Heti ensiksi, en ole paperintekijä, enkä enää minkään muunkaan alan tekijä. Olen firmansa myynyt yrittäjä, varhaiseläkkeellä.
En saata ymmärtää tätä keskustelujen sävyä ja tasoa,
tahi tasottomuutta. Miten voi olla riemun aihe, jos tuollainen joukko, (n.3000 henkilöä) menettää työnsä ja näistäkin moni menettää vielä tulevaisuutensakin. Perhe, eteenkin lapset joutuvat koville. Monella saattaa olla muutto toiselle paikkakunnalle. Kenties on rakennettu ja velkaakin on. Miten käy asuntojen arvojen autioituvilla paikkakunnilla? Huonosti tai oikein huonosti. Miten nämä kunnat ja jäljelle jäävät kuntalaiset alkavat pärjäämään. Varmasti monen yrittäjän puntit tutisevat Voikkaalla jo nyt. Ja, mitä onkaan vielä tulossa? Miten yhteiskuntamme (kaikki me) selviää tulevaisuudessa velvoitteistaan?
Mieleni tekisi oikein kirota, mutta tämä on liian vakava asia alkaa manaamaan. Paitsi näitä ymmärtämättömiä, vahingoniloisia ilkkujia, jotka kateuspäissään tuntevat suurta riemua tapahtuneesta. Luulevatko he hyötyvänsä toisten onnettomuudesta jotenkin? Tuskinpa. Jos he saavat henkistä tyydytystä, peli on heidän osaltaan jo menetetty. Vian heissä ei tarvitse olla iso, jos se sattuu olemaan pahassa paikassa!
Uutisen kuultuani, valtasi mieleni ensi suuri epäusko. Sitten seurasi kiukustuminen, mutta ymmärsin, että on niin valtavista asioista kysymys, ettei meistä kanssaeläjistäkään ole mitään apua. Vaikka olisi haluakin!
Kaikesta huolimatta haluan toivottaa jaksamista niille, jotka joutuvat tämän raskaan asian henkilökohtaisesti, joko itse, tai perheensä kautta kohtaamaan.
En saata ymmärtää tätä keskustelujen sävyä ja tasoa,
tahi tasottomuutta. Miten voi olla riemun aihe, jos tuollainen joukko, (n.3000 henkilöä) menettää työnsä ja näistäkin moni menettää vielä tulevaisuutensakin. Perhe, eteenkin lapset joutuvat koville. Monella saattaa olla muutto toiselle paikkakunnalle. Kenties on rakennettu ja velkaakin on. Miten käy asuntojen arvojen autioituvilla paikkakunnilla? Huonosti tai oikein huonosti. Miten nämä kunnat ja jäljelle jäävät kuntalaiset alkavat pärjäämään. Varmasti monen yrittäjän puntit tutisevat Voikkaalla jo nyt. Ja, mitä onkaan vielä tulossa? Miten yhteiskuntamme (kaikki me) selviää tulevaisuudessa velvoitteistaan?
Mieleni tekisi oikein kirota, mutta tämä on liian vakava asia alkaa manaamaan. Paitsi näitä ymmärtämättömiä, vahingoniloisia ilkkujia, jotka kateuspäissään tuntevat suurta riemua tapahtuneesta. Luulevatko he hyötyvänsä toisten onnettomuudesta jotenkin? Tuskinpa. Jos he saavat henkistä tyydytystä, peli on heidän osaltaan jo menetetty. Vian heissä ei tarvitse olla iso, jos se sattuu olemaan pahassa paikassa!
Uutisen kuultuani, valtasi mieleni ensi suuri epäusko. Sitten seurasi kiukustuminen, mutta ymmärsin, että on niin valtavista asioista kysymys, ettei meistä kanssaeläjistäkään ole mitään apua. Vaikka olisi haluakin!
Kaikesta huolimatta haluan toivottaa jaksamista niille, jotka joutuvat tämän raskaan asian henkilökohtaisesti, joko itse, tai perheensä kautta kohtaamaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Harmittaa näiden UPM:n henkilöstön puolesta. Valitettavasti joudumme kuulemaan vielä lisää vastaavia vähennyksiä.
Kun lakon/sulun (oli "oikeutettu" tai ei) vaikutukset haittaavat tavallisen tallaajaan elämää ja samanaikaisesti televisiossa joku ay-pomo esiintyy tahtomattaan tai tarkoituksella uhittelevasti ilman että mediassa kaikkia taustoja ei riittävästi selvitetä... niin ymmärtäähän sitä jollakin tavalla sitten tälläisetkin kirjoittelut.
Todennäköisesti tämä olisi tapahtunut ilman mitään selkkauksiakaan.
tosiaan löytyy. Ammattiliiton räkänokat ilkkuvat ihmisille, jotka eivät pääse töihin tai kouluun. Vuoden päästä kun Connex tai Concordia tai molemmat menevät nurin niin on täysin ymmärrettävää, että lakkoileville bussikuskeille katkeroituneet kansalaiset naureskelevat työttömiksi jääneille änkyröille.
Vaikka nuo kaksi firmaa menisi nurin ja niiden seuraajat menisi nurin, ei hätää, joku firma ne linjat ajaa kuitenkin...
Ehkäpä ollan kaikki kuskit vielä HeBuLin palkkalistoilla ennenpitkää.
Hyvä puoli on se että osa-aikainen työntekijä on KTV:n sopimuksen puolella, siis siellä HeBuLilla arvostettu ja ihan normaali työntekijä.
- ei varmaankaan maataloudesta löydy joukkoirtisanomisia eikä kortistoon siirtymisiä (kuten eräs sosialisti ilkkui aikoinaan) mutta sitäkin kannattaa miettiä miltä se tuntuu yhden viljelijäperheen elämässä kun pitää lopettaa EU:n ym. takia.
En mä oo vahingoniloinen ja meilläkin alkoi tänään YT neuvottelut.
En kuitenkaan kuulu liittoon, mutta nyt asiaan.
Ajattelin huomenna ottaa yhteyttä meidän yksikön pomoon ja kysyä paljonko palkkojen pitäisi laskea, että ketään ei irtisanottaisi.
Meillä on hemmetin hyvä ilmapiiri enkä haluaisi yhdestäkään työkaveristani päästä eroon voisin mieluusti luopua osasta palkastani kunhan ketään ei irtisanottaisi ja toivoisin että muut olisivat myös siihen valmiita.
Liiton miehet tietty vetää taas vastaan ja sit taas tietää mitä tapahtuu...
se yksikön pomo on palkansaaja kuin sinäkin.
Parempi olisi kysyä firmasi osakkeiden omistajilta.
ja muille kateelliset paskahousut. Mikäs sen mukavampaa olis kuin se, että jatkossa menee naapurillakin yhtä surkeasti kuin itselläkin?
olen täysin samaa mieltä kanssasi. kiitos