Jos eroava pari yhdessä ja sovussa sopii,että toinen jää asumaan yhteiseen kotiin ja toinen ei vaadi siitä mitään itselleen niin onko se mahdollista?Jos esim talon arvo 120.000 ja siitä velkaa 34.000,jonka toinen ottaa nimiinsä,mutta ei maksa toiselle mitään niin tuleeko jotakin veroseuraamuksia?
Pitääkö ko.tapauksessa omistaa se kiinteistö seuraavat 2 vuotta ennenkuin sen voi myidä verovapaasti?
Osaako kukaan neuvoa?
Pitääkö ko.tapauksessa omistaa se kiinteistö seuraavat 2 vuotta ennenkuin sen voi myidä verovapaasti?
Osaako kukaan neuvoa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä viimeisin asia, mitä minua valistettiin (ja jäärä kun olen, niin en ihan ensimmäisestä vastauksesta asiaa "niellyt") ... onnistunut "koulutus" luettavissa tuolla :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000014064404
Siitä huolimatta tuo on minusta "väärin" (siis että menee veroa), mutta se ei todellakaan ainoa asia tämän yhteiskunnan lainsäädännössä mikä minusta väärin *jupisee*
Eli, kyllä ainakin periaatteessa siitä "vastikkeetta annetusta" osuudesta lahjaveroa on maksettava, esimerkissäsi 43.000 Eurosta siis (jos talo ainoa asia jota tarkastellaan). Ja tietohan omistussuhteen muuttumisesta verottajalle menee muutamaakin kautta -- eli pelkkä asian "unohtaminen" tai "teitämättömyys" ei auta.
Mutta jos osa asunnosta kuittaantuu tasinkona (eli, luovutat esim. miehelle perintönä saamasai rantatontin) niin siitä ei veroa mene. Eikä aivan välttämättä tuosta asunnostakaan, jos sillä "luovuttaja" suorittaa elarit kertakorvauksena (ja nehän voi sopia melkoisen suuriksi jos tällaista verosuunnittelua tekee).
Jos tilanteessanne todella tuollainen kuvio harkinnassa, niin kipin kapin juristin puheille ... hänellä voi olla hyvinkin keinot homman hoitamiseksi fiksusti ja edukkaammin -- silti niin että alkuperäinen tahtotilanne toteutuu (mikä oli omaisuuden luvutus verotta exälle)
Se 2 vuoden myyntivoittosääntö pätee kyllä asunnon myyntiin, mutta ei liity varsinaisesti tähän sinun esimerkkiisi, jossa kyse lahjaverosta.
Jos lainaa on ollut esim. 50 000 ja siitä on maksettu 5000. Ja toinen ottaa lainat nimiinsä niin ei siinä paljon maksettavaa jää.
Kyllä avioerossa kaikki häviää taloudellisesti, ja jos raha ja oma etu on tärkeämpi kuin lasten etu niin kannattaa miettiä omia arvojaan. On parempi olla reilu lapsilleen kuin ajatella viimeiseen asti että mitä toisesta voisi nyhtää irti ja kuinka paljon.
Totta,että avioerossa kaikki häviää.Taloudellisesti ja muutenkin.Tässä tapauksessa kuitenkin nimenomaan sanottiin,että jos eroava pari yhdessä päättää ja sopii,että toinen jää asumaan ja ottaa jäljellä olevat velat nimiinsä.Eihän silloin ole kyseessä toisen nyhtäminen.Ja voihan asia olla nimenomaan niin,että yritetään olla "reiluja"lapsille.Tällähän varmistetaan,että lapsilla säilyy koti.
Ja huom.esimerkissä oli kyllä velkamäärä huomattavasti pienempi kuin mitä talon arvo.
Vedäs M36 happea ja lue vaikka Gottbergin kirja Perhesuhteet ja lainsäädäntö 2005 ;) Oli meinaan hieman ufo-osastolla nuo lahjat. (Kirjasta löytyy myös muihin asioihin argumentteja esim. onko avioliitto sopimus)
Osituksesta saa sopia miten osapuolet itse haluaa. Jos kuitenkin velkojien etua on loukattu niin siltä osin sopimuksen saa rikki.
..seuraavat 2 vuotta.. Ei, lue TVL 46,2§.
Palkkaa juristi.
... eli jos jollakin todella on tuollainen viritys käsissä, niin kuten yllä kirjoitin :
"...kipin kapin juristin puheille ..."
Vastaavan neuvon liitän melko usein oman pohdintani (arvauksen) lopuksi.
Siitä onko avioliitto sopimus vai ei, on "Toisen Oikkarin" kanssa käyty debattia jokunen sivu taaksepäin (mihin en osallistunut) -- siitäkin selkeästi kaksi näkökantaa kahdella ilmeisesti lakia enemmänkin opiskelleella .... että ottaa siitä sitten selvää kuka pystyy.
Eivät nämä keskustelut aiheuta minulle lisähapen tarvetta :-D
Njoo, olen ihan hyvillä mielin lukenut neuvojasi, hyviä ovat olleet! Aivastutti vaan tuo puolisoiden välisten lahjojen käsittely.
Tuo Gottbergin kirja on hyvä, asiaan nähden helppolukuinen käsikirja, josta voi tarkistaa lainsäädännön ja oikeuskäytännön. Jonka jälkeen ei tarvitse kinastalla oik.yo. tasoisten viisastelijoiden kanssa.
Kunpa itse en ikinä enää joutuisi aviovarallisuusasioihin sotkeentua. Ei vaikka maksettais.
Niin no, laintulkinta mielenkiintoista toki akateemisesti oppikirjojen tms. mukaan ... mutta tuomio tai päätös tulee tuomarilta, vaikka siihen voikin hakea muutosta korkeammista asteista ... Silti hänen (tuomarin) päätös toivottavasti perustuu Suomen Lain ymmärrykseen.
Kirjoitin aiheesta Laki-palstalle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000014756028
kysymykseen joka siellä esitettiin:
"Anna mulle yksi (1) KHO:n päätös asiasta, tai hallinto-oikeuden eiku verottajankin päätös käy...
Tai hei, lähdetkö vetämään tuollaista juttua? "
En ole etsinyt KHO:n ratkaisuja. Ymmärtääkseni pienehköt poikkeamat AL:n mukaisesta osituksesta eivät käytännössä johda verottamiseen (alarajahan on muutenkin se 3400 euroa), mutta selvät isommat lahjat kyllä.
Kaksi ylintä kappaletta kirjoituksestani olivat lainaa Pertti Purosen teoksesta Perintö- ja lahjaverotus. Puronen on alan tunnustettu ekspertti, OTT ja (ainakin aikaisemmin) Tampereen verotoimiston verojohtaja. Joten ainakin Tampereen seudulla verotetaan näin.