Mummoni vaahtoaa esiaviollisesta seksistä ja synnistä aina kun avoliittoni tulee keskusteluissa esille. Liekkö mummi ajatellut, ettei Jumalaa kiinnosta peen vertaa maistraattikäynti tai kirkkovisiittikään? Kyllä se siunaus tulee yläkerran Herralta itseltään jos on tullakseen, ei yhdeltäkään hassukauluksiselta virkamieheltä.
Tätä siunausta olen avoliitollemme pyytänyt, ja yhteys yläkertaan toimii kyllä siinä missä papillakin ja varmaan paremmin kuin monella maistraattitädillä ja -sedällä. Jumalan silmissä olemme oikeassa (lue: rakastavassa, kunnioittavassa, uskollisessa jne.) liitossa, papereista viis.
Tätä siunausta olen avoliitollemme pyytänyt, ja yhteys yläkertaan toimii kyllä siinä missä papillakin ja varmaan paremmin kuin monella maistraattitädillä ja -sedällä. Jumalan silmissä olemme oikeassa (lue: rakastavassa, kunnioittavassa, uskollisessa jne.) liitossa, papereista viis.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Avoliitto on avioliitto. Se ei ole syntiä, vaan sillä on Jumalan siunaus.
Miksikös avoliitot purkaantuvat vielä avioliittoja useammin ja miksi avoliiton kautta naimisiin menneet purkavat liittonsa useammin kuin ilman avoa naimisiin suoraan menneet? Avioliittoon astuessa pitäisi elämänmuodonkin muuttua, mutta avoliitossa ku on niin saattavat jopa ennen naimisiinmeno päivää luultavasti yhdessä saunoakki.
Niin no varmasti useimmat ihmiset menevät avoliittoon kokeillakseen toimiiko liitto. Jos ei toimi, niin aina voi lähteä. Kuitenkin on taatusti olemassa pieni osa ihmisiä, jotka menevät avoliittoon aivan yhtä suurella vakaamuksella kuin menisivät avioliittoon. Tälle pienelle osalle viralliset tunnustukset eivät merkitse mitään. Tilastot eivät millään tavalla mittaa heidän liittonsa kestävyyttä vaan avoliittojen kestävyyttä yleensä.
Toinen asia sitten on se, miksi ilman avoliittoa alkaneet liitot kestävät paremmin. En ole kyseistä tilastoa nähnyt, joten en asiasta mitään tiedä, mutta itse kyllä selittäisin sen nykypäivänä sillä, että se pieni osa väestöä, joka ei halua asua avoliitossa ennen avioliittoa, koostuu niin vakaamuksellisista uskovaisista, ettei heidän vakaamuksensa oikeuta myöskään avioeroa. Näin ollen nämä ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu eroamaan oli liitto sitten millainen tahansa.
Et ole mikään raamatun mukainen kristitty, jos väität, että Kristittyjen Jumala siunaa avoliitot. Avoliitto on huorasuhde ja sen palkka on viimeisenä päivänä HELVETTI ikuisesti!
Sä vissiin elät siellä helvetissä jo tänä päivänä.
Kyllä se kiusaus vielä iskee, ulkomaanmatkalla tai vaikka äkkiarvaamatta töissä. Sitten on helppo erota, kun on kyseessä pelkkä avoliitto. Hyvä, että te ihmiset pidätte takaporttia auki, ettekä usko Jumalan siunaukseen. Saa meikäläinen tehdä työtään rauhassa.
Lopussa se työ palkitaan.
Kjäh-kjäh,
Selvästi oikea piru kyseessä, koska sillä on näkymätön allekirjoitus.
Siinä vaiheessa, jos eron vaikeimmat asiat ovat juridisia, suhde ei ole ollut kovinkaan arvokas. Jos erotessa eniten surettaa papereiden pyörittely, ero onkin ainoa järkevä vaihtoehto. Jos taas suhde on tunnetasolla jotain tärkeää, eroaminen ei ole sen helpompaa avo- kuin avioliitosta.
Kiusauksia on tämä maailma täynnä, mutta niitä voi vastustaa kun tietää mitä tärkeää ja rakasta on jo saanut.
Kyllä tuolla pikkujouluissa ja muuallakin noille ukkomiehillekin ja aviovaimoille näyttää kiusauksia tulevan... Mutta ilmeisesti saakin tulla ja pettääkin saa kunhan ei eroa?
