Olen kerran aiemminkin kertonut ongelmistani tällä palstalla. Olen naimisissa, 2 lapsen äiti ja avioliittoni on tunteeton ja huono lukuisista tekijöistä johtuen. Mieheni kunnianhimoisuus ja urapyrkimykset ovat vieraannuttaneet hänet perheestä ja sysännyt kaiken minun niskoilleni. Hän ei hyväksynyt sitä, että palasin työelämään poikamme mentyä kouluun vaan olisi halunnut orjuuttaa minua täällä kotona kuten hän on tehnyt toisen lapsen syntymästä lähtien. Olemme useaan otteeseen tapelleet tästä mutta yhteisymmärrystä ei ole syntynyt ja lisäksi mieheni suuttuu ja alkaa murjottaa helposti eikä suostu edes puhumaan! Kaiken sen helvetin lisäksi anoppini on koko ajan minun ja perheeni niskassa eikä tahdo tulla toimeen vanhempieni kanssa, ja siitäkin mies syyllistää minua kun on sellainen äitinsä hemmottelema kakara.
Sain tarpeekseni ja petin miestäni muutaman kerran satunnaisten kumppanien kanssa ja sain osakseni hetkeksi jotain aivan taivaallista, vaikka siitä huonoa omaatuntoa olenkin potenut. Mies ei onneksi tiedä, mutta en tiedä välittäisikö se edes kun ei ajattele muuta kuin työtään. Joskus tekee mieli jopa sanoa hänelle päin naamaa, että petin sinua kun olet niin nyhverö. Kuitenkin meillä on seksielämäkin kotona niin vähäistä etten sitä kestänyt enää ja kyllä se mielestäni oikeuttaa pettämiseni. Työpaikallani sitten vielä itseäni huomattavasti nuorempi mies flirttaili kanssani ja aloin haaveilla hänestä, mutta se ei kuitenkaan ehkä juuri kaikeksi onneksi johtanut mihinkään pidempään eikä hän enkä minä yrittänytkään loppujen lopuksi viedä sitä pidemmälle. Tuntuu kuitenkin, etten enää kykene hallitsemaan ajatuksiani vaan ajattelen vieraita miehiä koko ajan. Kaikki kärjistyi, kun toisella puolella Suomea asuva serkkuni oli miehensä kanssa syksyllä täällä viettämässä mummomme 85-vuotispäivää, näin serkkuni miehen silloin jostain syystä aivan uudessa valossa ja aloin fantasioida hänestä. Nyt kun he olivat täällä uudestaan vähän ajan sisässä kun olin heidät oikeastaan aivan viattomissa aikeissa kutsunut kotiini, tuntui kuin jonkinlainen yhteys olisi syntynyt tämän miehen ja minun välille. Meillä on yllättävän paljon yhteistä ja kiihotun hänen poikamaisuudestaan ja charmikkuudestaan! Monia keskusteluja kävimme kahden kesken ja jäi sellainen vaikutelma, että heilläkin tuo seksielämä saattaa olla vähentynyt nyt kun heillä on pieni lapsi. Suoraan sanottuna alkoi tuntua siltä kuin haluaisin repiä vaatteet hänen yltään niin seksikäs hän on, ja jotenkin ihmisenä niin avoin ja rehellinen. Alkoi inhottaa kun katselin samana iltana tuota omaa turjakettani löhöämässä sohvalla iänikuisten kaavioidensa ja työpapareidensa kanssa! ja tähän on turha tulla saarnamaan mistään että "mies elättää perheen" meillä on molemmilla hyvät ammatit ja tulisimme paljon vähemmällä toimeen. Kuitenkin serkkuni mies lähestyi minua tuon viikonlopun jälkeen tekstiviestillä, jossa kiitti viimeisestä ja kutsui meidät heidän luokseen käymään ja tiesin että tuota viestiä serkkuni ei ole todennäköisesti käskenyt lähettämään silä hän on äitiyslomalla ja miehensä oli silloin töissä! Jotenkin tuntuu siltä että jotain tapahtui siis välillämme ja nyt en tiedä miten jatkaa tästä. Vastasin tuohon viestiin arkipäiväisesti mutta nyt kaduttaa, että olisiko pitänyt sanoa jotain muuta ja nyt yritän keksiä keinoa pitää hänen mielenkiintoaan yllä.
