Suomen ammattiyhdistysliike on pikkuhiljaa tullut tiensä päähän. "Omistaja ja sijoittaja ovat riistäjiä, jotka repivät voittonsa työntekijän selkänahasta" - on iänikuinen mantra, jota ay-väki hokee hokemasta päästyäänkin. Lakkoilu ja kohtuuttomat vahingot työnantajalle maksavat nyt hintansa.
Vaatimuksia vaatimusten päälle, työnseisaukset, ulosmarssit ja toimintahäiriöt/toimitushäiriöt ovat saaneet aikaiseksi korvaamattomia vahinkoja työnantajapuolella. Halvempi työvoima siellä, missä suuret ostajat (lue => asiakkaat ja lopullisen laskun maksajat) pitävät omia yrityksiään ja minne suomalaiset toimittavat raaka-ainetta, määräävät maailmanmarkkinahinnat.
Siihen ei suomalainen ammattiyhdistysliike voi yhtikäs mitään.
Järjenkäytön alasajo on tapahtunut jo aikoja sitten, nyt on vuorossa tehtaiden alasajot ja suurtyöttömyys alalla, jota on pidetty Suomessa itsestäänselvyytenä ja ikuisen mannan lähteenä.
Varmaa on vain se, että ammattiyhdistysjohtajat jatkavat uhitteluaan ja lyövät lisää kapuloita suomalaisen työn rattaisiin.
Olisikohan aika herätä ruususen unesta ja alkaa sopeuttaa tätä yhteiskuntaa elämän realiteetteihin?
Ostajat maailmanmarkkinoilla eivät suinkaan ajattele kylien ja kaupunkien tuhoamista raaka-aineiden myynti- ja valmistamispaikkakunnilla, vaan haluavat vain saada ostoksensa kohtuullisen hyvällä hinta/laatusuhteella. Se on kaukana epäreilusta bisneskulttuurista, se on vain elämän realiteetteja. Jos ay-johtajat eivät ymmärrä tätä yksinkertaista tilannetta, on meillä kohta mahdollisuus tarjota maailmalla toimiville ostajille paperiteollisuuden tuotteita reilun kaupan banaanihinnoittelun mukaisesti; sääliin vedoten ja kyläyhteisöjen säilyttämisen nimissä...
Vaatimuksia vaatimusten päälle, työnseisaukset, ulosmarssit ja toimintahäiriöt/toimitushäiriöt ovat saaneet aikaiseksi korvaamattomia vahinkoja työnantajapuolella. Halvempi työvoima siellä, missä suuret ostajat (lue => asiakkaat ja lopullisen laskun maksajat) pitävät omia yrityksiään ja minne suomalaiset toimittavat raaka-ainetta, määräävät maailmanmarkkinahinnat.
Siihen ei suomalainen ammattiyhdistysliike voi yhtikäs mitään.
Järjenkäytön alasajo on tapahtunut jo aikoja sitten, nyt on vuorossa tehtaiden alasajot ja suurtyöttömyys alalla, jota on pidetty Suomessa itsestäänselvyytenä ja ikuisen mannan lähteenä.
Varmaa on vain se, että ammattiyhdistysjohtajat jatkavat uhitteluaan ja lyövät lisää kapuloita suomalaisen työn rattaisiin.
Olisikohan aika herätä ruususen unesta ja alkaa sopeuttaa tätä yhteiskuntaa elämän realiteetteihin?
Ostajat maailmanmarkkinoilla eivät suinkaan ajattele kylien ja kaupunkien tuhoamista raaka-aineiden myynti- ja valmistamispaikkakunnilla, vaan haluavat vain saada ostoksensa kohtuullisen hyvällä hinta/laatusuhteella. Se on kaukana epäreilusta bisneskulttuurista, se on vain elämän realiteetteja. Jos ay-johtajat eivät ymmärrä tätä yksinkertaista tilannetta, on meillä kohta mahdollisuus tarjota maailmalla toimiville ostajille paperiteollisuuden tuotteita reilun kaupan banaanihinnoittelun mukaisesti; sääliin vedoten ja kyläyhteisöjen säilyttämisen nimissä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
=>Kyse on Suomen kannattavimman metsäteollisuuden suuryhtiön häikäilemättömästä pyrkimyksestä kasvattaa omistajien voittoja heittämällä ulos väkeä.
UPM:n liikevoitto viime vuodelta oli 278 miljoonaa euroa ja ilman kertaluonteisia eriä peräti 527 miljoonaa. Kun verrataan tulosta ilman kertaluontoisia eriä, yhtiön liikevoitto oli viime vuonna yli 100 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kaiken lisäksi metsäyhtiöiden itse julistama työsulku heikensi viime vuoden tulosta.
UPM on viime vuoden tulosten perusteella Suomen kuudenneksi kannattavin suuryhtiö. Se jakoi omistajilleen osinkoina puolet enemmän rahaa kuin yhtiö teki viime vuonna voittoa. Supistamalla nyt toimintoja yhtiö pyrkii nostamaan paperin hintoja ja paisuttamaan omistajien voittoja.
Sitten kun sinäkin olet oikeasti työelämässä ja saat ihan oikeata palkkaa, ymmärrät kyllä UPM:n teon vakavuuden ja ay-liikkeen tarpeen.
No niinpäs onkin!
Tähän ikään mennessä en vielä ole tavannut sellaista oppettajaa, joka olisi osannut selvittää kansankielellä mitä hyvää ay-liike on saanut aikaiseksi viimeisten 20v:n aikana.
Olemme siirtyneet melko kauas agraariyhteiskunnasta, omavaraistaloudesta ja omilla ehdoilla tapahtuvasta kaupankäynnistä.
Puu- ja paperiteollisuuden käyttämä raaka-aine kasvaa joka tapauksessa, hoiti sitä taikka sitten ei. Ovat ns uusiutuvia luonnonvaroja.
Yhteiskunnan omistus on luovutettu markkinavoimille, verovaroin koulutetaan kansalaisia vaativiin ammatteihin ja tuotekehittelyä on tuettu valtion kukkarosta.
Ay-liike olisi voinut osoittaa aikojen kuluessa pitkäjännitteisyytensä vaatimalla osan kakusta omistuksellisina substansseina, sen sijaan, että on lyhytnäköisesti saanut hilatuksi suomalaisen työn hinnan sellaiselle tasolle, että sitä ei muualla maailmassa hyväksytä...
Korkealle jalostetulla paperituotteella on ollut hyvä kysyntä maailmanmarkkinoilla, mutta suomalaisten saavuttama etumatka on aikoja sitten kurottu umpeen muulla.
Sitä ihan oikeaa työtä tekevät ihan oikeat ihmiset Intiassa, Kiinassa, Lähi-Idässä, Kauko-Idässä ja Afrikassa murto-osalla siitä liksasta, mitä täkäläiset saavat. Ihan oikeasti.
Olisitko itse valmis SUOMESSA tyytymään vastaavaan
liksaan, vai elätkö jo nyt meidän vero varoilla.
ps. Kiinailmiö
Harmillista, että sikäli vaan turha, että SAK ja sosialistit eivät näitä realiteetteja jäsenilleen kerro, vaikka ymmärtävätkin. Valta kas kun sokaisee ja mittatilauspuvut on itselleen saatava. Ja maha kasvaa.