Kunka nopeasti toipuminen erosta?

Plim1977

Kertokaa kokemuksianne, miten nopeasti olette toipuneet erosta? Itselläni kulunut lähes kaksi kuukautta, siitä kun miheni jätti neljän yhteisen vuoden jälkeen. Nyt tuntuu jo paljon helpommalta ja arki rullaa lähes normaalisti. Tuleekohan tässä vielä jokin romahdus vai voiko näin nopeasti toipua? Toki kaipaan ja rakastan näntä vieläkin ,mutta tunne ei ole enään tukahduttava ja olen jo saanut elämän haluni takaisin.

26

15168

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jani__30v

      Vähän vaille 7 vuoden suhde. Ehkä nyt puoli vuotta on jo ollut ok. Erosta on kohta 2 vuotta.

      Nyt voisin kuvitella aloittavani uuden parisuhteen. Aiemmin se ei olisi ollut kantavilla vesillä.

      • vuotta

        on erosta, vieläkin puistattaa ajatus päästää jokin nainen "lähelle". panna voin muttei muuta,
        kaipaahan sitä läheisyyttä, mutta kun vaan ei pysty luottaan pätkääkään.
        neljä pitkää suhdetta on takana ja kaikki on päättynyt siihen, että nainen pettää. kukaan ei kuitenkaa ole sanonut siihen mitään syytä, että miksi näin kävi? en lyö, ryyppää, käy vieraissa, autan kotona, mutta ei vaan kelpaa.


      • M28

        Vajaa kaheksan vuotta kotileikkejä. Puoltoista erosta. Syö edelleen. Hoitoja, mut ei mitään intoa enempään. Pari vuotta taitaa mennä parannellessa.


      • samoja tuntoja
        M28 kirjoitti:

        Vajaa kaheksan vuotta kotileikkejä. Puoltoista erosta. Syö edelleen. Hoitoja, mut ei mitään intoa enempään. Pari vuotta taitaa mennä parannellessa.

        yhdessä miehen kanss, joka sitten petti ja jätti. 30 v nainen olen.
        Tuntuu, että en pääse yhtään eteenpäin. Erosta tosin vasta n. 5 kk.

        Sama juttu, että tuntuu etten voi luottaa kehenkään... eikä suoraan sanottuna edes innosta enää nuo "kotileikit" kuten sanoit.
        Yhden kerran olen eron jälkeen erehtynyt miehen sänkyyn... ja eipä tuosta saanut kuin pahan mielen. No ehkä hetken lohtu.. mies olisi kai halunnut tapailla, mutta minusta tuntuu etten mitenkään pysty, ei kiinnosta, ei huvita mitkään tapailut. Olenkohan jo masentunut? siltä jo alkaa tuntua.


    • man

      riippuu monesta asiasta kumpi jätettiin millä tavalla,miksi,kuinka pitkä suhde ja sitten millainen
      on oma luonteesi.itsellä suhde 5v toipuminen 1,5v.
      aluksi oli suru katkeruus viha suru normaali

      • kundi

        itellä ensin 4 ½ vuoden suhde meni menojaan... 1½ vuotta vei toipuminen...tietenkin kaikenlaista säätöä ja paneskeluja mutta sitä ennen en pystynyt päästämään ketään lähelle!

        Toivuttuani alkoi uusi suhde joka kesti vähän vajaa 1½ vuotta ja kaikki tuntui täydelliseltä..kunnes suhde osoittautuikin mahdottomaksi.. nyt tuntuu vielä pahemmalta kuin ensimmäisen suhteen jälkeen...juuri kun kaikki oli hyvin ja uskalsin lähteä kunnon suhteeseen käy samoin...

        enää en uskalla edes miettiä kauanko toipuminen tällä kertaa vie.. :(


      • mimmi
        kundi kirjoitti:

        itellä ensin 4 ½ vuoden suhde meni menojaan... 1½ vuotta vei toipuminen...tietenkin kaikenlaista säätöä ja paneskeluja mutta sitä ennen en pystynyt päästämään ketään lähelle!