Tämä on todella naurettavaa, teínimäistä ja lapsellista, mutta ei sille mahda mitään!! En enää tunne miestäni kohtaan mitään, paitsi että hän on lasteni isä ja totta kai tärkeä, toisaalta ymmärrän häntäkin mutta en sitä miten hän käyttäytyy perhettään kohtaan, laiminlyö lapsiammekin, jotka juuri nyt kaipaisivat isäänsä kipeästi. Ajattelen tuota serkun miestä nyt liikaa, mutta en voi jättää tätä tähän, hän vaikuttaa jotenkin niin "todelliselta" omaan ukkooni nähden!
Sain tarpeekseni ja petin miestäni muutaman kerran satunnaisten kumppanien kanssa ja sain osakseni hetkeksi jotain aivan taivaallista, vaikka siitä huonoa omaatuntoa olenkin potenut. Mies ei onneksi tiedä, mutta en tiedä välittäisikö se edes kun ei ajattele muuta kuin työtään. Joskus tekee mieli jopa sanoa hänelle päin naamaa, että petin sinua kun olet niin nyhverö. Kuitenkin meillä on seksielämäkin kotona niin vähäistä etten sitä kestänyt enää ja kyllä se mielestäni oikeuttaa pettämiseni. Työpaikallani sitten vielä itseäni huomattavasti nuorempi mies flirttaili kanssani ja aloin haaveilla hänestä, mutta se ei kuitenkaan ehkä juuri kaikeksi onneksi johtanut mihinkään pidempään eikä hän enkä minä yrittänytkään loppujen lopuksi viedä sitä pidemmälle. Tuntuu kuitenkin, etten enää kykene hallitsemaan ajatuksiani vaan ajattelen vieraita miehiä koko ajan. Kaikki kärjistyi, kun toisella puolella Suomea asuva serkkuni oli miehensä kanssa syksyllä täällä viettämässä mummomme 85-vuotispäivää, näin serkkuni miehen silloin jostain syystä aivan uudessa valossa ja aloin fantasioida hänestä. Nyt kun he olivat täällä uudestaan vähän ajan sisässä kun olin heidät oikeastaan aivan viattomissa aikeissa kutsunut kotiini, tuntui kuin jonkinlainen yhteys olisi syntynyt tämän miehen ja minun välille. Meillä on yllättävän paljon yhteistä ja kiihotun hänen poikamaisuudestaan ja charmikkuudestaan! Monia keskusteluja kävimme kahden kesken ja jäi sellainen vaikutelma, että heilläkin tuo seksielämä saattaa olla vähentynyt nyt kun heillä on pieni lapsi. Suoraan sanottuna alkoi tuntua siltä kuin haluaisin repiä vaatteet hänen yltään niin seksikäs hän on, ja jotenkin ihmisenä niin avoin ja rehellinen. Alkoi inhottaa kun katselin samana iltana tuota omaa turjakettani löhöämässä sohvalla iänikuisten kaavioidensa ja työpapareidensa kanssa! ja tähän on turha tulla saarnamaan mistään että "mies elättää perheen" meillä on molemmilla hyvät ammatit ja tulisimme paljon vähemmällä toimeen. Kuitenkin serkkuni mies lähestyi minua tuon viikonlopun jälkeen tekstiviestillä, jossa kiitti viimeisestä ja kutsui meidät heidän luokseen käymään ja tiesin että tuota viestiä serkkuni ei ole todennäköisesti käskenyt lähettämään silä hän on äitiyslomalla ja miehensä oli silloin töissä! Jotenkin tuntuu siltä että jotain tapahtui siis välillämme ja nyt en tiedä miten jatkaa tästä. Vastasin tuohon viestiin arkipäiväisesti mutta nyt kaduttaa, että olisiko pitänyt sanoa jotain muuta ja nyt yritän keksiä keinoa pitää hänen mielenkiintoaan yllä.
