Ollaan oltu yhdessä 4v. mieheni kanssa. Itse olen 22v. ja mieheni 28v. Asun itse vielä kotona ja hän omassa asunnossaan. Yhteenmuutosta olemme puhuneet.. hän ei ole vielä valmis. Hän rakastaa mua ja sanoi eilen just mulle, että hänestä tuntuu että oltais oltu aina yhdessä. Hän hemmottelee mua usein, sanoo usein rakastavansa ja on tuki ja turvani!!!Aivan ihana mies!Haluan jo muuttaa yhteen... hän sanoo, että kyllä me ainaki vuoden sisäl muutamme.. ja saadaan sitten lapsia kun ollaan avioliitossa. KIhloissa emme ole..Kertokaa, miten mun pitäisi suhtautua..odotan, että Hän kosii ja pyytää muuttamaan kanssani, hankimme isomman asunnon..vai tuhlaanko nuoruuttani jos odotan...?Tuntuu etten voisi olla onnellinen ilman Häntä.. ja kaipaisin älyttömästi, jos eroaisimme, ja Hän tuntee samoin.. hän haluaa Mut, ei enää muita koska muista hänellä on 4v. sitten jo tarpeeksi kokemuksia. Mulla ei ole paljoa muista miehistä kokemuksia...Kertokaa ajatuksia..ja onko tää asetelma ok!!????????????
en tiedä, mitä tehdä
nuorikaunis
81197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei kun odottelet sitten vaan
Kyllä 28 -vuotiaan pitäisi olla jo valmis 4 -vuoden seurustelun jälkeen muuttamaan yhteen asumaan! Hän ei taida haluta vakavaa suhdetta kanssasi..? Vejättää vain? Jos asuisitte yhdessä, niin hän varmaan tuntisi, että olet "pallo" hänen jalassaan. Hän ei enää olisikaan niin vapaa..
Oletko varma, että hän on 100 prosenttisen uskollinen??
Lapsellista toiveajattelua sinun taholtasi, luultavasti mies vain pitää sinua liekanarussa samalla pyörittäen muita naisia. Nyt kait pitäis kertoa mitä sun on tehtävä mutta enpäs kerro.
Mihin sulla on kiire? Eikö se rakkaus kuitenkin ole tärkeämpää kuin yhteinen osoite tai sormus?
Sinuna kyllä muuttaisin ensin omaan asuntoon itsenäistymään, johan olet sen ikäinen että pitäisi oppia elämään omillasi, ja sitten vasta leikkiä kotista toisen kanssa.
Omien kokemusteni perusteella suosittelen lämpimästi hetken omillaan asumista ennen yhteen muuttamista. Ei siinä oikein ehdi aikuistua, jos suoraan äidin helmoista siirtyy miehen turviin.
Senkin uhalla haluat muuttaa yhteen asumaan, että mies kohta kyllästyy suhun ja kohta jo pakkaat kassejasi ja kinuat että pääsisit taas vanhempien luokse asumaan, jos ei omaa kämppää irtoa. Kyllä te seurustella voitte ilman että asutte saman katon alla. Eipä vituta niin paljoa kun ero tulee.
Ensin täytyy sanoa, että olen itse seurustellut tiiviisti suurinpiirtein saman verran ja suhteemme päättyi eroon :( Nyt olen ollut sinkkuna vuoden ja olen 24 vuotta. Olen oppinut elämään yksin niin hyvin, että olen hyvin epävarma yhteenmuutosta kenenkään kanssa, toisaalta en ole rakastunut, joka usein muuttaa asioita.
Sitten olen itse sellainen ihminen, että en halua koskaan naimisiin tai siltä on ainakin tähän asti tuntunut, mutta jos löytyy "se oikea" saattaa tämäkin asia muuttua.
Tarkoitan vaan, että on ihmisiä, jotka ovat epävarmoja yhteenmuuttamisesta ja on myös ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin ja näin eivät myös mene kihloihin. Oletko jutellut miehesi kanssa hänen ajatuksistaan?
Minulla oli suhde yhden naisen kanssa hetki sitten ja se kaatui ehkä yllättäen siihen, että itse olen erittäin siisti ihminen ja haluan, että kaikki on "miltei" tiptop ja taas tämä tapailemani nainen ei ollut siitä siistimmästä päästä. Hänen kanssaan yhteenmuutto olisi tuottanut suuria ongelmia, koska minun olisi kokoajan siivottava hänen jälkiään, koska sotku ahdistaa minua. Ja tuskin ihminen voi muuttua noin vain siistiksi ihmiseksi, jos on elänyt koko elämänsä vähän niinku sinnepäin.
Ollaan me puhuttu yhteenmuutosta..tosi monta kertaa..mut sen puolelta ei mitenkään vakavasti..tuntuu ettei me kunnolla keskustella aiheesta, muutakun mä sille..nyt mä oon huomannut, ettei siit kannata enää puhua..koska se ei halua samaa kuin mä. Must ois kiva tietää, toimiiko meil suhde, jos ASUTTAS saman katon alla..koska mä oon nyt koko ajan onneton..joudun ravaamaan hesan ja espoon väliä mont kertaa vkos..Must tuntuu etten mä oo koskaan onnellinen.Vielku se sanoo, ettei tiedä, mitä haluaa, ei oo varma musta.. niin se loukkaa..mut silti haluu(?) mut, tai haluu tosi paljon ja rakastaa.. ni must tos on ristiriita..en mä iäisyyt voi odotella.Mun tunteet aina välil viilenee, ku ajattelen noit juttui ja alkaa tuntuu et rakkaus loppuu..ja mun koulus on mies, joka on tosi kiinnostunu musta, tosi fiksu ja muutenki ok et jos en ois täs suhtees ni ei ois mahdotonta, et alettas seurustella.. Mä oon sanonu sil et mul mies,et en mä voi käydä sen kaa kahvil tms.ei se ois oikein.. kait?Ainaki mun mies luultavasti suuttui..tai no ei kai jos pelkästää kavereina.. no ehkä mun pitää tyytyy tähän tilanteeseen..toisaalt jos on kauan asunu yksin ni syy voi olla se, ettei se oo valmis päästää liiaks reviirilleen, haluu säilyttää vapauden ja oman aikataulun..no must alkaa tuntuu etten mä haluu muuttaa enää ollenkaa sen kaa ku tuntuu jo etukäteen siltä ettei haluu TOSI paljo asuu (elää)naisensa kanssa...Mun mielest jos haluu toisen itelleen, ei haluu avoint suhdet, ei haluu toisen tapailevan toisii miehii..ni haluis myös asua tän kanssa..tai sit tää on nykypäivää.. seurustellaan vaik 10 v. ja sit muutetaan ehkä yhteen..???