En tiedä mikä menee aina pieleen.
Sain taas hyviä ystäviä.Tulin aluksi heidän kanssaan loistavasti toimeen.Mutta sitten tapahtuu AINA jotain, mikä saa minut ihmettelemään että "Häh?". Ystäväni jossain vaiheessa alkavat olla torjuvan oloisia ja kääntävät minulle usein selkänsä.Nyt sama kaava taas toistui.Enkä minä voi käsittää miksi minua epäonnistaa näin hirveästi ystävyyssuhteissa.Tällä hetkellä olen yksinäinen ja onneton.Usein myös itken.Kukaan ei huomaa sisälleni.On todella ontto olo.
Sain taas hyviä ystäviä.Tulin aluksi heidän kanssaan loistavasti toimeen.Mutta sitten tapahtuu AINA jotain, mikä saa minut ihmettelemään että "Häh?". Ystäväni jossain vaiheessa alkavat olla torjuvan oloisia ja kääntävät minulle usein selkänsä.Nyt sama kaava taas toistui.Enkä minä voi käsittää miksi minua epäonnistaa näin hirveästi ystävyyssuhteissa.Tällä hetkellä olen yksinäinen ja onneton.Usein myös itken.Kukaan ei huomaa sisälleni.On todella ontto olo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen myös huomannut tuon saman kaavan elämässäni.. Yhtä äkkiä huomaa että on toisarvoinen niille ihmisille joiden luuli olevan ystäviään. Mutta mä olen aikanaan päättänyt että niiden ystävyyttä mä en rupee 'kerjäämään'. Olen sitten vaikka yksin... Ja uusia ihmisiä tulee elämään sillon tällöin.
Eli jos soittaa ja ehdottaa menoa, niin ei käy? Pitkäaikaisiakin ystäviä? Onko ehkä oma elämäntilanne muuttunut että et ole enää niin kiehtova: mies löytynyt tai sitten olet saanut unelmatyöpaikan, tai lapsi syntynyt?
Joillekin tuntuu olevan todella vaikea sulattaa totuus että muut ovat löytäneet oman tasapainon. Aiemmin kun oli opiskelemassa kamujen kanssa ja meni ulos, oli sinkkuna ja touhusi kaikkea ja oli päivittäisessä yhteydessä, se tuki oli omassa sakissa. Nyt tilanne on toinen, ja ajatusmalli se että jos toisen kuviot ei sovi omiin, ei yhteyttä tahdota pitää. Pari kamuani on aina kiireisiä, ja olen ihmetellyt missä syy. Ehkä se on vain sitä että töissä on kiireitä. Kuitenkin epäilen että he ovat ottaneet etäisyyttä tähän muuhunkin rinkiin, ei vain minuun. Joten olen vähitellen asian hyväksynyt, ja antanut tilanteen olla, enkä jaksa enää surra.
Toisaalta pitää avata simmut uusille jutuille ja ideoille: tämähän antaa omaa aikaa muille ihmisille, jopa uusille tutuille, ja ties mitä tulee vastaan. =) Eikö? Surut silmistä pois, tosiystävät pysyvät, ja ne jotka eivät ole sunlaisia, pudottautuvat kuin evoluutioteorian mukaisesti kisasta. Itsehän tahdot vain parasta, eikös juu? :>
-T NM
ps. jos olet jo päälle 20, ota mies, jollet,
odottele kunnes olet ja ota sitten mies