Tämä on todella naurettavaa, teínimäistä ja lapsellista, mutta ei sille mahda mitään!! En enää tunne miestäni kohtaan mitään, paitsi että hän on lasteni isä ja totta kai tärkeä, toisaalta ymmärrän häntäkin mutta en sitä miten hän käyttäytyy perhettään kohtaan, laiminlyö lapsiammekin, jotka juuri nyt kaipaisivat isäänsä kipeästi. Ajattelen tuota serkun miestä nyt liikaa, mutta en voi jättää tätä tähän, hän vaikuttaa jotenkin niin "todelliselta" omaan ukkooni nähden!
Vastaukset 21
Vanhimmat
jätä se serkkusi mies rauhaan ja yleensäkin kaikki varatut. Jos et ole tyytyväinen ukkoosi niin potkaseppa pihalle ja eti uus, vapaa ukko tilalle. Ennen sitä voit tietysti yrittää puhua ukollesi vielä.
kaksi aikuista ihmistä vain alkaa haluta toisiaan hillittömästi niin ei siinä paljon kysytä onko varattu jne. Tietenkään en hyväksy pettämistä ja se on väärin, mutta joskus tunteet todella ylittävät järjenkäytön ja se tuntuu puhdistavalta, vaikka onkin väärin, naivia yms.
Puhunut olen yli ja ympäri, mutten päässyt minnekään ja siksi olen lopen uupunut mieheeni ja hänen lupauksiinsa. Lapset tarvitsevat häntä, vaikkakaan eivät juuri saa isältään tarpeeksi huomiota, mutta eron selittäminen ja sen tuomat muutokset 8 ja 4-vuotiaan elämässä eivät ole ennalta-arvattavissa, vaikken mihinkään kulissiliittoon aiokaan jäädä pidemmän päälle. Nyt olen toteuttanut itseäni ja pettänyt, kun siltä tuntuu. Haluaisin vain jollain tavalla tietää, mitä serkkuni mies ajattelee yhteisistä hetkistämme, jos hän kuitenkin tunsi jotain ja haluaisi kokeilla rajojaan... Aika näyttää.
pistää vihaksi tuo kirjoituksesi.
Olet jo pettänyt miestäsi ja liittosi hänen kanssaan on kirjoituksesi mukaan lopussa. Nyt aiot samalla pilata serkkusi liiton vamppaamalla hänen miehensä.
Hakeudu hyvä ihminen hoitoon.
Ihan totta, maailma on täynnä vapaitakin, kivoja miehiä. Olet ihastunut serkkusi mieheen vain, koska et saa omalta mieheltäsi huomiota.
tarvitsisin hoitoa? En ole sen enempää seksistä riippuvainen kuin kukaan muukaan. Tarvitsen vain seksiä useammin kuin nyt saan mieheltäni (eli noin kerran kuussa) ja ei minusta sitä ennen pitkää tarvitse enää katsella, kun on oma fyysinen terveys kyseessä. En ole ihastunut serkkuni mieheen, vain siksi että hän on yhdessä serkkuni kanssa, en tee sitä kostosta enkä kateudesta, vaan koska hän selvästikin täyttää juuri ne miehen ominaisuudet, joita arvostan. Haluan häntä hänen itsensä vuoksi ja tiedän myös, että hänelle on hyvin turhauttavaa, jos hän joutuu elämään puutteessa. En missään tapauksessa pyri hajottamaan heidän suhdettaan tai perhettään, vaan selvittämään mitä tuo mies tuntee minua kohtaan vai tunteeko mitään. Vaikka tiedän, etten voi saada häntä, ajatukseni pyörivät nyt niin tiiviisti hänessä, että minun on otettava asiasta selvää.
Siitä miehet tykkää. Kysy siltä mieheltä haluaako se panna sua.
että serkkusikin voi lukea juttusi ja tunnistaa sinut...itsensä ja muut...mitä hän sen jälkeen ajattelee sinusta?
oli melko tarkka kuvaus josta on helppo tehdä omat johtopäätökset.
Ihan koko maailma ei kyllä pyöri tämän palstan ympärillä!
