Mua kävi mietityttää vainoharhaisuus/mustasukkaisuus... Mä kysynkin teiltä mikä on älyttömin juttu mitä ootte tehnyt, tai teidän kumppani on tehnyt yllä mainittujen asioiden johdosta?
Sitä kuulee näitä legenda-juttuja esim. ei anneta lähteä työmatkalle (tai sitten lähdetään mukaan), koska pelkää että toinen voi pettää.
Miten muutenkin vaikuttaa suhteeseen? Kertokaapa! kaikki ajatukset asian tiimoilta tervetulleita (ellei pakollisia;)
Itse sitä välillä huomaa "hieman" liiotelleen asioita....
Sitä kuulee näitä legenda-juttuja esim. ei anneta lähteä työmatkalle (tai sitten lähdetään mukaan), koska pelkää että toinen voi pettää.
Miten muutenkin vaikuttaa suhteeseen? Kertokaapa! kaikki ajatukset asian tiimoilta tervetulleita (ellei pakollisia;)
Itse sitä välillä huomaa "hieman" liiotelleen asioita....
Vastaukset 8
Vanhimmat
et epäilyttää päästää poikakaveria minnekään, ja sillä sama homma mun kanssa.
Luotan kyllä siihen, mutta eihän sitä ihmisistä koskaan voi tietää..
Tiedätkö legendan mustasukkaisesta miehestä, joka väitti vaimonsa siirtävän kukkapurkkia ikkunalaudalla, merkiksi naapurin miehelle tulla kylään aviomiehen lähtiessä töihin?
Voi kuule...totuus on tarua ihmeellisempää, eikä sitä edes usko ennen kuin omalla kohdalla alkaa tapahtua.
Oma kokemukseni mustasukkaisesta miehestä, tarina olisi loputon...mutta pieniä esimerkkejä:
Mies otti aikaa kellosta, kauanko minulla kestää ajaa töistä kotiin, ja mikäli aika venyi yli 5min. oli ristikuulustelu odottamassa kenen kanssa olen "paneskellut" sen ajan. Tauoilla minun tuli soittaa hänelle, että hän kuuli taustaäänet...no, joskus "yllättäen" akku "loppui", että sain hengittää edes ruokatauolla.
Tarkisti kännykkäni ja otti ylös puhuttujen puhelujen ajat, ja vertasi aina illalla kauanko olen hänen laskujensa mukaan viettänyt aikaa puhelimessa, ja tivasi täyden raportin siitä mitä olen puhunut ja kenen kanssa. Piti tarkkaa kirjaa ylhäällä puheluistani, vaati eritellyn puhelinlaskun kännykästäni...ei ihme etten voi tänä päivänä sietää kännyköiden liiallisia ominaisuuksia, mielestäni toiset ominaisuudet ovat jopa vaarallisia toisen ihmisen vahtimiskeinoja.
Tarkisti pikkuhousuni, ja auta armias kun ennen kuukautisia oli välillä valkovuotoa...HUH!
Kahteen vuoteen kävin ainoastaan töissä ilman häntä, ja sinnekin hän ilmestyi silloin tällöin ilmoittamatta. En edes kaupassa käynyt yksin, puhumattakaan nyt mistään ravintolasta tai ystävien tapaamisesta...ehei. Kun lähdin töistä, hän seurasi minua silloin tällöin, vapaalla ollessaan omalla autollaan, ja tarkisti minne menen, ja mitä kautta ajan kotiin.
Jos olimme menossa yhdessä jonnekin, ja minä ajoin, auta armias jos tiellä käveli mies, jota en edes huomannut, satuin vain katsomaan samaan suuntaan esim. risteyksestä kääntyessäni, käytiin asiasta puolen tunnin keskustelu.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Ja huvittavinta kaikessa...en koko suhteen aikana edes katsonut muita miehiä, puhumattakaan että olisin edes ajatellut pettämistä.
Omaa hölmöyttänihän oli pysyä suhteessa, mutta halusin uskoa jatkuviin lupauksiin asioiden muuttumisesta jne. olihan miehessä hyvätkin puolensa, mutta väistämättä mustasukkaisuus tuhosi nekin täysin.
