Aloitin nykyisessä työpaikassani pari vuotta sitten, kun entinen työnantajani ulkoisti työni. Entisen työnantajani palveluksessa olin lähes 20 vuotta enkä koskaan kokenut tulleeni kiusatuksi. Nykyisessä työpaikassani kiusaamiseni alkoi melkein heti. Olin hakenut kiusaajieni Marjan ja Päivin (nimet muutettu) kanssa samaa työtä. Kiusaajani Marja todettiin hakumenettelyssä tasavertaiseksi alan ammattilaiseksi minun kanssani. Marja sai hakemamme paikan, koska oli jo ennestään nykyisen työnantajani palveluksessa vastaavissa töissä ja minä vastaavasti perin Marjan paikan. Marjasta tuli ns. tiiminvetäjäni. Teemme samoja töitä ja muodostamme tiimin: Marja, Päivi ja minä. Marja kieltäytyi heti ensimmäisinä päivinä perehdyttämästä minua työhöni ja Päivi aloitti oman ivailunsa. Kaksi vuotta olen sietänyt tätä epäasiallista kohtelua; selän takana puhumista, mykkäkoulua, eristämistä työyhteisöstä, mustamaalaamista, tietojen pimittämistä, haukkumista ja Marjan alkoholisimia, jota yritetään kaikin tavoin peitellä. Mm. kesälomasijaisuuksista kysellessä sain Marjan silmilleni; hän huusi minulle, että yritän varastaa hänen ja Päivin töitä!!! Olin aivan pihalla! En voinut ymmärtää, että tiedon hankkiminen, oppimishalu ja hyvä asiakaspalvelu olisivat toisten töiden varastamista. Kuinka molemmat voivat olla niin kateellisia töistään? Olenko heille uhka? Luulisi olevan kunnia asia, että kaikki osaisivat tarpeen vaatiessa sijaistaa toisiaan. Jossain vaiheessa Marja aloitti selkäni takana perehdyttämään Päiviä omiin töihinsä ja minut eristettiin entistä enemmän tiimistä. He saivat kieroudella Päiville palkankorotuksenkin, vaikka teemme kaikki samaa työtä. Kysyin Marjalta kerran, että haluaako hän minun irtisanoutuvan, mutta en saanut vastausta. Etäisenä pysyvälle ja työstään etääntyneelle esimiehelleni/ työsuojeluvaltuutetullemme, en ole kokenut voivani puhua näistä asioista. Kiusaaja-Päivi on luottamusmieheni eli hänellekään en ole voinut puhua. Otin asian puheeksi esimieheni esimiehen eli toimitusjohtajamme kanssa, mutta se vain pahensi asiaa. Huuto ja haukkuminen vain lisääntyivät. Puhuin ahdistavasta tilanteestani myös toisen ay-liiton luottamusmiehelle, muutamalle entiselle ja nykyiselle työkaverilleni, entiselle esimiehelleni ja läheisilleni. Tieto tiimimme huonosta yhteishengestä/ kiusaamisesta kantautui henkilöstöpäällikkömme korviin, joka otti koko tiimimme vuorotellen puheilleen. Marja kävi lisäksi jollain terapeutilla, mutta siitä oli apua vain hetkeksi. Tilanteeni jatkuu edelleen ahdistavana; allergiani on pahentunut, olen saanut rytmihäriöitä, kärsin unettomuudesta ja olen tylsistynyt. Pystyisin tekemään paljon vaativampia tehtäviä, joita tein entisessä työpaikassani ja jotka vastaisivat 20 vuoden työkokemustani, koulutustani ja hakemani paikan työnkuvaa. Saan tehdä vain ala-arvoisia, vähäpätöisiä töitä, joita ei edes riitä päivän jokaiselle tunnille. Minua yritetään tarkoituksella ohjata tekemään virheitä ja minua pidetään pimennossa kaikista työpaikkaan sekä työhön liittyvistä asioista. Olen pitänyt koko ajan päiväkirjaa tapahtumista. Kun olen burn outin partaalla otan pitämäni päiväkirjan mukaani työterveyslääkärin vastaanotolle, jään sairauslomalle ja yritän jaksaa hakea uutta työpaikkaa.
Työpaikkakiusaamista jo 2 vuotta
Jaksanko enää?
71673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaksi vuotta on jo ihan kylliksi "helvettiä", hellitä jo jos et saa mistään apua. Kokemuksesta tiedän että kaikilla tulee raja joskus vastaan. Masennut ja sitten sinut leimataankin jo heikoksi tai jopa sairaaksi. Ikuiset haavat jää.
2vuotta kuulostaa liian pitkältä ajalta.Onko työterveyshuoltoa tai voihan mennä tavalliseen terv.keskukseenkin puhumaan asioista?
Sairaslomalle jäänti esim.3kk..ja mahdollisesti
pitempäänkin jatkuva vaikuttaa taas työpaikkaasi..
Mutta jokin ratkaisuhan on asiaan löydettävä ennen kuin itse olet liian rikki ja asiat pitkittyvät.Voisitko pyytää muita töitä..sillä työpaikassasi olet ollut todella kauan, ja jos viihdyt..