Tiedän identiteettisi ja tulet vielä kuulemaan tästä. En kyllä olisi arvannut, että olet useasti pettänyt miestäsi, mutta nyt tiedän. Ja kohta tietää miehesikin.
Jos koko juttu on edes totta, niin ei voi kuin ihmetellä moisen akan moraalia.
Kun itsellä menee heikosti, niin mitäs väliä, jos yritän tunkea toisen ihmisen liiton väliin. Onhan serkullani paljon parempi mies, niinpä MÄ HALUAN SEN.
Mitäs siitä, jos heillä on pieni vauva. Ei sillä ole väliä. Mä vaan nussin sen ukon kans ja sit mä palaan mun pikkupikkuperheen luo, kun tartteehan ne mun lapset omaa isukkiaan. Tosin se vauva on niin pieni, ettei se varmaan tartte sitä mun serkkuni miestä isäksi ollenkaan. MUTTA MÄ TARTTEN SITÄ. Oujeah!
Oletko, idiootti, kuullut sellaisesta kuin hyvä käytös. Serkku on todennäköisesti sanonut aviomiehelleen, että laita niille viesti, jossa kiität reissusta ja pyydä vastavuoroisesti heitä käymään meillä. Oletko koskaan kuullut, että niin kuuluukin normaalien ihmisten tehdä. Kaikki muu VÄREILY on ihan sun pikkupämmykkäsi kuvitelmaa. Jos he laittavat viestin 'kiitos viimeistä ja tervetuloa koko perhe meille', niin kuka helvetin hölmö saa tuosta mitään kiksejä? Sanoit, että MIES LÄHESTYI SINUA TEKSTIVIESTILLÄ. Huvittavaa! Ei serkkusi aviomies lähestynyt SINUA tekstiviestillä, vaan perhettäsi. Ymmärrätkö?
Jos oma elämä on niin perseestä, niin kannattaisi ehkä tehdä jotain asian hyväksi kuin lähteä vieraan perään nussimisaikeissa. En ole koskaan tajunnut noita moraalisesti löyhäperäisiä, jotka omassa paskassaan pyöriessään haluavat omaa oloansa parantaakseen muiden onnen itselleen.
Olet todella vastenmielinen ihminen. Siis todella.
Mene itseesi ja lopeta sukulaisten aviomiesten kyttääminen. Anna serkun ja hänen aviomiehensä ja heidän vauvansa olla ihan rauhassa!
ps. Tosta typerästä tekstistä tunnistaa kyllä aika hyvin, jos joku asianosainen sattuu lukemaan. Eli kandee siinäkin mielessä hankkia järkeä päähän (vaikka vaikeeta se tietysti näköjään on), että ei levittele kaikkia asioita kaikkien luettavaksi.
Vaikka toisaalta - toivottavasti 'serkkusi' lukee jutun ja ymmärtää, mikä kaksinaamainen paska olet ja lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Kuka oikeasti tarttee tuollaista huoraa haahuilemaan selän taakse kyttäämään toisten aviomiehiä.
Ällö akka! Todella säälittävä paska!
lapselliseen ja ala-arvoiseen vuodatukseesi mainitsen, että kun serkkuni perhe oli täällä, sovimme jo silloin mahdollisesta vastavierailusta ja koska meillä aiemminkaan ei ole ollut tapana lähettää viestejä toisillemme, niin tuo viesti tuli täytenä yllätyksenä ja varsinkin kun mies lähetti sen, eikä serkkuni, mikä olisi ollut paljon todennäköisempää ottaen huomioon että serkullani on aikaa päivät pitkät ja mies oli silloin töissä työajalla! Viestin sisältökään ei ollut ihan tuo arvaamasi vaan siinä oli paljon persoonallisempi sävy sekä viittaus erääseen aiheeseen, josta keskustelimme kahden. Siis todellakin olen vakuuttunut siitä, että koko idea lähettää viesti oli tuon miehen!
Missään en ole sanonut haluavani tuhota heidän elämäänsä tai viedä lapselta isää, mutta jos mies osoittaa jatkossa selkeästi kiinnostusta minua kohtaan ,kun olen vähän raaputtanut pintaa, niin on turha kuvitella, että perääntyisin!