Se mitä opin suhteesta, on pelkäämään mustasukkaisuutta. Itse en selvinnyt tilanteesta ilman terapeutin apua eron jälkeen, ja vielä tänäkin päivänä kartan mustasukkaisia ihmisiä kuin ruttoa. Mustasukkaisuus todellakin on sairaus, eikä sitä sairautta tule missään tilanteessa aliarvioida, minä aliarvioin, juttu tuntui aluksi lähinnä huvittavalta, ennen kuin tajusin että asiat olivat totta hänen päässään, ja minä sen kaiken keskellä.
Tää oli just sitä itteään!
Tossahan vois tulla itsekin hulluksi... Olis kiva kuulla sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanta asioihin. Sellaiset ihmiset eivät kyllä varmaan mustasukkaisuutta itselleen (tai ainakaan muille) myönnä. Mä en tiedä mistä oot saannut voimia jaksaa ton kaiken.
Mustasukkaisuus=tehokas keino tappaa rakkaus
En tiedä mikä olisi mustasukkaisen ihmisen sana tällä palstalla, mutta exälläni oli tyyli syyllistää minut, kyllä hän myönsi mustasukkaisuutensa, mutta ei vastuuta omasta käytöksestään ottanut. Syyksi riitti mikä hyvänsä, pukeutumisesta ripsivärin käyttöön, oli muuten kuumat kesät pitkissä housuissa ja jätti t-paidoissa :D Ainoa millä selvisin, näin jälkeenpäin ajatellen, lienee oma huumorintajuni, mikä myös aiheutti sen, etten aikaisemmin saanut suhteesta lähdettyä, jutut olivat miehellä niin toiselta planeetalta, että paljon niistä meni suoraan sanoen vitsinä omissa korvissa, kunnes tajusin hänen todella olevan tosissaan. Suhteeseen kuului kaikki mahdollinen mitä mustasukkaisuus tuo tullessaan, niin henkinen kuin fyysinenkin väkivalta.
Sitä mikä on liian kaukana omasta ajatusmaailmasta ja käytöksestä, on ihmisen vaikea ymmärtää...enkä ymmärrä vieläkään, mutta tänä päivänä osaan sentään varoa, välillä vähän liikaakin.
Ei asialle jälkeenpäin itkeäkään auta, joten olen valinnut naurun ja uskon että senkin suhteen oli tarkoitus minulle elämässäni jotakin opettaa.
Siinä olet täysin oikeassa, että mustasukkaisuus on äärimmäisen tehokas keino tappaa rakkaus. Molemmin puolin. Exäni sanojen mukaan hän ei tiennyt välillä vihasiko vai rakastiko minua. Sääliksi kävi minunkin katsoa vierestä, kun näin miten hän todella kärsi mustasukkaisuudestaan. Tänään tiedän (kiitos terapeutin joka on erikoistunut käsittelemään mustasukkaisuuden uhreja -molemmin puolin) että ainoa millä olisin saattanut tilanteen estää, olisi ollut kieltäytyminen kaikista raportoinneista, puhelimen tonkimisesta etc. Mutta hölmönä tietenkin kuvittelin luottamuksen kasvavan, jos näytän että minuun voi luottaa. Ei se niin mene...jos ei ihmisellä ole luottamusta itsessään, ei sitä toinen voi kasvattaa, voi ainoastaan pakottaa toisen uskomaan sillä, että kieltäytyy k.o asioista.
No...mutta se siitä, taakse jäänyttä elämää, joka on tänään historiaa, onneksi. Elämä opettaa, joskus rankemmankin kautta, mutta jatkuu silti. Arvet jäävät, mutta elämä jatkuu :)
Mustasukkaisten ihmisten olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään todella aikaansaannoksiaan, ennen kuin ne menevät niin pitkälle, etteivät kehtaa itselleenkään myöntää. Suomi on siitä hyvä maa, että henkisiin ongelmiin on hoitoa saatavissa, ja mustasukkaisuus on erikseen diagnosoitu sairaudeksi.
