Tämä nyt ei päde kaikkiin lihaviin ihmisiin, mutta moniin kyllä. Tässä on myös syy miksi halveksin lihavia ihmisiä.
Laihdutuksen pitäisi olla helppoa, mukavaa ja nopeaa. Huoh. Niitähän on tehty kokeitakin, joissa lihavat syövät helpposti syötävää ruokaa enemmän. Äärettömästi minua ärsytti jokin aika sitten tulleessa 4D-dokumentissa (Supersize kids, en muista suomenkielistä nimeä), kun 140 kiloiset äiti ja lapsi yrittivät laihduttaa. Mitään normaalia dieettiä ei oltu kokeiltu, painonvartijoita kaksi viikkoa, ja loppu kaikenlaisia ananasdieettejä ja vesidieettejä ja muita humpuukkeja. Tietysti tuo dokkari oli aika ääriesimerkki, mutta kun samanlaista huomaa itsekin arkena, hieman lievempänä onneksi kuitenkin.
Jokin aika sitten eräs amerikanserkku oli pienentänyt leikkauksella vatsansa ja laihtunut 50 kiloa. Hyvä sinänsä, jos paino pysyy. Täälläkin koko ajan kysellään erilaisista laihdutuslääkkeistä. Ärsyttää että ensin lihotetaan keho hirveisiin mittoihin ja sitten yritetään laihtua viikossa poppaskonsteilla rantakuntoon.
Tarkoitan nyt lähinnä näitä sairaalloisen lihavia ihmisiä. Ymmärrän, että elämä on voinut kohdella kaltoin ja siinä sivussa tullut hieman ylimääräistä syötyä, mutta jotta pääsee 140 kilon yläpuolelle, saa jo aikamoisesti ahmia sitä ruokaa. En pysty ymmärtämään, miten joillakin ei ole tippaakaan itsekuria, se että päästää itsensä tuollaisiin mittohin.
Itse olen laihduttanut nyt 3 kiloa, 4 kiloa vielä edessä. En koe laihdutusta mitenkään inhottavana touhuna, lähinnä olen tyytyväinen kun ruokavalikoima laajeni peruna-possu-mössöistä kasvis-, kana- ja kalaruokiin. Totta, että todella lihavien on muutettava elämäntapojaan radikaalimmin, ja että se on vaikeata. Mutta kun niihin uusin elämäntapoihin ja ruokailutottumuksiin on joka tapauksessa totuttava.
Tässä tällainen pieni purkautuminen. Kommenttia varmasti tulee. Suurin osa lihavista on yleensä aivan mukavia ihmisiä, mutta huonon itsekurin huomaa kyllä muissakin kuin vain ruokailuasioissa.
Mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti se, että itse pidän itselleni suht. kovaa kuria, enkä osaa oikein arvostaa muissakaan sitten tuollaista "kurittomuutta". Mutta tällaista tällä kertaa.
Laihdutuksen pitäisi olla helppoa, mukavaa ja nopeaa. Huoh. Niitähän on tehty kokeitakin, joissa lihavat syövät helpposti syötävää ruokaa enemmän. Äärettömästi minua ärsytti jokin aika sitten tulleessa 4D-dokumentissa (Supersize kids, en muista suomenkielistä nimeä), kun 140 kiloiset äiti ja lapsi yrittivät laihduttaa. Mitään normaalia dieettiä ei oltu kokeiltu, painonvartijoita kaksi viikkoa, ja loppu kaikenlaisia ananasdieettejä ja vesidieettejä ja muita humpuukkeja. Tietysti tuo dokkari oli aika ääriesimerkki, mutta kun samanlaista huomaa itsekin arkena, hieman lievempänä onneksi kuitenkin.
Jokin aika sitten eräs amerikanserkku oli pienentänyt leikkauksella vatsansa ja laihtunut 50 kiloa. Hyvä sinänsä, jos paino pysyy. Täälläkin koko ajan kysellään erilaisista laihdutuslääkkeistä. Ärsyttää että ensin lihotetaan keho hirveisiin mittoihin ja sitten yritetään laihtua viikossa poppaskonsteilla rantakuntoon.
Tarkoitan nyt lähinnä näitä sairaalloisen lihavia ihmisiä. Ymmärrän, että elämä on voinut kohdella kaltoin ja siinä sivussa tullut hieman ylimääräistä syötyä, mutta jotta pääsee 140 kilon yläpuolelle, saa jo aikamoisesti ahmia sitä ruokaa. En pysty ymmärtämään, miten joillakin ei ole tippaakaan itsekuria, se että päästää itsensä tuollaisiin mittohin.
Itse olen laihduttanut nyt 3 kiloa, 4 kiloa vielä edessä. En koe laihdutusta mitenkään inhottavana touhuna, lähinnä olen tyytyväinen kun ruokavalikoima laajeni peruna-possu-mössöistä kasvis-, kana- ja kalaruokiin. Totta, että todella lihavien on muutettava elämäntapojaan radikaalimmin, ja että se on vaikeata. Mutta kun niihin uusin elämäntapoihin ja ruokailutottumuksiin on joka tapauksessa totuttava.