Olen aina sanonut, ettei koskaan pidä aliarvioida ihmisen kykyä pettää itseään. Mutta nyt täytyy kyllä todeta, että olet varsinainen itsepetoksen guru.
Miten ihmeessä voit kirjoittaa ettet "halua hajottaa perhettä", mutta jos saat miehen vokoteltua, aiot ryhtyä tuumata toimeen.
Miten se, että harrastaisit seksiä ja rupeaisit suhteeseen miehen kanssa EI ole perheen tarkoituksellista ja tahallista hajottamista.
Häpeän puolestasi.
..jos häntä kiinnostaa ja hän osoittaa sen, niin se ei ole enää yksin minun syntini. Olkoon kuinka väärin vain.
Hyi hitto!
Harvoin saa lukea noin itsekästä aikuisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Järkevä ihminen edes pyrkisi analysoimaan omaakin käytöstään osana parisuhdetta, mutta teillä vain miehesi näyttää mielestäsi olevan syypää parisuhteen ongelmiin. Jos näin on, kannattaisi harkita eroa. Olet oman elämäsi jo sotkenut ja todella toivoisin, ettet alkaisi toisten elämää sotkemaan.
Miten vastuullinen aikuinen käyttäytyy, kun huomaa asioiden olevan pielessä? Yleensä ensin yritetään selvittää asiat. Aikuismaista ei ole yrittää helpottaa omaa oloaan esimerkiksi pettämällä. Teidän avioliittonne tuskin pettämällä paranee, mutta todennäköisesti olet vain niin huomionkipeä, että haet huomiota äärikeinoilla.
Elät mielestäni jossain mielikuvitusmaailmassa kuvittelemalla esimerkiksi serkkusi miehen haluavan sinua. Suurin osa miehistähän todellakin ottaa, mitä annetaan, mutta on kyllä hullua alkaa sotkemaan elämäänsä tilapäisseksin takia. Pienten lasten isät ovat helppoja saaliita seksiseuraa hakeville.
Seksi on tärkeää, perheen arvot on tärkeitä ja jopa parisuhteen pysyvyys tiettyyn pisteeseen asti on tärkeää (ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä). Sinun oma käytöksesi ei kyllä edesauta parisuhdettanne yhtään sen enempää kuin miehesi omistautuminen taulukoilleen ja papereilleen. Olet varmasti yhtä syypää avioliittonne tämän hetkisiin ongelmiin kuin miehesi. Jos et sitä pysty myöntämään, avioliittonne on valmis hautausmaalle.
Analysoidaanpa sitten käytöstäni, joka on johtanut ongelmiimme.
Minulla on oma elämäni perheeni ohella ja haluan pitää sen. Halusin jatkaa rakkaan ammattini harjoittamista kolmen vuoden kotona olon jälkeen ja ylläpitää taitojani samalla kun järjestin lasteni hoidon ja ajankäytön. Tämä oli mieheni mielestä itsekästä ja naivia, sillä olisin hänen mukaansa "yhtä hyvin voinut olla kotonakin" kun hän mielestään hän ansaitseekin riittävästi ja koska se olisi lapsille "parasta". Muuta perustelua hän ei ole antanut, eikä suostu tapansa mukaan keskustelemaan mistään vaan ottaa helposti itseensä.
Kotona ollessani tein kaiken, siis kirjaimellisesti kaiken ja kun pyysin miestä edes ennen lasten nukkumaankäymistä lukemaan heille iltarukouksen tai sadun niin lähes joka helvetin kerta tuli vastaus että "käyn vielä läpi nämä työjutut" jne ja minä sain päivystää myös hänen kotona ollessaan. Jos opiskelin kotona tai kävin ystävien kanssa kahvilla ja mies sai tietää, hän muuttui epäluuloiseksi. Kuitenkin esimerkiksi 4-vuotias poikamme ei ollut aiemmin ollut juuri missään tekemisissä, naapurin lapsia lukuunottamatta, ikäistensä kanssa ja minulle oli päivänselvää, että hänet laitettaisiin tarhaan ja siellä hän on nyt viihtynyt hyvin ja 8-vuotiaallekin itsenäisyyden opettelu koulun jälkeen on tehnyt pelkästään hyvää. Mieheni ajatusmaailma on niin rajoittunut ja vanhanaikainen, että hän haluaa nähdä minut vain kotimme hengettärenä, emäntänä ja lasten hoitajana, vartijana, terapeuttina, syöttäjänä ja milloin minäkin niin ja tietysti sitten naitavana, kun hän joskus harvoin sille päälle on sattunut.
