Jotenkin niin sekaisin..
Puoli vuotta sitten mieheni päätti ykskaks yllättäen lopettaa yhteiselämämme.Muutti pois,haki eroa.Uusi nainen oli odottamassa.Mikään puhe ei auttanut.Hetkeksikään ei pysähtynyt miettimään asioita.
Vauhti on ollut hirveä.Ero on parin viikon päästä selvä,mutta eipä malttanut odottaa edes sitä,vaan muuttivat yhteen asumaan maaliskuun alussa.
Nyt kun on valintansa tehnyt ja aloittanut yhteiselämän uuden onnensa kanssa ei kuulemma ookkaan hyvä olla.
Katuu valintojansa.Sanoo tulleensa "höynäytytetyksi".On ahdistunut ja masentunut.Sanoo,että ei pystykkään siihen suhteeseen.Sanoo,että ei ole hyvä olla.
Nyt sitten uskoutuu mulle ja itkee puhelimessa ikäväänsä.
Kuinka tähän pitäisi suhtautua?Tuntuu jotenkin hullulta,että tässä vaiheessa taas minäkin kelpaisin.Eikö viikon avoliiton jälkeen pitäisi olla onnellinen..
Olisi toivonut,että edes hän itse olisi nyt onnellinen tilanteeseen jonka itse kehitti.Tuntuu turhalta se hinta mitä me entinen perhe maksetaan tästä viidenkympinvillityksestä.En tarkoita rahallista hintaa vaan sitä tuskaa ja ahdistusta mitä kulunut puoli vuotta on sisältänyt.
Ja nyt kun siihen on jotenkin sopeutunut alkaa se tuska ja ahdistus hänellä itsellään..
Puoli vuotta sitten mieheni päätti ykskaks yllättäen lopettaa yhteiselämämme.Muutti pois,haki eroa.Uusi nainen oli odottamassa.Mikään puhe ei auttanut.Hetkeksikään ei pysähtynyt miettimään asioita.
Vauhti on ollut hirveä.Ero on parin viikon päästä selvä,mutta eipä malttanut odottaa edes sitä,vaan muuttivat yhteen asumaan maaliskuun alussa.
Nyt kun on valintansa tehnyt ja aloittanut yhteiselämän uuden onnensa kanssa ei kuulemma ookkaan hyvä olla.
Katuu valintojansa.Sanoo tulleensa "höynäytytetyksi".On ahdistunut ja masentunut.Sanoo,että ei pystykkään siihen suhteeseen.Sanoo,että ei ole hyvä olla.
Nyt sitten uskoutuu mulle ja itkee puhelimessa ikäväänsä.
Kuinka tähän pitäisi suhtautua?Tuntuu jotenkin hullulta,että tässä vaiheessa taas minäkin kelpaisin.Eikö viikon avoliiton jälkeen pitäisi olla onnellinen..
Olisi toivonut,että edes hän itse olisi nyt onnellinen tilanteeseen jonka itse kehitti.Tuntuu turhalta se hinta mitä me entinen perhe maksetaan tästä viidenkympinvillityksestä.En tarkoita rahallista hintaa vaan sitä tuskaa ja ahdistusta mitä kulunut puoli vuotta on sisältänyt.
Ja nyt kun siihen on jotenkin sopeutunut alkaa se tuska ja ahdistus hänellä itsellään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
on sitkeitä ja eivät luovuta,olikohan mieheni aivopesty,on tullu jälkeenpäin mieleen mullakin.Miten voi mies mennä niin sekasin?
..eipä se varmaan sunkaan kyyneliä noteerannut kun alkoi uutta akkaa tapailla.
Sitä saa mitä tilaa.
Jatka omaa elämääsi ja nauti:-)
Minä ja minä. Oletko miehesi tukena, vai jätätkö hänet kun hän on hädässä?
Et tee väärin jos jätät hänet, hänhän jätti sinut. On normaalia että sellainen rikkoo luottamuksen ja syö toisen arvostusta. Ei sinulta voi vaatia että välittäisit hänestä enää. Mutta vain sinä itse tiedät välitätkö ja kuinka paljon. Onko pitkä yhteinen historia ollut merkityksetön, vai onko tämän sinulle vain liian iso pala. Vai onko välillänne niin vahva side, että ymmärrät syrjähypyn avunhuudoksi eikä suinkaan rakkaudeksi toista kohtaan.
Et saa vastausta täältä. Mieti asioita itseksesi...ja kannattaa ehkä puhua miehenkin kanssa. Sinun on hyvä kertoa hänelle ettet tunne itseäsi kovinkaan varmaksi avuksi tilanteessa. Voit pysytellä neutraalina. Jos mikä tahansa sinua ärsyttää tai ahdistaa anna asian olla, älä esitä liian vahvaa. Sinulla on oikeus olla vittuuntunut.
Kävi miten kävi, toivottavasti lopputulosta ei tarvitse katua.
numereosi, niin ei mies pääse kiusaamaan. Nyt kun olet jo näin pitkällä, ei siinä tarvitse alkaa toisen sielunhoitajaksi, kun itse asian liikkelle laittoi. Ruohohan on aina vihreämpää siellä aidan toisella puolella, nyt hän vain katselee sieltä omasta karsinastaan. Oma moka, ei sinun häpeäsi. Sinulla on tunteita vielä jäljellä, koska edes mietit moisia asioita.
Moi!
Minullakin vähän samankaltainen asia. Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa 10 vuotta ja hänellä ollut suhde, joka nyt paljastui, jo neljä vuotta. Tietenkin , tässä vaiheessa suree ja on pahoillaan ja rakastaa kuulemma vain minua. Tuntuu vaan niin korjaamattomalta noin pitkä suhde, joka on kuulemma loppunut...