivat ovat kadonneet.
Hiihto lopetti selkävaivani ja seuraavaksi aloitan salilla selkä- ja vatsalihasten treenin.
Kaikkiaan, vaikka projektini on vielä kesken, elämänlaatuni on parantunut tosi paljon. Vanha itseluottamus on palaamassa ja liikunnasta on tullut osa elämääni. Vaatekaappi on mennyt täysin uusiksi, mutta sen maksaa mielellään.
Jos voisin kiteyttää onnistumiseni tärkeimmät kulminaatiopisteet, ne ovat: Tee hyvä ja perinpohjainen suunnitelma ja toteuta se. Mieti ja simuloi valmiiksi erilaiset tilanteet missä saattaa retkahdus tulla ja eliminoi ne. Kerro kaikille projektistasi, mutta sano että osaat itse hoitaa sen, joten et tarvitse toista kättä lusikanvarteesi. Palkitse välillä itsesi herkuilla, mutta muista palata seuraavana päivänä taas ohjelmaasi. Itselläni parhaat yllätykset painon putoamisen suhteen tuli herkuttelupäivistä. Paino putosi enemmän kuin odotin vaikka luulisi käyvän päinvastoin.
1. Mietintäjakso
- motivoi itsesi
- valmenna asenteesi
2. Päätös
- katso peiliin viimeisen kerran nykyistä itseäsi
- tee päätös
3. Suunnitelma
- laadi yhden päivän suunnitelma
*suunnittele ateriat ja ajankohdat niille
*etsi aika liikunnalle
*laajenna päiväsuunnitelma viikoksi
4. Valmistelut
*naposteltavat pois
*liikuntavarusteet kuntoon
*informoi lähipiiriäsi...pullankantajat hiiteen
*asennoidu uuteen elämään
5. Aloita, onnea ja menestystä, jos minä onnistuin, onnistut Sinäkin.
Unohda vanhat asiat ettet muka voi, tai että ei ole aikaa. Varmasti on, aloita alusta ja muokkaa asennettasi kunnes olet valmis aloittamaan. Jos en löytänyt aikaa tunnin kävelylle, lähdin aamulla klo 6. Kyse on siis Sinusta itsestäsi.
Tänään 55 kg kevyempänä...
1 -2 kk
Aloitin sisäisen taistelun ja keskustelun itseni kanssa siitä minkälaisen elämän haluan. Koska häpesin itseäni enkä jaksanut 100 metriä kävellä, skenaroin sillä että 5-kymppisenä en enää seiso omilla tolpillani. Väistämätön uhka tuli myös saapuvasta sokeritaudista ja muista sairauksista. Välttelin yleisiä paikkoja ja olin alkanut eristäytymään. Tuota jaksoa päätökseeni kesti 1-2kk, joten siihen kannattaa panostaa. Tein suunnitelman seuraavalle 1 1/2 vuodelle sisältäen ruokavalioni ja liikunnan. Poistin kaapeista kaiken naposteltavan ja korvasin ne vihanneksilla ananas-säilykkeillä jne. Kerroin myös lähipiirilleni että olen aloittanut projekstin ja toivon heiltä tukea ja ymmärtämystä.
3.kuukausi (huhtikuu 2005)
Tehtyäni päätöksen, aloin opettelemaan pienempiin annoksiin. Kuukauden laitoin lautaselle hieman vähemmän ruokaa, enkä enää santsannut. Ateriakertoja tuli hiljalleen enemmän, mutta kertamäärä pieneni. Tämän lisäksi aloin välttämään selkeästi kaloripitoisiksi tietämiäni ruokia. Sain ystävältäni ensimmäisen kerran kuulla että olen laihtunut, vaikka hän ei tiennyt mitään projektistani, enkä sitä itse huomannut.
4. kuukausi (toukokuu 2005)
Aloitin dieetin. Aamiainen vaihtelevia versioita; mm puuroa, rasvatonta jugurttia ja kahvia, lounaaksi ja päivälliseksi oman nyrkin verran tarjolla ollutta ruokaa, salaattia ja kasviksia. Leipä pois, samoin makkarat ja pitsat sekä einekset.
5. kuukausi (kesäkuu 2005)
Otin liikunnan mukaan. Pakotin itseni puoleksi tunniksi kävelylle, se oli kamalaa. Tunsin että voimani eivät riitä. Kahden viikon kuluttua jaksoin puoli tuntia jotenkin ja lisäsin ajan kolmeen varttiin, taas sama...en jaksa. Kuitenkin muutaman kerran käytyäni aloin jaksamaan sen paremmin. Pidin yhden päivän viikossa lepoa.