Lasten kohdalla hän pisti eniten hanttiin, ja koska en totta puhuen itsekään niin hirveän paljon luota ulkopuolisiin lastenhoitajiin, teimme kompromissin ja sovimme lasten isovanhempien kanssa, että nuorempi poikamme voi olla vuoroviikoin hoidossa vanhemmillani ja toisen viikon appivanhemmilla. Tämä sitten tietysti miellytti miestäni. Itse tiesin alusta alkaen, ettei se olisi hyvä ratkaisu, sillä anoppi yrittäisi tietenkin myrkyttää lastani ja soveltaa niitä "kasvatuskeinoja" mitä hän oli tyrkyttänyt omille lapsilleen, elikä siis käytännössä munkkia, karkkia ja limonadia ja paskapuhetta päälle. No eihän siinä kauaa mennyt kun poika tuli kotiin ja alkoi itkeä ja kysellä "miksi mummi sanoo että äiti haluaa jättää meidät" ja siihen minä että miksi ihmeessä hän sellaista sanoo ja tähän lapsi että "kun sä oot nyt päivällä töissä" ja toinen on sitten anopin järkyttävä luulosairaalloisuus, kerran poika väitti itkien ruokapöydässä yhtäkkiä että "nyt hänellä on syöpä" ja kun minä sanoin "että mitä ihmettä sinä nyt ja mikä se syöpä on" niin poika kertoi että "mummi sanoi että se voi tulla minullekin jos syön liikaa vaaleaa leipää, niin ne oli sanoneet mummin isällekin joka kuoli paksusuolensyöpään". Sitten poika toimitti minulle kaikenlaisia juoruja omasta perheestäni jotka anoppi oli laittanut ovelasti ja vaivihkaa pienen lapsen suuhun. Lisäksi tuo ämmä katkeroitui siitä, että vanhempani eivät ottaneet pojan hoitamisesta rahaa samalla kun hän itse halusi veloittaa. Anoppini on vain niin pahansuopa ihminen.
Tammikuuksi löysin sitten mukavan ja turvallisen päiväkodin pojalle ja sen perustelin sillä, että pääsee vähän ikäistensä pariin ja kyllä oli sotaa anopin kanssa kun tämä vaipui itsesääliin "teinkö pahaa ruokaa, mitä tein väärin" ja sen jälkeen välimme ovat viilentyneet entisestään. Mieheni oli myös koko ajan äitinsä puolella, niin kuin aina. Anopin tapaaminen on silkkaa piinaa minulle, voi että jos voisin vain pitää lapseni kokonaan erossa siitä akasta, mutta kun ei niin ei. Todennäköisesti mieheni asenteet minua ja "velvollisuuksiani" kohtaan juontavat juurensa kokonaan hänen riippuvuudestaan äitiinsä, tuohon lohikäärmeeseen, joka oli täysin rinnoin kotona lapsilleen (no totta kai oli kun oli jatkuvasti sairaslomilla mielenterveysongelmiensa takia), paistoi pullat, lauloi, vei retkille, teki sitä sun tätä ja oli kuulemma täydellinen. Kauan miehen työntekoa ja kodin laiminlyömistä kestinkin, sillä todella uskoin mieheni muuttuvan ja tilanteen paranevan viimeistään palatessani töihin. Lapsien suhteen se harmitti eniten, sillä he ovat menettäneet isänsä työlleen ja kukas muu kuin minä olen joutunut keksimään jatkuvia verukkeita heidän isänsä puolesta. Enhän minä nyt helvetti voi sanoa suoraankaan, että ei heidän isänsä välitä meistä niin paljon kuin urastaan.
