Muutettiin poikaystävän kanssa yhteen reippaan vuoden seurustelun jälkeen(hänen pyynnöstään), no nyt sitten ku asutaan yhdessä niin huomaan että kaikki tavarat luokitellan että tämä on minun ja tämä minun. Itse en omista autoa ja en saa sitä poikaystävältäni lainaksi juurikaan (vanhempani asuvat 10km päässä ja olisi joskus kiva poiketa sielläkin).Poikaystäväni suuttui myös suunnattomasti siitä ettei otettu sen vanhemmilta kaikkea vanhaa roinaa, vaan halusin kämppään jotain omaa.. niinpä ostin kaikki huonekalut meille(kierrätyskeskuksesta) ja sain sukulaisiltani kaikkea käyttökelpoista..pitäisikö minun nyt potkia mieheni minun ostamilta sohvilta yms, kun en kerran saa autoa lainaksi?tämä ei minusta ainakaan enää kuullosta avoliitolta..
kämppiksiä vai avoliitto
ýmmällään
52477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika oudolta kuulostaa.. Meillä ei ole "minun" ja "sinun" tavaroita, vaan meidän. Jos omistaisin ajokortin, saisin todennäköisesti autoakin lainata, ja vaikka en sillä ajakaan, osallistun tietenkin bensakuluihin ym.
näyttää siltä että poikaystäväsi ei ole aivan sisäistänyt yhdessäasumisen merkitystä. hän haluaisi jakaa vain sängyn, niinkö ?
älä silti mene liiallisuuksiin kuten ex-mieheni. hän kuvitteli, kun muutimme yhteen, että kaikki mikä on minun on automaattisesti myös hänen - ja myi vinyylilevykokoelmani kirpputorilla mitään kysymättä. pientä kunnioitusta odotetaan puolin ja toisin.
Meillä tavarat on muuten meidän, mutta auton lainaaminen on vähän kireää hommaa =) Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei mies luota ajotaitooni. En mie viitsi tuota henkilökohtaisena loukkauksena pitää, kun mies minua muuten kuitenkin arvostaa. Ja ymmärrän hyvin ettei halua antaa autoa käsiin, joita pitää tumpeloina. Ongelma on ratkaistu nyt niin, että minä ajan yhteiset kauppareissut yms. ja mies saa "vahtia" ja varmistaa että tiedän mitä teen =) Ja kun taito on todistettu, sitten miehen ei auta muuta kuin alistua tilanteeseen!
"Poikaystäväni suuttui myös suunnattomasti siitä ettei otettu sen vanhemmilta kaikkea vanhaa roinaa, vaan halusin kämppään jotain omaa.. niinpä ostin kaikki huonekalut meille(kierrätyskeskuksesta) ja sain sukulaisiltani kaikkea käyttökelpoista.."
Oletko varma että poikaystäväsi ei pidä sinun sukulaisten tavaroita samanlaisena roinana kuin sinä hänen vanhempiensa tarjoamia tavaroita? Eikö poikaystäväsikin olisi saanut tuoda omia tavaroitaan niin kuin sinä?
Miksi ette yhdessä tehneet hankintoja, niin me tehtiin kun yhteen muutettiin. Meillä esteenä vain oli raha, ei ollut varaa edes kierrätyskeskuksesta sohvia ostaa vaan oli tyydyttävä tähän "vanhaan roinaan" mitä oli molemmille vuosien varrella kertynyt. Sitten ajan kuluessa hommattiin pieniä juttuja että kämppä alkoi muovautua MEIDÄN kodiksi.
Edelleen on rahasta tiukkaa ja haaveilen sohvista ym. näteistä jutuista mutta "paskaan tottuu", joku päivä vielä saan sen kauniin kodin mutta nyt riittää yhteinen, lämmin katton minun ja kultani pään päällä.
Tulee vain mieleen, että ehkä poikaystäväsi ei ole ajatellut "loppuun" asti tuota yhteenmuuttamista. Nimenomaan tuon osalta, että kun muutetaan yhteen, niin asiatkin ovat yhteisiä. Hänelle on edelleen vaikea luopua itsenäisyydestä, vaikka itse onkin ehdottanut yhteenmuuttoa. Mielestäni hän ei ole valmis vielä muuttamaan,hän kapinoi tuolla tavalla.. itselläni oli vähän samanlaista suuntaa joskus, kun en heti osannutkaan yhteenmuuton jälkeen ottaa vastaan toisen puolelta saatuja asioita. Kaiken olisi pitänyt olla "omilla" ostettua, mutta omalta sukulaispuolelta asioita pystyinkin ottamaan vastaan.. Halusin hallita vielä kaikkea, en osannut olla kahden. Aikaa myöten kaikki onnistui sitten luonnostaan ja hyvin ,kun opin elämään siinä tilanteessa. Keskustele kumppanisi kanssa mieltä vaivaavista asioista. Perustele kantasi. Kyllä se siitä :)