        Toivuttuani alkoi uusi suhde joka kesti vähän vajaa 1½ vuotta ja kaikki tuntui täydelliseltä..kunnes suhde osoittautuikin mahdottomaksi.. nyt tuntuu vielä pahemmalta kuin ensimmäisen suhteen jälkeen...juuri kun kaikki oli hyvin ja uskalsin lähteä kunnon suhteeseen käy samoin...

        enää en uskalla edes miettiä kauanko toipuminen tällä kertaa vie.. :(

        suhde kesti 11 vuotta ja ero tuli melko yllätyksenä. Edellinenkin suhde oli päättynyt toisen epärehellisyyden seurauksena, joten mieli oli maassa. Vuoden verran tutnui tosi pahalta, toisen vain pahalta ;) Nyt neljän vuoden voin jo sanoa, että hyvä kun näköalaton suhde päättyi. Haluaisin löytää/tavata mukavan miehen, mutta olen kyllä huomannut, että lähelle päästäminen on vaikeaa. Uskon kuitnekin vahingoista viisastuneeni ja olevani järkevämpi uudessa suhteessa. Jaksamista!


      • Smile108
        mimmi kirjoitti:

        suhde kesti 11 vuotta ja ero tuli melko yllätyksenä. Edellinenkin suhde oli päättynyt toisen epärehellisyyden seurauksena, joten mieli oli maassa. Vuoden verran tutnui tosi pahalta, toisen vain pahalta ;) Nyt neljän vuoden voin jo sanoa, että hyvä kun näköalaton suhde päättyi. Haluaisin löytää/tavata mukavan miehen, mutta olen kyllä huomannut, että lähelle päästäminen on vaikeaa. Uskon kuitnekin vahingoista viisastuneeni ja olevani järkevämpi uudessa suhteessa. Jaksamista!

        Itsellä loppu avosuhde tyttöystävän kanssa 4 yhteisen vuoden jälkeen vuosi takaperin. Alussa ei ollut helppoa varsinkin kun oli samat harrastukset ja siellä oli myös hänen uusi ihastuksensakin. Takaisin en ole kaivannut mutta vieläkin on hiukan oman itse tunnon kanssa tekemistä että uskoo että jostain sen oikean löytyvän:) Erosta kyllä oppii monenlaista itsestä ja toisista. Oppii katsomaan eri näkökulmasta näitä asioita. Tämä kyllä kasvattaa:)


    • Lähtijä...

      Niin, meillä erosta(yli 4 vuoden avoliitto)vasta päälle kk ja minä yhä ihan säpäleinä, koska suhde ei ole vielä päättynyt kunnolla ja mies... Mies on hurmoksessa koska on löytänyt ihanan naisen, jonka kanssa trefeillä 3 päivää eromme jälkeen. Samaan aikaan mies kyllä sählää yhä kanssani..
      Minä en kuitenkaan usko että olisin valmis mihinkään läheisyyttä vaativaan treffailuun ainakaan vuoteen sen verta koville tämä ottaa.

    • johbero

      erosta ei ole kuin vähän päälle 2 kk ja olo on jo huomattavasti parempi. Olen itsekin miettinyt sitä mahtaakohan jossain vaiheessa tulla jonkinlainen "romahdus" ja ettei vaan vielä ole oikein tajunnut koko asiaa vai onko tosiaan niin että pahin aika on jo ohi??Mietin toki vähän väliä minkä takia näin kävi, mutta ei se oikeen enää "hetkauta" niin kuin vielä kuukausi sitten.

      • elämä yllättää

        pääsee,itse olin 30 vuotta aviossa ja meni noin viisi vuotta toipumiseen.Eli varmaan mitä pitempi suhde sitä kauemmin kestää toipua mutta ,tsemppiä kaikille eron kokeneille.Elämä jatkuu eron jälkeenkin ja useimmiten paljon parempana!


      • nimi9 v
        elämä yllättää kirjoitti:

        pääsee,itse olin 30 vuotta aviossa ja meni noin viisi vuotta toipumiseen.Eli varmaan mitä pitempi suhde sitä kauemmin kestää toipua mutta ,tsemppiä kaikille eron kokeneille.Elämä jatkuu eron jälkeenkin ja useimmiten paljon parempana!

        kaikella on kai oma aikansa mitä itse toivoit suhteelta kun se alkoi ja mitä toinen odotti suhteelta opin että kannattaa kertoa toiveista haaveista ja kysyy voimmeko toiveemme toteuttaa itse en aikoinani kysynyt ja huomasin että haaveemme ei olleet samat niin tuli sitten ero aikanaan haaveilen vieläkin


    • puolestani

      voisin sanoa, että kaikista eroista toipumiseen on mennyt alle 2 kk. Kuuden vuoden seurustelusta kuuden kuukauden seurusteluun. Jotkut asiat palaavat kyllä mieleen myöhemminkin, mutta ne eivät haittaa elämistä ja uusia ihmissuhteita, päinvastoin, niistä saan voimia. Ensimmäiset 2 viikkoa ovat aina olleet pahimmat, sitten jo helpottaa. Ne asiat on vaan käytävä läpi pohjamutia myöten järjen ja tunteenkin kanssa.
      Kaikista ihmissuhteista olen oppinut jotain.

