Miten ilmoittaa exälle että on mahdollisesti raskaana? Vai ilmoittaako ollenkaan ja menee tekemään abortin ( jos tosiaan pieniin päin )?
miten ilmoittaa mahdollisesta raskaudesta exälle?
minä vain
91802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä tapa lastanne vain sen vuoksi että olette ukon kanssa eronneet! Jos on edes välttävät edellytykset lapsen kasvatukselle niin abortti on turhuudessaan murha.
Oleellista tässä ei ole mikään muu kuin lapsen etu! On aivan yhdentekevää millainen sotku isyyden ilmoittamisesta ja yleisestikin isän roolista ja isän ja äidin suhteesta tulee! Vaikka vanhemmuus olisi vaikeaakin niin vaikeimmillaankin se on myös sinulle parempi vaihtoehto kuin oman lapsen tappaminen ja siitä vastuun kantaminen. Abortti tulee erittäin todennäköisesti viemään sinulta "sielunrauhan" (en ole uskonnollinen) ja mahdollisesti myös fyysisen terveyden.
Toivottavasti et ole raskaana, et selvästikään ole valmis kantamaan vastuuta pienen lapsen elämästä kun olet valmis sen tappamaan vain päästäksesi ilmoittamasta lapsen isälle että olet raskaana. Ei se raskaus olisi sinuakaan kohtaan hyvä asia nyt, mutta sinua en sääli koska kykenet tahtoessasi kantamaan vastuun elämästäsi.
Yritä nyt tyttö hyvä miettiä rehellisesti ja vastuuta ja sen kantamisen mahdollisesti tuomia ongelmia välttelemättä mikä nyt on oleellista ja tärkeää ja mikä ei.
Oikein karmii se että suomalaiset nuoret naiset ovat valmiita tappamaan oman lapsensa. Abortin kuvittelisi olevan vanhemmille kauhistus ja viimeinen vaihtoehto, mutta tosiasiassa monelle suomalaiselle naiselle se ei ole edes vaikeaa.
olevan tyypillinen äijä; älä "tapa" sikiötä. Voi vattu, jos itse olisit tuossa tilanteessa (paksuna ja yksin), niin tietäisit, miltä tuntuu kantaa jonkun lasta, jonka kanssa ei enää edes ole yhdessä. Jokainen saa päättää omasta ruumiistaan, myös abortin teko on vastuun ottamista, jos ei kykene hoitamaan ja kasvattamaan lasta eikä edes pysty synnyttämään sitä antaakseen adoptoivaksi. "Abortti tulee erittäin todennäköisesti viemään sinulta "sielunrauhan" (en ole uskonnollinen) ja mahdollisesti myös fyysisen terveyden." Turhaa pelottelua, monet abortin tekijät olisivat enemmän katuneet, jos olisivat synnyttäneet maailmaan ei-toivotun lapsen ja jättäneet sen heitteille tms. Lisäksi abortti tehdään nykyisin lääkkeillä, ei kaavinnalla. Mieti sitä ääliö.
(En ole aborttia tehnyt, mutta tiedän, millaisia elämäntilanteita sen tehneillä on ollut.)
joka välissä väsätä niitä lapsia..on ehkäsyt jne..tääl on sakkia jo aivan riittämiin??????????
että monet abortin tehneet katuvat päätöstään, mutta synnyttäneet eivät.
Ymmärrät sen kyllä siinä vaiheessa kun kasvat isoksi ja saat ehkä oman lapsen.
Sikiö, joka ei mitenkään ole valmis ihmisenä selviytymään, edes vanhempien avulla, ei mielestäni ole vielä lapsi. "Ihminen ei ole ihminen ilman toisia ihmisiä"
Se, missä vaiheessa ihminen on ihminen, on suuren luokan eettinen kysymys. Joidenkin mielestä sillä hetkellä kun se saa alkunsa sikiönä, joidenkin mielestä sillä hetkellä kun lapsi syntyy. On niitä sellaisiakin kulttuureita, joissa aivan pieni vauvakaan ei oikeastaan ole vielä ihminen, vaan se voidaan tarvittaessa tappaa esimerkiksi sukupuolen tai liian suuren lapsimäärän takia. Minun mielestäni ihminen on ihminen joillakin niillä paikkeilla, kun sikiö on kehittynyt elämiseen kykeneväksi olennoksi, jolla on mahdollisuus tulla terveeksi ihmiseksi myös naisen ulkopuolella.
Olen tehnyt abortin, en suorittanut murhaa. Sielunrauhani tai fyysinen terveyteni ei mennyt. Enkä kadu. Nykyään minulla on jo kaksi lasta. Abortista on aikaa melkoisen monia vuosia... Elämäni on parempi näin!
