Meillä ei naistenpäivää muistettu. Eikä kyllä paljon muitakaan päiviä muisteta. Romantiikka on kaukana suhteesta, saatikka seksi. Itse kyllä jaksaisin vaikka joka päivä mutta mieheni ei yritä tulla edes lähelle. Ja jos joskus seksiä on niin sekin hyvin pikaista. Meillä ei naista huomioida mitenkään. Ehkä se johtuu kun meillä on alta vuoden ikäinen lapsi eikä näin aikaa jää toisille. Itse kyllä yritän huomioida miestäni useinkin. Vapaa iltoina lapsen mennessä nukkumaan miestäni kiinnostaa enemmän tietokone ja kaverit kuin minä. Löytyykö minulle kohtalotovereita vai olenko ainoa nainen ilman romantiikkaa? Janoan miestä joka huomaa minut ja tarpeeni...
Romantiikka kadoksissa
väsähtänyt
4981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kehiin hyvä tuttu ja irottelu viikonloppu ,vedä bile vehkeet laukkuun,(vaik et niitä käyttäisikään) uusi huulipuna ja kynsilakka, nauti viikonloppu omista ympyröistä ulkona. Mies herää ja huomaa eron.
Tätä on kyllä kokeiltu. Olin juuri viime vkonloppuna kavereiden kanssa ulkona ja laittauduin hienoksi. Irroiteltiinkin kunnolla. Eipä suhteessa muutosta siltinkään tapahdu. Täytyy alkaa olemaan silmät avoinna ja hakemaan pian romantiikka muualta.
Hei... aloin tavallaan hieman vihanpuuskassa näitä juttuja selaileen... vihaisena siksi kun mies ei huomioi ja vielä enemmän vihaisena siitä että itse olen niin säälittävä että rukoilen häntä viettämään aikaa kanssani... kuten tänään peruin omat menoni kavereiden kanssa koska ajattelin että on hänen vapaapäivänsä ja tehtäis pitkästä aikaa yhdessä jotain kivaa ihan kahdestaan (meillä 2 lasta) mutta eipä hänellä taaskaan kiinnostanut... saisin oikeasti kirjoitettua kirjan kaikesta paskasta mitä se on mulle tehny... ja joka päivä toivon näkeväni jotain romantiikkaa mutta turhaan... olen kieltämättä ajatellut samaa kuin sinä viime aikoina paljonkin,,, siis jotain toista lämmintä kainaloa... mut tää kirjottaminenkin helpotti pahaa mieltä vähän...
kiva kuulla että muillakin samoja tuntemuksia. meillä on vuoden ikäinen taapero, läheisyys loppui siinä vaiheessa kun raskasutesti näytti plussaa (olimme yrittäneet 1,5 vuotta..), olin raskausaikana todella yksin, vaikka mies periaatteessa lähellä. mutta ei oikeasti lähellä, häntä ällötti kasvava masuni. ja tätä tämä on edelleen. mutta nyt tunnen itseni taas naiseksi, laihdutin 25 kg, sain ripauksen itsetunnoa takaisin ja täytyy myöntää, että tuntuu aika imartelevalta jos baarissa miehet lähestyy flirttaillen. vakavasti olen harkinnut sitä toista kainaloa. nainenhan minä vain olen ja minullakin on tarpeeni! välillä tekisi mieli vain heittäytyä johonkin intohimoiseen pika suhteeseen.. ja saada tuntea olevansa nainen jota mies pitää jumalattarena! tsemppiä, väsähtänyt äippä!!