      Yksi on tosin jäänyt hiukan kummittelemaan, vaikkei varsinainen seurustelusuhde ollutkaan: tapailin hetken aikaa todennäköisesti luonnehäiriöistä miestä. Siitä ajasta tulee vieläkin paha olo, kun sitä ajattelee.

    • Odota parempaa

      Erosta toipuu varmasti ja jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Tahti on oma.

      Olet nyt vapaa ja sinulla on oikeus nauttia elämästäsi itsenäisesti.
      Tiedä vaikka minkälaisen kumppanin vielä löydät.
      Itsellä kävi niin, että erottuani olin jo 'pyhittäytynyt' sinkkuudelle, mutta löysinkin yllättäen uuden ukon.

      Nyt olen eronnut hänestäkin ja toipumassa.
      Parisuhde on kahden kauppa ja sitä pitää vaalia.
      Jos on ainoa vaalija suhteessa, ei sillä pitkälle pötkitä.

      Katso tulevaisuuteen positiivisin mielin, ota löysin rantein, maailma on mahdollisuuksia täynnä.

    • osaa-odottaa

      Moni aavistaa eron tulon, ja vaikka se koskee, sen ymmärtää ja hyväksyy. Pari viikkoa, niin aletaan jo kavereitten kanssa käydä ulkona sillä silmällä.

      • Nainen 26

        Jeps jeps. Itsellä takana 5 ½ vuoden suhde ja vieläkin mietin asioita. Tosin ehkä ekat 1-2 kk olivat pahimmat. Ja myönnän, että elämäni on nyt parempaa ilman häntä, vaikka häntä kaipaankin vielä ja mietin lähes päivittäin. Erosta nyt siis kulunut noin 8 kk. Kyllähän tämä sattuu ja koskettaa. Vielä en olisi valmis uuteen, vakavaan suhteeseen, vaikka kaikenlaista säpinää ollutkin. Toivon kuitenkin jossain vaiheessa tapaavani miehen, jonka kanssa voisi vaikka lopun elämää viettää ja perustaa perheen. Vähän ronkeli minusta kyllä tullut. Satuttaa, kun exä alkoi saman tien seurustella uuden kanssa.


      • ....
        Nainen 26 kirjoitti:

        Jeps jeps. Itsellä takana 5 ½ vuoden suhde ja vieläkin mietin asioita. Tosin ehkä ekat 1-2 kk olivat pahimmat. Ja myönnän, että elämäni on nyt parempaa ilman häntä, vaikka häntä kaipaankin vielä ja mietin lähes päivittäin. Erosta nyt siis kulunut noin 8 kk. Kyllähän tämä sattuu ja koskettaa. Vielä en olisi valmis uuteen, vakavaan suhteeseen, vaikka kaikenlaista säpinää ollutkin. Toivon kuitenkin jossain vaiheessa tapaavani miehen, jonka kanssa voisi vaikka lopun elämää viettää ja perustaa perheen. Vähän ronkeli minusta kyllä tullut. Satuttaa, kun exä alkoi saman tien seurustella uuden kanssa.

        Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin. Kaikki täsmää täydellisesti omaan tilanteeseeni. Hassua


      • T-anonyymi
        .... kirjoitti:

        Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin. Kaikki täsmää täydellisesti omaan tilanteeseeni. Hassua

        Huoh.. itselle kävi myös nyt ero.. täytyy yrittää jotenkin jaksaa ja koittaa päästä itsetuhoisista ajatuksista. :(


      • Jaajo-75
        Nainen 26 kirjoitti:

        Jeps jeps. Itsellä takana 5 ½ vuoden suhde ja vieläkin mietin asioita. Tosin ehkä ekat 1-2 kk olivat pahimmat. Ja myönnän, että elämäni on nyt parempaa ilman häntä, vaikka häntä kaipaankin vielä ja mietin lähes päivittäin. Erosta nyt siis kulunut noin 8 kk. Kyllähän tämä sattuu ja koskettaa. Vielä en olisi valmis uuteen, vakavaan suhteeseen, vaikka kaikenlaista säpinää ollutkin. Toivon kuitenkin jossain vaiheessa tapaavani miehen, jonka kanssa voisi vaikka lopun elämää viettää ja perustaa perheen. Vähän ronkeli minusta kyllä tullut. Satuttaa, kun exä alkoi saman tien seurustella uuden kanssa.