Mistä Vihtahousu tiedät, että on avoliitosta on helppo erota? Onko henk. koht. kokemusta? Varmaan on joo vaikka on oltu yhdessä esim. 15 vuotta ja on kolme lasta! Ero tuli, no ei se mitään kun ei oltu naimisissa! Avoliitto on käytännössä hyvin samanlaista yhteiseloa kuin avioliitto. Ei yhteisiä vuosia niin vain heitetä hukkaan vaikkei suhdetta olisi virallistettu.
eroa elämässä, onko avossa vai aviossa, mutta henkisesti on suuri ero, sillä avioliittossa otetaan ihan todella vastuu kaikin tavoin muista ja itsestään.
Kerrotko vielä miten avioituminen edistäisi sitä, että ottaisimme ihan todella vastuun toisistamme? Puhutko taloudellisista asioista? Koska minun nollan euron tuloilla ei juurikaan vastuuta toisesta oteta sillä tasolla, ja samasta syystä mies joutuu ottamaan vastuuta minusta ihan ilman papereitakin. Lapsia meillä ei ole, eikä oikeutta perintöön kaivata.
Ainoa, joka mietityttää, on tämä "lähin omainen" -asia. Onko se vapaasti valittava vai automaattisesti naimattomilla lähin verisukulainen? Sitä olen yrittänyt selvittää, mutta selkeää sääntöä en ole löytänyt.
Kerrotko tarkemmin? Ja koskeeko se vaan toista aviopuolisoa, esim. miestä? Vanhempani ovat avioliitossa ja voin sanoa, että minun ja avomieheni avoliitto on kyllä pikkaisen eri luokkaa. Äitini ei välitä kuin itsestään ja alistaa isääni. Eikä ota vastuuta mistään. En haluaisi koskaan sellaista suhdetta. Ei avioliitto muuta ihmistä. Väitätkö nyt tosissaan, että pelkkä avioliitto muuttaa ihmisen vastuuntuntoiseksi tms.? Kyllä se on ihmisestä itsestään kiinni eikä siitä, että meidät on vihitty avioliittoon!
Rakastan avomiestäni kaikesta sydämestäni, en ole koskaan häntä pettänyt ja olen mm. tehnyt testamentin jos satun kuolemaan jne. En tiedä mitä muka naimisiin meno henkisesti muuttaisi.
Kas, kun näiden 'kristittyjen' mielipiteitä kuuntelee, en yhtään ihmettele, että kirkosta eroaminen on niin yleistä.
Ketkään muut kuin 'kristityt' eivät ole niin tekopyhiä teeskentelijöitä.
Ollaan mukamas aina oikeassa, sormi ojossa opetetaan muille ihmisille (niille synnissä eläville), miten kuuluu elää oikein (Jumalan mukaan) ja saarnataan ja paasataan Jumalan sanaa raamattua sopivasti milloin mihinkin tilanteeseen siteeraten.
Sekin on hyvin kummallista, että aina käydessäni jumalanpalveluksessa sunnuntaisin (aivan, vaikka elänkin teidän 'kristittyjen' mielestä synnissä, olen ottanut oikeudekseni kuitenkin käydä silloin tällöin kirkossa) ei siellä istu kuin muutama henkilö siellä täällä ja lähes kaikki ovat vanhuksia.
Mutta mutta... eräänä sunnuntaina menimme taas AVOmieheni kanssa jumalanpalvelukseen ja ihmettelimme, kun Johanneksenkirkko oli ihan tupaten täynnä porukkaa. Siis äärimmilleen tungettu täyteen. Kummasteltiin, että miten voi olla totta, kun kaikkina muina kertoina juuri ketään ei ole vaivautunut paikalle.
Syykin selvisi: televisiolähetys.
Siellä sitä hartaat 'kristityt' istuivat tyytyväisenä kuuntelemassa Jumalan sanaa, kun kerrankin pääsivät telkkariin ja osoittamaan näin, että meillä ollaan hartaita kirkossa kävijöitä.
Tämä vain pieni esimerkki siitä tekopyhyydestä, jota itseään kristityksi tituleeraavat viljelevät.
