Olen kyllästynyt parisuhteisiin. Olen 26v enkä jaksa enää seurustella tai asua miehen kanssa. Olen ollut 7 vuoden ja 2 vuoden suhteissa ja nyt haluan vaan olla rauhassa ja yksin.
En jaksa miellyttää ketään, selitellä menojani, sotkuista kotia, mustasukkaisuutta, valehtelua enkä jaksa edes kunnollista miestä.
Onko samaa oloa ettei todellakaan kaipaa ketään rinnalleen kun ei vaan jaksa parisuhdetta? En nyt tarkoita että miehet on niin paskoja ym. En vaan itse jaksa enää suhteita. Joskus tietysti tuntuu yksinäiseltä, mutta sitten voi mennä kylään kaverille.
En jaksa miellyttää ketään, selitellä menojani, sotkuista kotia, mustasukkaisuutta, valehtelua enkä jaksa edes kunnollista miestä.
Onko samaa oloa ettei todellakaan kaipaa ketään rinnalleen kun ei vaan jaksa parisuhdetta? En nyt tarkoita että miehet on niin paskoja ym. En vaan itse jaksa enää suhteita. Joskus tietysti tuntuu yksinäiseltä, mutta sitten voi mennä kylään kaverille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen sinun ikäisesi, hieman nuorempi, enkä koskaan ole seurustellut vakituisesti saati asunut jonkun kanssa! Haluaisin ihan hirveänä. Pariutua, perustaa koti.
Sinä olet kokenut tuon ja olet kyllästynyt, haluat muutosta. Minäkin haluan muutoksen tähän yksinäisyyteen. Varmasti ajattelisin samaa jos olisin aina elänyt suhteissa ja jonkun kanssa vielä samassa huushollissa, nuorena kyllästyy helposti, haluaa kokea useita eri asioita.
Itse nyt haluan viimein kokea oikean suhteen. :)
Monet tutut jotka ovat vasta lähempänä 30v löytäneet sen oikean ovat onnellisempia kuin ne jotka nuorena. Ehkä sitä arvostaa sitten enemmän...
Mul meni nuoruus seurustellessa joten ehkä se on osa syy kyllästymiseen tai väärät miehet tai masennus ja väsymys. Tiedä siitä mutta näin on päässyt käymään.
..kynästä!
vastikään itsekin eronneena en kaipaa nyt mitään muuta kuin omaa rauhaa.
tietty miehinen seura välillä on tarpeen, mutta mikään vakavampi "juttu" ei nyt jaksa kiinnostaa.
minäkin vastikään eronneena en todellakaan kaipaa mitään uutta suhdetta elämääni. oma rauha, ja se, että voi itse miettiä, mitä elämältä OIKEASTI haluaa, se on nyt mun juttu.
ja tietysti miesten seuraa kaipaa joskus, mutta joku seurustelu-kuvio on ajatuksena juuri nyt erittäin vastenmielinen. ehkä se johtuu siitä, ettei eronneena ole edes valmis uuteen suhteeseen, ja onneksi tiedostaa sen itsekin.
kumma juttu, miten eronneet miespuoliset työkaverit kuitenkin 'hankkiutuvat' uusiin suhteisiin heti eron jälkeen. onko se sitten vaan niin, ettei miehet osaa olla yksin, tiedä häntä.
Vaikka itellä erosta vähän pidempi aika jo mut ei kiinnosta seurustelu niin ei. Tai ei vaan jaksa panostaa. On niin helppoa yksin.
Jos sä olet noin päättänyt, niin sitten sä elät niin. Eihän se meiltä vaadi hyväksyntää täällä. Sä teet miten itse parhaaksi katsot.
vaan kohtalotovereita. Että olenko ainoa joka tuntee näin. Ei kai se heti tarkoita että hyväksyntää hakaa jos kertoo mietteitään?
Kaikkia ei ole mielestäni tarkoitettu parisuhteeseen. Itselläni kävi tuuri, löysin vaimoksi vähän erakkoluonteisen naisen, annamme kumpikin tilaa toisillemme, tarpeen tullen ollaan kuitenkin tukena. Jos en olisi häntä tavannut asuisin mieluummin yksin, mulla on niin omat kuviot. Yksinkin voi olla ihan tyytyväinen, jopa onnellinen, luulen minä.