        Jep. Itsellä 7 vuoden suhteen loppumisesta nyt 4,5 kuukautta ja on aika vaikeeta, suhde päättyi naisen pettämiseen, valehteluihin ja lähtöön.

        Siis normaaliin elämään ero ei sinänsä vaikuttanut, mutta asiat pyörii mielessä kokoajan. Koska teen pitkäjänteistä keskittymistä vaativaa työtä, on töiden hoitaminen ollut aika hankalaa, jopa ajoittain mahdotonta, kun eron syyt ja vastausta vaille jääneet kysymykset ja viha pyörii mielessä päivittäin. Ystävät ja tuttavat eivät varmaankaan ole havainneet käytöksessäni mitään sen ihmeempää, paitsi ehkä surullisuutta, mutta keskittymisvaikeudet hankaloittavat elämää ja lähinnä tuota töiden suorittamista aika tavalla.

        Ero ja eron jälkeen eksästäni selvinneet asiat kyllä "räjäyttivät tajunnan". En olisi ikinä uskonut että sellainen ihminen miksi häntä luulin, pystyy sellaiseen monen vuoden kaksoiselämään, eli vannoo uskollisuutta ja rakkautta mutta samalla etsii kokoajan muita ja marisee tuttavilleen kuinka "paskaa tää suhde on". Se satutti todella paljon että tuttavapiirissämme olin ainut kuka ei tiennyt meidän suhteen olevan eksäni mielestä "ihan perseestä". Miten voikin olla että ihminen osaa piilottaa valituksensa ja pahan olonsa kaikenlaisen asiaan kuulumattoman valituksen taakse, ettei saa sanottua mitä oikeasti haluaisi, paitsi muille ihmisille.


      • sdkfsödfksölk
        Jaajo-75 kirjoitti:

        Jep. Itsellä 7 vuoden suhteen loppumisesta nyt 4,5 kuukautta ja on aika vaikeeta, suhde päättyi naisen pettämiseen, valehteluihin ja lähtöön.

        Siis normaaliin elämään ero ei sinänsä vaikuttanut, mutta asiat pyörii mielessä kokoajan. Koska teen pitkäjänteistä keskittymistä vaativaa työtä, on töiden hoitaminen ollut aika hankalaa, jopa ajoittain mahdotonta, kun eron syyt ja vastausta vaille jääneet kysymykset ja viha pyörii mielessä päivittäin. Ystävät ja tuttavat eivät varmaankaan ole havainneet käytöksessäni mitään sen ihmeempää, paitsi ehkä surullisuutta, mutta keskittymisvaikeudet hankaloittavat elämää ja lähinnä tuota töiden suorittamista aika tavalla.

        Ero ja eron jälkeen eksästäni selvinneet asiat kyllä "räjäyttivät tajunnan". En olisi ikinä uskonut että sellainen ihminen miksi häntä luulin, pystyy sellaiseen monen vuoden kaksoiselämään, eli vannoo uskollisuutta ja rakkautta mutta samalla etsii kokoajan muita ja marisee tuttavilleen kuinka "paskaa tää suhde on". Se satutti todella paljon että tuttavapiirissämme olin ainut kuka ei tiennyt meidän suhteen olevan eksäni mielestä "ihan perseestä". Miten voikin olla että ihminen osaa piilottaa valituksensa ja pahan olonsa kaikenlaisen asiaan kuulumattoman valituksen taakse, ettei saa sanottua mitä oikeasti haluaisi, paitsi muille ihmisille.