Siinä vaiheessa ilmoittaa, kun tietää olevansa raskaana.
Asia ei nyt niin heleppo ole. En ole koskaan ajatellut tekeväni aborttia mutta nyt tunnen olevani valmis/pakotettu tekemään sen...
Lapsi on saanut alkunsa väkisinmakaamisesta ( raiskaus on raiskaus vaikka avoliitossa elääkin ). Tuskin tulisin koskaan sitä unohtamaan ja projisoisin sen jotenkin tulevalle lapselle. Onko sekään elämää?
Tieto väkisinmakaamisesta on sen verran oleellinen että se vaatii lisävastauksen. Väkisinmakaamisen vuoksi sinun on tosiaan otettava enemmän huomioon myös oma hyvinvointisi. Edelleen mielestäni on kuitenkin mietittävä myös lapsen etua. Onko lapsen pitämiselle mitään edellytyksiä? Vai sekoittaako se lapsen syntyminen ja lapsen saamisen mukanaan tuomat seikat oman elämäsi ja vaarantaako se oman hyvinvointisi? Siis miten lapsen synnyttäminen ja pitäminen vaikuttaisi sinun arkeesi ja mm henkiseen hyvinvointiisi?
Tässä tilanteessa sinulla on mielestäni oikeus tehdä abortti mikäli oma hyvinvointisi on vaarassa. Toivon kuitenkin että miettisit kaikki vaihtoehdot läpi. Olisiko mahdollista synnyttää lapsi ja antaa se adoptoitavaksi?
Tässä tilanteessa mikä vain oikeaksi tuntemasi ratkaisu on tosiaan oikea, mutta minä olisin taipuvainen suosittelemaan mahdollisimman säästävää ratkaisua. Vaikkapa nimenomaan lapsen synnyttämistä ja adoptoitavaksi antamista. Lapsen pitämistäkään ei kannata sivuuttaa vain sillä perusteella että lapsi muistuttaisi väkisinmakaamisesta. Jos lapselle on muin osin elämässäsi tilaa niin kyllä ne lapsen syntymän taustat aikanaan "unohtuvat" vakavuudestaan ja ikävyydestään huolimatta.
Syyllisyyttä sinun ei tarvitse tuntea, mutta sitäkin varmasti tulet tuntemaan teit mitä vain. Sinunkin kannalta siis mielestäni mahdollisimman säästävä ratkaisu olisi hyvä. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma raskautensa, mutta uskon että tulisit paremmin toimeen lapsen pitämisen tai lapsen adoptoinnin kanssa kuin abortin kanssa. Toivon että harkitset lapsen synnyttämistä ja adoptoitavaksi antamista mikäli koet että lapsen pitäminen ei ole hyvä ratkaisu.
Toivon myös että haet tukea ja tietoa myös mm terveydenhuollon ja adoption ammattilaisilta.
Onko tuo väkisinmakaaminen selvitetty oikeudessa? Jos vain mahdolliseksi koet niin sekin taistelu kyllä kannattaa käydä. En tiedä onko se oikeuden isälle antama tuomio oleellinen esim adoption kannalta, mutta mutta. Isän olettaisin pakoilevan vastuuta, mutta kun kyse oli parisuhteesta niin en yllättyisi vaikka isä pitäisi kiinni isyydestään.
Voimia nyt kuitenkin ja käytä kaikki tuki hyödyksesi. Mitä tahansa päätätkin tee se harkiten ja rehellisesti, miettien myös mikä on oleellista ja mikä ei. Tarkoitan että älä anna vähemmän tärkeiden asioiden, kuten muiden suhtautumisen, vaikuttaa päätökseen.
Mitä sitten päätätkin niin anna itsellesi anteeksi. Tarkoitan että mm kerran päätöksen tehtyäsi et enää mieti olisitko voinut tehdä paremman ratkaisun tai estää koko tapahtuneen väkisinmakaamista myöten. Älä myöskään lukittaudu uhrin asemaan. Tässä asiassa olet toki uhri, mutta anna sen olla mennyttä ja koeta elää kuten hyväksi koet. Tarkoitan että kestä kaikki voimavarasi selviytymiseen, ei uhriuden kokemiseen ja miettimiseen.
minä joka olen tehnyt abortin kerran, kadun sitä ihan liikaa.. olin itse vasta 15v.. exäni sai tietää siitä vasta kun olin sillä vaiheella, että en olisi voinu tehdä aborttia.. tämä exäni oli sitä mieltä joko minä teen abortin tai jos pidän sen niin hän ei alkaisi maksaa elatus maksuja.. joten päätös oli minun.. tein abortin jonka jälkeen masennuin puoleksi vuodeksi..nyt kun ajattelen sitä lasta niin kadun vieläkin..Päätös on sinun "minä vaan"