Kuitenkin viimeisenä vuotena kotona ahdistuin ja kyllästyin, vaikka minulla olikin harrastuksia, ne eivät korvanneet tekemisen ja virikkeiden puutetta, minkä työstäni ja työtovereistani erossa oleminen aiheutti. Tappelimme pitkään ratkaisustani palata työelämään, mutta kun mieheni ei pystynyt muuttamaan mieltäni, hän sulkeutui ja alkoi murjottaa. Sitä hän tekee vieläkin välillä tai kommentoi aina sopivassa välissä työtäni halveksien.
Emme kumpikaan siis ole näissä olosuhteissa pystyneet löytämään tasapainoa työn ja perhe-elämän välillä. Olen ajatellut itseäni, totta kai olen hyvänen aika, minun elämäni tässä on kyseessä ja jos mieheni haluaa edetä urallaan, niin kyllä minäkin saan sen tehdä joutumatta taipumaan, koska olen nainen ja sitä myöten muka naulattu keittiöön! Sehän on juuri mieheni ajattelumalli. Ei hän arvosta minua, enkä minäkään enää häntä.
Tajuan kyllä totta kai sen, että en ole parantanut vaan pahentanut tätä tilannetta pettämällä, mutta siihen ei ole ollut syynä mikään muu kuin turhautuminen ja tarve toteuttaa omaa itseäni, se minkä mieheni minulta on evännyt. Otin elämäni omiin käsiini ja erota en ole kuitenkaan halunnut lasteni ja oman tottumukseni takia. Pelkään ja inhoan muutoksia. Tajuan kyllä, ettei liittomme kestä kauan ja oikeastaan se tuntuu nyt vain keventävältä ajatukselta. Tällä palstalla kuitenkin pelkällä sanalla uskottomuus on niin paha kaiku, että siihen syyllistyvä on heti ihmisenä paha ja tuomittavissa. En tiedä, tuleeko tämä käsitys vieläkin raamatusta vai mistä vääristyneestä ajattelumallista sitten. Kuitenkin asioilla on yleensä kaksi puolta, ja minun tapauksessani olen vihdoin muuttunut nöyrästä yksilöstä tarpeeksi itsekkääksi, pidän huolen omista oikeuksistani tätä nykyä ja se ei kuulu miehelleni tai hänen hirviöäidilleen. Olen vakaasti sitä mieltä, että mieheni on syypää pettämiseeni ja saa myös kantaa siitä oman vastuunsa, jos jään kiinni. Mitään en kadu. Puhumiset eli käytännössä monologini meillä on puhuttu, eivätkä ne johda muuhun kuin uusiin riitoihin.
Olipa pitkä vuodatus ja varmaan ihan asiaa. Eipä tuo teidän parisuhteenne kovin kestävällä pohjalla taida olla, vaikkei tilanne minusta toivottomaltakaan vaikuta. Parisuhteenne ongelmiin on varmasti kaksi syyllistä, mutta vain sinä olet tehnyt päätöksen omasta pettämisestäsi. Siitä et voi sysätä vastuuta miehellesi.
Naisena minun on helppo ymmärtää tilanteesi. Kaikilla äideillä on ollut vastaavia ongelmia, ehkei kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa kuin sinulla. Jos miehesi käyttäytyy kuin raukka (pakenee perhe-elämän vastuista), eikö sinun kannattaisi ottaa elämä omiin käsiisi siten, että voit pelata avoimin kortein? Pettämisellä teet hallaa itsellesi ja lapsillesi. Usko pois, että pettämisesi paljastuttua voi avioeron ottaminenkin olla paljon pahempi sotku kuin ilman pettämistä. Siinä voi alkaa sellainen mustamaalauskampanja ja likainen taistelu lapsista ja omaisuudesta, ettet pysty siihen valmistautumaan.
varma että tiedät mitä teet? Ymmärrän hankalan tilanteesi ja turhautuneisuutesi, mutta oletko nyt niin tunteesi sokaisema, ettet pysty arvioimaan tekosi seuraamuksia. Osoittihan sekin jotain, että kirjoitit tännekin...Huono omatunto vaivaa?