Minuna jumalsuhteeni on täysin kunnossa. Minun Jumalani ei tarvitse tv-lähetyksiä tai opetuksia toisten synneistä tai ylemmyyden osoittamista. Minun Jumalani on ihan arkinen asia. Minulla ei ole mitään syytä halveksia muiden elämäntapaa. Ei Jumalakaan halveksi.
Tällaiset 'hienot kristityt', jotka ovat niitä tuomitsijoita eivät tee muuta kuin hallaa koko uskolle. Onhan se tietysti helpompi osoitella muita sormella kuin tutkailla omia tekemisiään.
Tekstisi on täyttä asiaa, ajattelet juuri niin kuin minäkin. En siis onneksi ole ainoa.
Siunauksia liitollenne.
En ymmärrä sitä, miksei naimisiin voisi mennä, jos kuitenkin suhde on kuin avioliitto. Kristityn tulisi elää esimerkkinä muille. Maailma on tätä nykyä sellainen, että useimmat elävät jossain vaiheessa avosuhteessa. Joillekin tämä on yhtä tärkeä kuin avioliitto, mutta on monia joiden mielestä avosuhde on ikäänkuin kokeilua, sovimmeko toisillemme? Tämän vuoksi kristittyjen tulisi näyttää, että avioliitto (joka kuitenkin Suomen lakien mukaan on ihan paperilla oleva instituutio) on AINOA hyvä yhdessäelämismuoto.
Olen juuri täyttänyt 20. Jossain vaiheessa me todennäköisesti avomieheni kanssa avioidumme "muodon vuoksi", mutta ei se suhdettamme Jumalan silmissä muuta. Tokihan tässä olisi voinut naimisiin mennä jo kaksi vuotta sitten, mutta ei ole ollut sellaista tunnetta, että se olisi tarpeellista. Miksei voi mennä? Voi toki, mutta miksi menisi? Et kai sinäkään tee asioita vain siksi, että voit, toivottavasti sinulla on fiksummat motiivit =)
No, minulle ei tulisi mielenkään elää susiparina, kun kuitenkin aion viettää loppuelämäni mieheni kanssa. Raamatussakin avioliitto on ollut virallinen liitto yhteiskunnan silmissäkin, vaikka naimisiinmenorituaalit olisivatkin olleet erilaisia kuin nykyään. Suomessa ainoa tuon kaltainen virallinen, julkinen liitto on avioliitto. Jos nuori ikä estää itseä menemästä naimisiin, tulisi asua kotona vanhempien luona tai yksin. Seurustella voi muutenkin.
Todella hyvä kanta sinulla asioihin ja kun elämme näin niin siinä on salattu siunaus.
Raamattu sanoo avioliittoa viralliseksi liitoksi yhteiskunnassa? Kyse on kuitenkin yhteiskunnasta, jossa mm. kivitettiin ja ristiinnaulittiin rikollisia, naisen silloisesta asemasta puhumattakaan. Minulle ei ole tarvetta olla "oikeassa" liitossa sen yhteiskunnan normien mukaisesti. Vaan Jumalan normien.
Nuori ikä ei toki estä minua menemästä naimisiin, vaan pikemminkin ei ole "ehtinyt". Tästäkös tietysti iso melu nousee =) Ei ole ollut vielä sellaista vaihetta elämästä, että tekemisen puute olisi vaivannut niin paljon, että olisi sen täytteeksi pitänyt avioitua. Siihen kun en vielä muuta tarvetta ole kokenut, juridiset seikat eivät liittoamme mihinkään tällä hetkellä hetkauta. Ja sitä avioliitto instituutiona nyky-yhteiskunnassa on, juridinen.
Mitä varten kahden ihmisen välisen sopimuksen pitäisikään olla virallinen? Sitäpaitsi eikö yhteinen osoite ole jo tarpeeksi julkinen ele yhdessäololle? Koko yhteiskunta kuitenkin tietää ja tajuaa parin olevan yhdessä, kun he kerran samassa sängyssäkin nukkuvat. Ei avoliitolla ole mitään tekemistä salailun tai muun vehkeilyn kanssa.
Jos siis puhutaan Raamatun mukaisesta avioliitosta, täytyy siinä toteutua julkisuus, yhteiskunnallisuus, avioituminen tapahtuu seurakunnan keskuudessa ja Jumalan toimesta. Avosuhde ei ole yhteiskunnan normien mukaan avioliittoon rinnastettava yhdessä asumisen muoto monelta juridiselta kannalta.