6. kuukausi (heinäkuu 2005)
Kesäkuun 27. päivänä kävin vaakassa 145 kg. Tiesin vain että olen laihtunut. Otin mukaan kuntosalin ja kävin 4 kertaa viikossa vuoroin ylä ja alakertaa voimistamassa ohjaajan tekemällä ohjelmalla. Päivittäiset kävelylenkit jatkuivat ja vauhti parani.
7. kuukausi (elokuu 2005)
Kävin vaakassa joka näytti 135 kg. Tästä laskin taaksepäin arvion siitä mitä olen painanut joskus aiemmin. Muuton johdosta kuntosali jäi, mutta kävelylenkit muuttuivat aerobisemmaksi uuden, vaativamman maaston johdosta ja aikaakin lisäsin tuntiin.
8. kuukausi (syyskuu 2005)
127,5. Kävelylenkit jatkuvat ja motivaatio on korkealla.
9. kuukausi (lokakuu 2005)
124 kg. Muuttunut ympäristö vaikuttaa. En ehkä saa syötyä kuten haluaisin, mutta toisaalta eihän minulla ole kiirettä.
10. kuukausi (marraskuu 2005)
118 kg, liikunta alkaa olemaan pakkomielle, jos päivä jää väliin niin on jo huono omatunto. Pidän kuitenkin pakolliset lepopäivät jotta kroppa saa levätä. Kävin labrassa ja kaikki arvot ovat erinomaisella tasolla, tästä tuli lisää intoa.
11. kuukausi (joulukuu 2005)
115 kg. Hitaamman pudotuksen kuukausi. Otin sauvat mukaan kävelylle. Matkoina kävelen jo 6,5 ja 8,5 km:n lenkkejä. Nyt jaksaa tosi hyvin. Otin myös sykemittarin käyttöön.
12. kuukausi (tammikuu 2006)
112 kg. Aloitin hiihtämisen varovaisesti 11 km:n kokeilulla... Ei olisi tarvinnut olla yhtään pidempi matka kun... Innostus kuitenkin puri, ja ladulla on tullut oltua sen jälkeen päivittäin.
13. kuukausi (helmikuu 2006)
107 kg. Matka jatkuu. Tarkkailen ruokailuani edelleen samalla tavalla. Projektin aikana olen palkinnut itseni pizzalla aina kun uusi kymppi menee rikki. Eihän tämä kovin tiukkapipoista saa olla.
Sauvakävely ON hyvää, niskan ja hartioiden lihakset pukkaavat esiin ja vaivat ovat kadonneet.
Hiihto lopetti selkävaivani ja seuraavaksi aloitan salilla selkä- ja vatsalihasten treenin.
Kaikkiaan, vaikka projektini on vielä kesken, elämänlaatuni on parantunut tosi paljon. Vanha itseluottamus on palaamassa ja liikunnasta on tullut osa elämääni. Vaatekaappi on mennyt täysin uusiksi, mutta sen maksaa mielellään.
Jos voisin kiteyttää onnistumiseni tärkeimmät kulminaatiopisteet, ne ovat: Tee hyvä ja perinpohjainen suunnitelma ja toteuta se. Mieti ja simuloi valmiiksi erilaiset tilanteet missä saattaa retkahdus tulla ja eliminoi ne. Kerro kaikille projektistasi, mutta sano että osaat itse hoitaa sen, joten et tarvitse toista kättä lusikanvarteesi. Palkitse välillä itsesi herkuilla, mutta muista palata seuraavana päivänä taas ohjelmaasi. Itselläni parhaat yllätykset painon putoamisen suhteen tuli herkuttelupäivistä. Paino putosi enemmän kuin odotin vaikka luulisi käyvän päinvastoin.
1. Mietintäjakso
- motivoi itsesi
- valmenna asenteesi
2. Päätös
- katso peiliin viimeisen kerran nykyistä itseäsi
- tee päätös
3. Suunnitelma
- laadi yhden päivän suunnitelma
*suunnittele ateriat ja ajankohdat niille
*etsi aika liikunnalle
*laajenna päiväsuunnitelma viikoksi
4. Valmistelut
*naposteltavat pois
*liikuntavarusteet kuntoon
*informoi lähipiiriäsi...pullankantajat hiiteen
*asennoidu uuteen elämään
5. Aloita, onnea ja menestystä, jos minä onnistuin, onnistut Sinäkin.
Unohda vanhat asiat ettet muka voi, tai että ei ole aikaa. Varmasti on, aloita alusta ja muokkaa asennettasi kunnes olet valmis aloittamaan. Jos en löytänyt aikaa tunnin kävelylle, lähdin aamulla klo 6. Kyse on siis Sinusta itsestäsi.
