Mitä te täällä vouhkaatte UPM:stä, ei se teidän omaa tilannettanne yhtään paranna eikä tee oikeutetummaksi, että joillakuilla muillakin käy köpelösti.
Tuolla aktiivisuudella mitä tänne nyt olette vääntäneet toistatuhatta viestiä, olisi jo työaikka löytynyt itsellenne!
Tuolla aktiivisuudella mitä tänne nyt olette vääntäneet toistatuhatta viestiä, olisi jo työaikka löytynyt itsellenne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hienoa että tässä maassa on vielä kaltaisiasi intellektuelleja, vielä on toivoa!
Niin, tunnutte olevan aika toivotonta porukkaa täällä. Jokainen aloittaa samanlaisen vuodatuksen, toinen toisensa kaltaisen.
Täällähän pyöritte. Ilmeisesti pitkään.
Mihin tässä töitä tarttee, kun irtisanomiset nostavat sijoitusten arvoa.
Eikö sulla sitten ole muuta tekemistä itselläsi?
15v. en oo ollu duunissa, enkä aio mennä. Työnteko on köyhien hommaa. Onneksi niitä tuntuu olevan aika paljon. Että sillai..
Jokaiselle ajattelevalle on selvää, että elämme aikamoista murrosta työelämässä. Tehostunut tuottavuus poistaa ihmistyön tarvetta yhä lisääntyvästi. Mm. valtio perustelee juuri tällä yli 30 000:n työpaikan vähentämistään.
Jos samassa tilanteessa työmarkkinaehtoihin ei tehdä muutoksia, on seurauksena yhä paheneva ihmisten hyväksikäyttö. Se esiintyy vaikkapa palkkamalttina, jossa ihmisten pitäisi suostua oikeudenmukaisen osansa suhteelliseen laskuun.
Ihmistyön vähentyminen laskee sekä yhteiskunnallisia että yksilön tuloja. Vallitsevassa tilanteessa - työn ostajan markkinoilla - voidaan kätevästi rokottaa entistä enemmän pääomapiireille sekä tuottavuuden noususta että työn lisäarvosta. Niinpä tuottavuudenjakosuhteita on muutettu: jos ne olisivat pysyneet ennallaan, valtion osuus olisi nyt yli 50 miljardia. Kun vertaamme sitä nykybudjettiin, havaitsemme noin 20% alentuman. Tämä merkitsee yli 10 miljardin euron tulonsiirtoa työnantajapuolelle.
Ellei kukaan nouse vouhkaamaan, meno jatkuu ja pahenee. Ihmiset, jotka sinisilminä, otsansa kirkkaina ja huuli pyöreänä vain tunkevat työmarkkinoille, edesauttavat tuotonjakosuhteiden vääristymää ja toimivat omaakin etuaan vastaan.
Vouhkaajat yrittävät herätellä ihmisiä huomaamaan, miten heitä hyväksikäytetään. Pitkällä tähtäimellä tarvitaan huomattavasti enemmän vouhkaajia - he puolustavat sekä itseään että hienosti sanoen koko ihmiskuntaa.
En usko, että eripurainen "vouhkaus" hyödyttää ketään. Vielä vähempi tietoinen jättäytyminen työttömäksi.
Maailma on niin armoton paikka, että on ajateltava itseään ja omaa työllistymistään. Varmaan ensimmäiset noista UPM:n ihmisistäkin ovat jo lähteneet uuden työn hakuun. He ovat kiinni yhteiskunnassa siinä vaiheessa, kun viimeiset vielä lipittävät keskikaljaa, urputtavat epäoikeudenmukaisuudesta tai vetävät itsensä hirteen.
Varmasti osa poispotkituista on lähtenyt työnhakuun - eli työntämään itseään jo entisestäänkin täynnä oleville työmarkkinoille ja täten edesauttamaan palkkamaltin voimistumista eli reaalisesti palkkojen laskua. Kysyntää paperiteollisuuden työkokemuksen osaaville vaan saattaa olla hintsusti.
On kaksi tapaa suhtautua epäoikeudenmukaisuuteen. Alistua siihen omaa napaa tuijottaen ja anella, että pääsee mukaan. Tai pyrkiä muutokseen, joka hyödyttää kansaa.
Ensinmainittu on helppo tie. Toinen on vaikea ja pitkä ja tarkoitettu rohkeille - mutta nykysysteemi edesauttaa sitä. Yhä useammilla kun ei ole enää kuin kaksi mahdollisuutta: joko vouhkaus tai mainitsemasi keskikalja-hirsi -tyyli.
Meidän vouhkaajien määrä siis automaattisestikin kasvaa. Maailmanhistoria taas opettaa, että ylitettyään kriittisen pisteen vouhkaajamäärä saa mullistuksia aikaan. Seurauksena on ollut paljon pahaa, mutta myös hyvääkin, mm. juuri se hyvinvointiyhteiskunta, jota nyt ollaan murentamassa.
Noin sata vuotta sitten silloiset vouhkaajat, aidot demarit alkoivat taistella työväen oikeuksien puolesta pääoman diktatuuria vastaan. Pitkän kamppailun jälkeen saavutettiin inhimillinen tulon- ja tuotonjako, 40-tuntinen työviikko, palkalliset lomat, terveydenhoito yms. etuudet ja aika liuta muita oikeuksia ja lakeja, joilla tuottavuus saatiin jaettua tasaisemmin.
Tavallaan ironista, että nyt täytyy aloittaa uudestaan - eräänä päävastustajana juuri demarit.
Näin varmasti historiallisesti katsoen on pitkällä aikavälillä, mutta ei minua kiinnosta pätkääkään uhitella ja ajatella, että kenties viidenkymmenen vuoden päästä on saatu jotain muutoksia aikaan yhteiskunnassa.
Sitäpaitsi uskon vahvasti yksilöön, siis ajattelevaan ja toimivaan yksilöön, joka toimii itse, ottaen kuitenkin realiteetit huomioon. Jos se on jonkun mielestä alistumista markkinavoimille niin siitä vaan.
Ja mitä rohkeuteen tulee, niin sitä kyllä tarvitaan enempi arkipäivässä UPM:n kaltaisista muutoksista työpaikan ja asunnon menetyksineen kenties yli viisikymppisenä ja sijoittautuessa uudelleen tähän yhteiskuntaan. Pelkästään elämöiminen ei mielestäni ole rohkeutta. Siihen kykenee kuka vain.
>ei minua kiinnosta pätkääkään uhitella ja ajatella, että kenties viidenkymmenen vuoden päästä on saatu jotain muutoksia aikaan yhteiskunnassa.
Pitää siis pyrkiä nopeampaan aikatauluun.
>uskon vahvasti yksilöön, siis ajattelevaan ja toimivaan yksilöön, joka toimii itse, ottaen kuitenkin realiteetit huomioon. Jos se on jonkun mielestä alistumista markkinavoimille niin siitä vaan.
Sehän taas riippuu ajattelevan ja toimivan yksilön ratkaisuista. Jos hän päättää alistua markkinavoimille, hän siis alistuu markkinavoimille.
>Pelkästään elämöiminen ei mielestäni ole rohkeutta. Siihen kykenee kuka vain.
Elämöiminen on - riittävästi kasvettuaan - aina johtanut toimintaan.
Vai että oikein "työaikka".