Tässä tällainen pieni purkautuminen. Kommenttia varmasti tulee. Suurin osa lihavista on yleensä aivan mukavia ihmisiä, mutta huonon itsekurin huomaa kyllä muissakin kuin vain ruokailuasioissa.
Mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti se, että itse pidän itselleni suht. kovaa kuria, enkä osaa oikein arvostaa muissakaan sitten tuollaista "kurittomuutta". Mutta tällaista tällä kertaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
-Minä lihoin kolmessa kuukaudessa 18 kg, koska erään toisen riippuvuuden poistaminen muuttui syömisriippuvuudeksi. Tottakai oletan, että voisin laihtua samaan tahtiin. Ja se todellakin onnistuu! (loppusuoralla jo)
-Opettele olemaan ärsyyntymättä ihmisistä, jotka ovat tietämättömiä tai saamattomia. Kaikki eivät ole noin superviisaita, kurinalaisia ja kärsivällisiä kuin sinä. Minua ärsyttävät kaltaisesi ihmiset, minullakin on siis oppimista
-Laihdutuslääkkeistä kysellään koska halutaan tietää onko oikotietä onneen.
- kilon, alussa jopa kahdenkilon viikko vauhtia on ihan helppo laihtua. Kärjistämistä on tuo sinun viikssa laihduttaminen
Suurin osa laihoista on yleensä aivan mukavia ihmisiä, mutta huonon itsekurin huomaa kyllä muissakin kuin vain ruokailuasioissa.
Luettuani kirjoituksesi,
tulin surulliseksi ja pahoitin mieleni
meidän kaikkien ylipainoisten puolesta.
Tämä ryhmä pyrkii KANNUSTAMAAN painon pudotuksessa ja
Sinun kirjoituksesi ei sitä ollut.
Miksi käyt laihduttajain sivuilla?
Sinulla on itsekuria pitää painosi kurissa, mutta ei itsekuria pitää kieltäsi kurissa.
Ihan rauhassa voit halveksia ylipainoisia ja lihavia ihmisiä,
mutta älä tule tänne ylipainoisten joukkoon nostamaan omaa egoasi.
Vai etkö onnistu siinä muualla?
Meille laidutuksen parissa ahertaville kanssaihmislle toivon onnistumisen hetkiä.
Kilo kerrallaan painoa alemmas, lopulta olemme tavoitteessaamme, niin Sinä kuin minäkin.
Älkää antako tällaisten kirjoitusten katkeroittaa mieltänne.
Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.
Jotkut käyttävät näitä palstoja tapana pönkittää omaa itsetuntoaan. Kun on tylsää, tullaan tänne pätemään ja kas kummaa, sitten kun on toisia halventanut, onkin muka parempi olo. Tuskin oikeasti on.
Nämä on näitä yksilöitä, jotka eivät ymmärrä muita ihmisiä ja kuvittelevat, että kaikki toimivat ja ajattelevat kuten hän. Jos joku poikkeaa hänen pienen maailmankaikkeutensa kaavasta "väärällä" käytöksellä, niin jopa on inhottava ihminen. Heh, ei kannata välittää moisesta.
Toivottavasti tuo oli provo. Mutta kommentoinpa nyt kuitenkin.
"Sillä on oikeus arvostella, jolla on rohkeutta auttaa." Eikä oikeastaan hänelläkään. Me ihmiset olemme erilaisia, meillä on kaikilla omat elämäntarinamme ja lähtökohtamme. Toisilla on huonommat lähtökohdat hallita painoaan kuin toisilla. Jos koko elämä on ollut yhtä epäonnistumista, rohkaiseeko se uskomaan itseään sen paremmin laihdutusasioissa?
Lääkärin työssäni näen päivittäin ihmisiä, joille olisi apua elämäntapamuutoksista. Karrikoidusti voidaan sanoa, että tyypillinen kakkostyypin diabeetikko on vähän koulutettu, taloudellisesti tiukassa tilanteessa oleva keski-ikäinen ihminen, jonka ovat kasvattaneet pula-ajan kokeneet vanhemmat, jotka ovat opettaneet syömään aina lautasen tyhjäksi. Köyhyys pakottaa ostamaan sitä, mitä halvalla saa hengen pitimiksi. Ei ole juuri varaa liikuntaharrastuksiin, valinnan mahdollisuudet eivät ole ollenkaan samat kuin lihavalla tilipussilla siunatuilla.
Sosiaaliluokasta riippumatta ihmisillä voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat, mitä tulee lapsuudenperheessä ja myöhemmin omaksuttuihin ruokailutottumuksiin. Oma lukunsa ovat nämä ns. pikkusyöjät: "syön kuin lintu ja silti lihon." Ja nämä ihmiset aivan oikeasti uskovat, etteivät syö juuri mitään, vaikka todellisuudessa syövätkin. Tutkimuksissa on todettu, ettei tällä ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä.
Kirjoituksesi oli aikamoista farisealaista hurskastelua. On se hyvä, että sinä olet muita parempi ihminen. Meidän tehtävämme ei ole tuomita toisiamme. Vaan etsiä keinoja auttaa niitä, joilla on muita huonommat mahdollisuudet hallita painoaan. Mene pois tältä palstalta jos noin paljon pahaa tekee.
Suosittelen Pertti Mustajoen kirjaa Paahtoleipäkatastrofi (Duodecim 2003).