Tänään 55 kg kevyempänä...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sulla on tosiaan kääntynyt uusi lehti elämässä. Onneksi olkoon! Todella hieno saavutus. Itsellä ei lähtöpainoa ole noin paljon, mutta päälle sadan kuitenkin ja olen jo pudottanut melkein kakskyt kiloa. Minulle on tärkeäksi tullut tuo liikunta ihan henkisen hyvinvoinninkin takia. Nyt en voi enää jättää menemättä kun siitä tulee niin hyvä olo. Ja oma kehitys kannustaa todella hyvin jatkamaan. Minua ainakin sinun hieno saavutukseni innostaa jatkamaan.
Ei voi kuin hattua nostaa teikäläiselle :)
Todella upeeta! Kokemuksesi osoittaa, että onnistuu, kun on suunnitelma ja pitää päämäärästä kiinni. Itselläni ei ole paljonkaan ylipainoa, mutta silti tuntuu, että on riski luovuttaa herkästi, kun tulokset eivät näy pian. Tiedän, että pysyviä tuloksia saa odottaa muutamia viikkoja. Elimistö haraa vastaan rasvavarastollaan ja kestää aikansa ennen kuin aineenvaihdunta alkaa toimimaan normaalisti.
Todellakaan ei pidä ostaa mitään lihottavaa ja kaloripitoista kaappiin naposteltaviksi. Kun on viikko-pari on kulunut, niin miedosti suolattu ruoka alkaa maistua liian suolaiselta ja samoin makean maistaa herkemmin. Hyvä niin..kevättä kohti kevyemmin...
Ensinäkin onnittelut pudotuksesta : )
Tarvitsee kyllä sanoa, että olet tällä hetkellä yksi suurimmista motivaattoreistani tässä laihdutuksen aloituksessa : )
Minulla ylimääräistä painoa on n. 15 kg ja olen taistellut painonpudotuksen aloittamisen kanssa jo vuosia, mutta nyt sinun juttusi todella pistää miettimään aloittamista vakavasti!
KIITOS!
Kiva jos pystyn tsemppaamaan. Itse sain ympäriltäni tukea ja se auttoi kovasti. Nyt ei muuta kuin suunnitelman tekoon ja siitä se uusi elämä alkaa:)
Onnea upealle painonpudotuksellesi!:) Olet tehnyt todella suuren muutoksen elämässäsi! Itselläni ei ylipainoa ole kuin muutama kilo, mutta ihannepainoon on matkaa noin kymmenisen kiloa. Sinä sait minutkin ajattelemaan elämääni kunnolla ja painonpudotus alkaa heti nyt! Itseäni on 'hävettänyt' kertoa tuttavilleni laihduttamisesta aiemmin, joten se on varmasti vaikuttanut myös siihen että olen aikaisemmin epäonnistunut. Nyt aion kertoa kaikille tavoitteeni ja toivon että saan heiltä tukea! Ja tuo sauvakävely minun varmasti olisi hyvä myös aloittaa, sillä niska-hartiaseutunu on usein pahasti jumissa. Ja tulisi myös säännöllinen liikunta mukaan kuvioihin!
Kiitos ihanasta, todella motivoivasta viestistäsi ja onnea jatkoon uudelle elämällesi!:)
Hieno saavutus, onnitteluni.
Olen sinun kanssasi saman ikäinen mies.
Minulla on pituutta muutama sentti sinua enemmän ja painoa arvioni mukaan noin 130 kg. Tarkkaa painoani en tiedä koska vaakamme asteikko ei riitä. Mittanauha riitti ja vatsanympärys on 128 cm. Terveysihmiset sanovat, että se ei saisi miehillä ylittää 102 cm. Väittävät, että vatsassa olevat kilot ovat juuri se suurin eri sairauksien aiheuttaja. Terveysriski on siis melkoinen.