Nimim:saman ja pahan masennuksen kokenut.
Minua kiusattiin ja nimiteltiin jopa luottamusmiehen toimesta kymmeniä vuosia ja lopulta en enää kyennyt menemään töihin.
Pelkäsin todella että joudun taas jonkun porukan, tai narsistisen hirviön hampaisiin.
Porukkahenki on kaikkein pahin, koska ihmisessä elää laumahenki. Kukapa uskaltaisi tulla kiusatun puolelle?
Eihän ne tule edes samaan kahvipöytään tai takotupaan. Minunkin kahvipöytää kiersivät kuin kissa kuumaa puuroa. Uskomatonta tämä on kertomaa, mutta valitettavan totta. Saisi tästä mielenkiintoisen kirjan.
Mitä sitä sairaslomaa hakemaan, jos ei tunne itseänsä sairaaksi. Sitten voi työnantaja antaa lopputilin ja silloinhan ne ilojuhlat vastustajilla alkaakin. Vain sairas työyhteisö sairastuttaa ja kuka sellaista haluaisi.
Tekstiä.
Loppu puuttuu vielä tapauksestasi, itselläni se oli sairastuminen ja laiton irtisanominen, juttuani aletaan käsitellä Espoon käräjäoikeudessa nyt keväällä.
Tapaukseni löytyy täältä:
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about4.html
Jos mikään taho ei asiaan puutu, yritä löytää uusi työ ennen sairastumista.
työpaikkahäirintäkuvio. Melko samantyyppinen kuin omani. 2 naista petasivat itselleen asemaa, palkankorotuksia, etuuksia, valtaa. Minä olen henkilö, joka osaan työni ja pärjännyt, en perusta materialle ja rahalle, en laita ihmisiä järjestykseen aseman perusteella eli arvoni ovat jotain muuta kuin kyseisillä henkilöillä. Tämä johti tietojen pimittämiseen, töiden järjestelyihin, huhuihin, yksityiselämän ja työn arvosteluun, suoranaisiin valheisiin, uhkauksiin ja häirintään. Lähdin. Ei uutta työpaikkaa, mutta lähden ulkomaille maanantaina saatuani pitkän ajan kuluessa henkisen ja fyysisen terveyteni tasapainoon. En luota enää työnantajaan enkä työyhteisöihin samalla tavalla kuin ennen. Sitoutumiseni on aivan toista luokkaa sisimmässäni kuin ennen. Periaatteella huonosti kohdeltuna voin lähteä heti enkä vuosien päästä kuten ennen. Terveyden huononeminen yllätti, mutta toisaalta olen aina ollut pärjään kaikessa-tyyppi enkä ottanut asioita käsittelyyn enkä hakenut apua (en uskonut, että auttaa asiaa tilanteessa, tiesin todistustaakan häirityltä) vaan katselin ikäänkuin sivusta omaa kohteluani ja yritin tehdä töitä. Lopulta näin kävi, painostusta oli niin paljon. Tosin he eivät tiedä näin käyneen, sinnittelin sairaslomalla töissä loppuun asti ja voin kertoa, että oli vaikeaa, en suosittele kenellekään. Mieti mikä elämässäsi on tärkeää, tällaisia ihmisiä on työelämässä ja heille ei voi mitään.
No nyt alkaa formulat.
Veikkaan että Kimi on aika kova sana kaudrella.
Renault saattaa pistää kampiohon kovaati mutta eipä vielä tiedä.
Tuttu juttu. Mun kiusaaminen/eristäminen aloitettiin ennnenkuin tulin. ("minun" alan miehiä ei tarvita täällä).
Toki tein myösi itse virheen, kun en osannut pitää turpaani kiinni osaamisestani, tiedoistani yms. asioista.
Pomo ei puhutellut mua nimellä (ilmeisesti pelkäsi, että minusta tulee mies hänen rinnalle=kilpailija, koska olimme samankoulun käyneitä).
Iso päällikkö halusi minun tekevän sellaisia töitä, joita muut ei osaa (näistä minulle tutuista taidoista oli kuulemma pulaa). No sehän ei käynyt kaikille, koska se osaaminen ei ollut fyysesti rasittavaa. Tästä seurasi KATEUTTA. Tein näitä fyysesti helppoja töitä kun niitä oli, ja sitten tulin muiden avuksi. Silloin mun ammattitaitoani alettiin tappaa. Ei annettu tehdä töitä. Sain pitää tikkaita pystyssä yms. töitä. Pomo sanoi mitä pitää tehdä, mutta yksi täyshullu kaveri tuli huutamaan, että älä tee sitä vaan (Risto, nimi muutettu) tekee sen.
Missä menee raja mitä työkaveri saa sanoa toiselle:
1.Saa huutaa lopputuloksen kannalta merkityksettömästä työnteko järjestyksestä.
2.Saa huutaa, että mä vedän sua turpaan.
3.Saa sanoa, että sä lähdet täältä työmaalta.
4.Saa sanoa, että vittu mä tapan sinut.
Kohta 4:n jälkeen, otin yhteyttä esimieheen, työterveyshoitajaan.
Kuukausi tämän jälkeen pääsin muualle töihin, normaalien ihmisten seuraan.