        Mulla on ihan sama juttu...ulkopuoliset ihmiset eivät varmasti huomaa mun normaalissa elämässä mitään muutosta...Aamulla töihin, harrastukset päälle jne. Arki ulkopuolisen silmin rullaa. Mutta hitto kun ei pysty työkuvioihin keskittymään ei niin millään! Mulla kanssa keskittymistä vaativa työ, jossa pitäisi ideoida ja kehittää juttuja, mutta ei perkele tule vaan mitään. Kauankohan tätä kestää? Kun oliskin sellanen duuni, jota joutus tekemään vähän "liukuhihnalla" niin ei kerkeis niin miettimään näitä eroon liittyviä paskajuttuja ja päässä pyöriviä kysymyksiä jne. Pakko tässä kai on vaan ryhdistäytyä, pitäs saada agre päälle, että hitto ei se toinen pysty mun työpaikkaa kuitenkaan viemään...koska kohtahan tässä täytyy jo pelätä, että tää saamattomuus kostautuu, kun ei saa hommiaan eteenpäin. Mulla on erosta 3 kk ja suhde kesti 1 1/2 vuotta ja mä luulin, että se olis sitten loppuelämän juttu. Juttu loppu ihan typerään asiaan mun mielestä, mutta jos toinen niin päätti, niin enhän mä sille mitään voi. Mä olen vaan niin lopen kyllästynyt tähän asioiden vatvomiseen omassa päässäni, että en tiedä...eikä auta vaikka jauhan näitä ystävienkin kanssa, silti nää vaivaa melki päivittäin ja häiritsee eniten juuri noita työkuvioita.


      • nimi9v
        T-anonyymi kirjoitti:

        Huoh.. itselle kävi myös nyt ero.. täytyy yrittää jotenkin jaksaa ja koittaa päästä itsetuhoisista ajatuksista. :(

        katso sisintäsi joku sattaa haveilla rakastuvansa sinuun mutta olemme niin arkoja ja pelokkaita niin kävi minulle en ollut rohkea ja kadun nyt sitä mutta toivon sinun olevan avoin itsellesi minulla olisi perhe lapsia vaimo mitta en uskaltanut


    • Puolikkaana

      Lähdin itse 17 v kestäneestä liitosta, erosta on nyt 3,5 vuotta, enkä ole vieläkään toipunut. Suhteita on ollut se jälkeen, mutta exä oli elämäni rakkaus eikä muita tule. Muistan nyt vain ne hyvät ajat, syyt miksi erosin ovat kummasti unohtuneet.
      Ero ei ole mikään ratkaisu. Kun on elänyt toisen kanssa niinkin pitkään, sitä kasvaa toisen puoliskoksi. Nyt jatkan puolikkaana lopun elämääni. Hyväksyn sen kyllä. yritän löytää muita asioita elämääni. Lapsi on nyt elämäni keskipiste.

      • klli

        Meni 10v ennenkuin uskalsin aloittaa uuden suhteen, eka ero oli niin raskas! Olin onnellinen uuden naisen kanssa ja ohhoh yhtäkkiä nainen jätti minut ja pari päivää aikasemmin katseltiin innoissamme omakotitaloa meille..nyt olen ihan sekaisin ja itken ja kysyn koko ajan miksi miksi???


      • kaipaan

        "Puolikkaana" Ihana kirjoitus!Voi kun eks-miehenikin ajattelisi noin.Minut jätettiin 15v jälkeen ja itsellä tämä 2kk on ollut han hirveet!!Toivon todella et hän palaa,koska niinkuin sanoit että muita ei tule.Niin en kyllä minäkään muita huoli.Kyllä se oli paras mies jonka kanssa lapset tein.Harmi et kävi näin.Mutta puolikkaana sitä on sitten jatkettava,jos näin käy.
        Tsemppiä sulle ja jaksamista.:)


    • n 23

      Noh, pari kk meni ja olin suht hyvin tolpillani ja katselin ympärilleni. Itselläni meni kk siinä pahimmissa erotuskissa ja kaipauksessa. Suhdetta oli takana 3,5v. Minä olin se joka halusi muuttaa erilleen, mutta ex avokkini teki kyllä henkisen eron jo vajaa vuosi ennen suhteen päättymistä. Siksi varmasti toivuin pian kun osasin eroa odottaa ja sitä prosessia kävin tavallaan läpi hissuksiin jo suhteen aikana. Äkkiäkös sitä, siitäkin huolimatta vaikka minulle ikääni nähden suhde oli pitkä ja vielä ensimmäiseni...

    • uskomatontamutta

      Mulla meni sen 1,5 tuntia,kun tapasin uuden. Eli suht nopeasti toivuin:)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      97
      2793
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      104
      2370
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      91
      2150
    4. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      16
      1934
    5. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      42
      1786
    6. 141
      1762
    7. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      45
      1757
    8. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1716
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      130
      1501
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1304
    Aihe