Minulla on kyllä jonkinnäköinen tuntuma laihduttamiseen noin kahdenkymmenen vuoden takaa. En silloin painanut yhtä paljoa mutta ylipainoa oli silloinkin reilusti. Tuolloin pudotin itseni ”normaalipainoiseksi” eli 27 kg. Onnistuin pitämäänkin painoni kurissa vuosia mutta sitten tuli perheen perustaminen, liikunta jäi ja ruokatottumukset muuttuivat. Ja tässä nyt sitten ollaan.
Tuo kuvaamasi juttu muutoksesta oli hyvin osuva. Noin juuri se eteni laihdutus minullakin aikanaan. Nyt olen taas tehnyt päätöksen, ruokatapoja olen rukannut muutaman viikon. Herkut ovat nyt jääneet vähälle, ei tosin kokonaan pois. Kävelylenkkivarustuksia olen nyt menossa hakemaan. Kyllä se siitä, tosin noita vuosia kun on kertynyt, niin tuskin se laihdutus ihan niin helposti onnistuu kuin silloin joskus.
...kun on se motivaatio olemassa ja asenne kunnossa. Laiskuuttaan ihminen on hyvä keksimään kaikenlaista veruketta jotta ei tarvitsisi vaivautua...tosi monesta sain itseni kiinni. Tsemppiä puristukseen, maalissa on voittajan hymy
Kiitos kannustuksesta.
Nyt se tosiaan on alkanut minunkin terveellisempi elämä.
Kirjoittele tälle palstalle vaikka kuukauden päästä, miten homma on taas edistynyt.
Minä puolestani yritän kommentoida siihen omaa edistystäni.
Tsemppiä myös sinulle.
Aivan mieletön saavutus!
Olen itse tässä laihdutukseni alkutaipaleelle, 30 kiloa pitäisi saada karistettua. Jo se, että pääsin uudelle kymmenelle painossa, on ollut todella vaikeaa sisäistää. Ja peilistä näen edelleen saman vanhan pulleron. Miten sinulla on pääkoppa pysynyt perässä moisessa kehon muutoksessa?
..pää on pysynyt ihmeen hyvin mukana. Hassuinta on että ihan samalla tavalla kanssasi en oikein ole sisäistänyt uutta kokoa, vaan edelleen pidän itseäni samanlaisena kuin vuosi sitten. Hauskat tilanteet on koettu kun näin valokuvan jossa myös itse olin muiden seassa ja ihmettelin että kuka tuo on :)))) Housuja ostamassa meinasin sanoa myyjän tarjoamista että eivä nuo minulle mahdu, mutta niinpäs vaan mahtuivatkin. Parkkipaikalla väistelen edelleen autojen sivupeilejä vaikka tilaa olisi kuinka :DD Hauskuutta siis piisaa.
Onnea ja menestystä itsellesi...kyllä Sinäkin onnistut jos minäkin onnistuin!!!
Ihan tuli kylmät väreet kun luin juttuasi. Todella hieno saavutus! Ei muuta kuin tsemppiä jatkoon! Täytyypä oikein printata ja laittaa kansioon.
Tänään oli taas punnituspäivä 104kg. Lupasin itselleni pitsan ja kunnon kännin kun 100 menee rikki. Onpahan taas hauska syy porhaltaa eteenpäin. Laitan tähän viimeisen viikon liikunta-määrät:
Tiistai 7.3.: Lepo
Keskiviikko : Lepo
Torstai : Sauvakävely 6,5 km (keskisyke 120)
Perjantai : Sauvakävely 8,5 km (ks 120)
Lauantai : Hiihto 10 km (ks 140-144)
Sunnuntai : Hiihto 10 km
Maanantai : Sauvakävely 8,5 km 1h sali yläkrop
Tiistai : Hiihto 10 km 1h sali alakroppa
Projekti jatkuu vielä, tavoitteena on saavuttaa 90 kg ja pystyä ylläpitämään se. Ylläpidon opettelu onkin seuraava haaste sillä voi olla vaikeaa soveltaa syöminen harjoitettavaan liikuntaan. Painon putoaminen saattaisi olla nopeampaakin jos perehtyisin tarkemmin siihen mitä syön, mutta itselläni tuntuu toimivan "nyrkkisääntö" erittäin hyvin. Eli lounaalla ja päivällisellä oman nyrkin verran ruokaa ja loppu salaattia. Aamupala ja iltapala vaihtelevia koostumuksia. Välipalaksi hedelmiä tai sokerittomia kiisseleitä. Tunnustan että syön ehkä liian vähän ja kärsin hieman "säästötilasta", mutta koska homma pelaa niin antaa palaa:)
Tsemppiä vaan kaikille asiaan uhrautuville, kyllä siinä onnistuu kun saa homman alkuun.