Kyllä on niinkin päin että sitä mustasukkaisuutta saa aikaiseksi aivan omalla käytöksellään ja varsinkin teoillaan. Nykyinen rakkauteni kun on saanut minut ainakin mustasukkaiseksi, jota en ollut suhteemme ensimmäisen puolen vuoden aikana laisinkaan. Sitten paljastuikin sattumalta tavalla jota en tässä ala ruotimaan että exänsä, jonka tiesin olevan "hyvä kaveri", ja jonka kans oli istuttu yhdessä baarissa kolmistaan iltaa ym., onkin hälle paljon rakkaampi kuin mitä ymmärsinkään. Hölmö ja sokea kun olin. Olin kai rakastunut. Siitä lähtien nämä sukat on hiertäneet minun jalkojani, ja hän ei viitsi ajatella omia tekemisiään järjellä vaan katselee muita miehiä täysin avoimesti minun nähdeni. Mainitessani asiasta kommentit on luokkaa: ai sori, ei ole vielä päässy sinkkumaneereista eroon... että tämmöstä vuoden "seurustelun" jälkeen. Vielä vähän aikaa sitten pelkäsin lähteä toiselle paikkakunnalle töihin viikonlopuksi, koska tiesin hänen viettävän samaan aikaan sinkkuelämää. Mutta en minä enää olekaan mustasukkainen, en jaksa, sillä toivo terveestä ja hyvästä suhteesta on jo mennyt hänen takiaan. Kiitos sen, että tappoi rakkauden tuomalla mustasukkaisuuden suhteeseen omalla käytöksellään. No, ehkä tämä on niitä 'kumpi oli ensin, muna vai kana'-juttuja...
vaikutat terveeltä asian suhteen. Toisen ihmisen voi tiettyyn rajaan asti saada mustasukkaiseksi omilla teoillaan, sitä en kiellä, vaikka entisestä suhteestani ne teot kyllä puuttuivat. Se, mitä itse sanot siitä, ettet jaksa olla mustasukkainen...kertoo siitä että ajattelet terveesti, siis jos todella et jaksa. Sairauden raja menee siinä kohtaa, kun kuvittelee asioita ja elää niiden kuvitelmien mukaisesti. Kun nyt exästäni oli juttua, niin tarkennetaan hieman, hän minun töissä ollessani "näki" mitä työpaikallani tai työmatkallani tapahtui, ja eli sen mukaisesti, ei siis kysynyt mitään, vaan väitti ja eli niinkuin jotakin olisi tapahtunut. Siinä ero.
Terve ja hyvä suhde on mahdollinen, mutta ikävä kyllä ei kenties nykyisen kumppanisi kanssa. Jos joskus ajattelet, että haluat sen kuitenkin nykyisesi kanssa, tai seuraavan, niin toivottavasti osaat käsitellä asiat mielessäsi eri tavalla, ja aloittaa "puhtaalta pöydältä".
Hyviä, ja normaalilla mustasukkaisuudella toimivia parisuhteita on olemassa, sen tiedän nyt vuosien jälkeen minäkin. Paljon on kiinni itsestä ja kumppanista.
Entinen avopuoliso saattoi aamulla lähtiessäni luennolle ilmoittaa, että hän ei haluaisi minun menevän sinne kun siellä kuulemma on sellaisia ihmisiä jotka haluavat harrastaa seksiä kanssani. Sitten esimerkiksi yhdessä tehdyn junamatkan jälkeen saattoi murjotus kestää parikin tuntia, koska junassa oli ollut joku joka oli kuulemma katsonut minua kiinnostuneena. Eihän sellaista kauaa jaksanut, kenkää sai.
yks tosi hölmö tapaus tulee mieleen. oltiin mieheni kanssa baarissa ja hän tervehti naispuolista työkaveriaan. minäpä siinä kännispäissäni heittäydyin kovinkin mustasukkaiseksi ja heitin tuopillisen vettä mieheni päälle...
olen huomannut itsessäni erittäin huonon piirteen: mustasukkaisuuteni lisääntyy kokoajan! en minä suhten alussa näin kauhea ollut!