Jos olet arvioinut tilanteen väärin, on riskinä se, että serkkusi mies (jonka moraali ei kenties ole yhtä venyvä kuin sinun) ilmoittaa vaimolleen asiasta ja niin olet huonoissa väleissä SEKÄ miehesi ETTÄ oman sukusi kanssa.
ja aliarvioit sen, miten voimakas on petetyn (miehen raivo), siitä nyhveröstä saattaa löytyä yllättävää voimaa heittää sinut ulos ja panna pystyyn verinen kiista lapsista.
Olet myös aliarvioinut lapsesi moraalisen paheksunnan voiman. Oletko valmis näkemään lastesi reaktiot tilanteeseen tai kestämään sen, että he haluavat jäädä isänsä luokse- ja jäät kuin nalli kalliolle?
Minä, minulle, nyt heti! MINÄMINÄMINÄ:olisiko aika nousta kolmivuotiaan tasolle ja ottaa vastuuta perheestä ja lapsista? Miksi et tee asioita tyylikkäämmin, kerro esim. miehelle tyytymättömyydestäsi ja siitä, että haluat pohtia asioista itseksesi- ja mieti oletko todellakin valmis luopumaan kaikesta, kun jäät kiinni (ja se tapahtuu kyllä ennemmin tai myöhemmin, usko pois).
Mitä tuohon serkun mieheen tulee, niin kyllä näen sen asian yhä selvemmin silkkana mahdottomuutena. On vain hyvä asia, ettei hän asu täälläpäin, sillä muutoin en varmaan olisi pystynyt pidättelemään itseäni näinkin kauan. Ajattelen häntä jatkuvasti ja kuvittelen millainen hän on isänä, aviopuolisona mieheni suhteen. Säälittää, jos hänkin joutuu sietämään seksinpuutetta. Hän on kertakaikkiaan syötävän ihana, mutta en voi saada häntä, ja vielä se tuntuu niin raskaalta, kun päästän tunnepuolen dominoimaan järkeä. Kyllä mieheni tietää hyvin, että olen tyytymätön, mutta kun hänelle puhuminen on sama kuin puhuisi seinälle. Korkeintaan hetkellisiä lupauksia ja sitten sama jatkuu. Tähän saakka olen mennyt päivä kerrallaan, mutta nyt on tehtävä ratkaiseva askel.
Täällä on kaikkia moraalijeesustelijoita ja saarnamiehiä ja muita lahkolaisia. Hävetkää arvostelijat.
Ota riski ja kokeile, älä valita jos petyt tai tulee ongelmia. Miehesi tuksin kuitenkaan jää yksin, oletko aivan varma ettei hän (miehesi) käy muualla? Ei kukaan mies ole pitkään ilman vaikka olisikin nössö, jos on naisen kanssa pitempään ollut.
Ja se että seksin laatu heikkenee muka lasten saannin jälkeen on naisten vika. Kyllä sen miehen saa pidettyä tyytyväisenä vaikka olisi vauva kädessä ja lisää mahassa.
Ettei vaan alunperin ongelmat johtuisi omasta kylmyydestäsi ja miehesi passiivisuus peilaa sitä tunnetta mitä itsestäsi välittyy?
Mutta ei muuta kuin serkun miehen kimppuun vaan ja ihan sikana... kunnon hekumat lämmittää mieltä pitempään kuin 30 vuotta paskaa arkea. PISTE
Tarinaketjusi luettua, minulla on vähän vastaavanlainen tilanne. Olen rakastunut kaverini mieheen. Sen eka illan jälkeen mulle jäi sellainen olo että huh olihan tyyppi. Mietin häntä koko ajan, en tiennyt puh.nroa ja kuin telepatiaa, hän soitti mulle ja ehdotti tapaamista. Nyt ollaan tapailtu, salaa...mut tiedän et hän on mulle se oikea. SE on se tunne minkä kyllä itse tietää, onko mitäkin oikea tehdä vai ei. Ota rohkeasti häneen yhteyttä soiton tai tekstarin muodossa, et kuitenkaan menetä mitään.. Tsemppiä ja mielenkiintoista kevättä Sulle !
moraalittomia horoja täällä liikkuukaan! vitun narttu!