Hei!
Tulin lukeneeksi juttusi vähän niinkuin "ohimennen", mutta luinkin sen sitten uudestaan vielä ajatuksella.
Upea saavutus, ei voi muuta sanoa! Oikein itseäni hävettää kun ei saa itsestään ryhtiä 10-15 kilon takia...;0) Tsemppiä sulle taipaleelle!
HIENO saavutus, ole ylpeä itsestäsi!
Panosta aloittamispäätökseen ja sen laatuun. Käy läpi kompastuskivet ja laadi niille b-suunnitelma. Ihan varmasti onnistut kun valmistaudut ennen elämäntapojen muutosta hyvällä suunnitelmalla.
Tarinasi inpspiroi meitä muita, jotka ovat vasta aloittamassa/ matkalla/ luovuttaneet mutta haluavat vielä yrittää.
Mainiota kevättä!
Onneksi olkoon! Pitääpä näyttää tämä viesti miehellekin.
Tuollaiset tarinat tuntuu aina niin uskomattomilta.
Kiva, että näitä tarinoita kuulee myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät vanno jonkin tietyn laihdutuslääkkeen tai ryhmän nimeen.
Mahtava juttu. Itsellä edessä 17 kg. Ehkä se onnistuu. Ruokavalion olen jo saanutkin muutettua mutta jospa tässä muutaman viikon sisään selviän lenkillekin.
Kiitos kannustavista sanoista, homma jatkuu ja juuri tulin sauvakävelyltä:)) Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä että täällä jylläävät "ääriliikkeet" pelottavat monen aloittavan takaisin omien ongelmien pariin hyökkäämällä lähes armottomasti viattomiin kysymyksiin. Olen omassa projektissani käyttänyt ihan tavallista maalaisjärkeä...ja ruokaa:)) Jos nyt johonkin tässä omassa touhussani olen hurahtanut niin tuo liikunta on tullut jäädäkseen ja on upeaa sekä mielenkiintoista seurata kropan kehittymistä eri tyyppisten harjoitteiden myötä. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut että tulen ostamaan 100 euron lenkkarit, olisin nauranut hänet suohon. Pitää vaan jatkuvasti jarrutella vauhtia koska nyt se rasvan polttaminen on pääasia ja yritän välttää kovia sykkeitä. Ei muuta kuin lähdet vaan lenkille, pari viikkoa puoli tuntia (ota aikaa jostain tutusta lenkistä) ja sitten vartti lisää niin kuukauden päästä lähdet jo mielelläsi. Muista vaan matalat sykkeet niin kauan kuin on rasvanpolton aika, on huomattavasti tehokkaampaa ihan käytännön kokemuksellakin kerrottuna.
itsestäsi. Tuo ei joka pojalta eikä tytöltä onnistu, oikea asenne ja oikea tapa, ei voittoon ihmepillerillä vaan kovalla työllä..
Vaatii tosiaan itsekuria ja malttia ja vaikka mitä, mutta nostaisin kuitenkin päällimmäiseksi sen itsensä "valmentamisen" siihen päätökseen elintapojen p y s y v ä s t ä muutoksesta. Voisi oikeastaan leikkiä sellaista mielikuvitusleikkiä itsekseen että minkälaista elämää haluaisi elää kaikkine liikkumisineen ja terveellisine ruokineen, ja ryhtyä sitä kautta muuttamaan ajatuksia tämän hetken vääristä tottumuksista. Ja kannattaa elää päivärutiinit ajatuksissa (simuloida) löytääkseen etukäteen ne heikot hetket sekä lääkkeet niihin. Jos makeahimo yllättää ja lähtee sen jälkeen kauppaan, mennään ihan varmaan väärille raiteille. Lightmehu-kiisselit ym ohjelmaan mukaan ja valmiiksi kaappiin...ja se ananas on niin vaivatonta kun nykyään purkin saa auki ilman avaajaakin:))) Ja vielä yksi tärkeä: Naposteltavat pois kaapista!!!
uudestisyntynyt kolli!
Minulla on 90 kg painoa ja 106 oli lähtiessä. Maalaisjärki ja ruokaremontti liikuntoineen. Siinä se!