Pakko purkaa tuntoja jonnekin - tänne vaikka.
Olen 31-v nainen ja seurustellut noin 5 kuukautta 36-vuotiaan miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 2 vuotta.
Olen aika sitoutuvainen luonne ja minulla on takana vain 3 aiempaa suhdetta: 5,5 vuotta, 3 vuotta ja vajaa vuosi.
Miehellä takana useita kymmeniä lyhyitä suhteita (myös yhden illan juttuja) ja vain yksi usean vuoden suhde - ensirakkaus, joka päättyi miehen pettämiseen.
Olen alusta lähtien hieman pelännyt, että mies on sitä tyyppiä, joka kyllästyy seurusteluun nopeasti ja alkaa heti katsella muualle. Tuntuukin, että nyt suhteen alkuhuuma on ohi, ja arki on iskenyt päälle. Mies vaikuttaa usein olevan pinna kireällä, ei jaksa haluta seksiä jne. (siis HÄN ei jaksa).
Olen todella kyllästynyt sinkkurumbaan ja olin toivonut, että tämä suhde kestäisi - tunsimme sentään toisemme jo varsin hyvin ennen seurustelun alkamista. Olen yrittänyt omasta puolestani tehdä voitavani suhteen eteen, mutta nyt alkaa epäilyttää, onko mies niin parantumattoman sitoutumiskammoinen, että tuhlaan vain aikaani. Rakastan häntä, mutta en halua juuttua tuhoon tuomittuun suhteeseen. (Biologinen kellokin alkaa jo tikittää.)
Onkohan pakko hyväksyä, että jotkut eivät eläessään kykene kestävään parisuhteeseen? Mies on kuitenkin kotoisin hyvin perinteisestä maalaistalosta - vanhemmat olleet naimisissa 40 vuotta, isoveli 20. Ja miehen parhaat kaveritkin ovat vakiintuneita, perheellisiä miehiä. Ei siis takana rikkonaisen perhetaustan traumoja tms.
Ymmärtäisin paremmin, jos mies haluaisi vain elää yksin. Mutta tiedän, että jos nyt eroamme, niin kohta hänellä on uusi ja vuoden päästä luultavasti jo seuraava...
Millaisia kokemuksia muilla on vastaavasta miestyypistä? Uskallanko jatkaa suhteeseen panostamista, vai pitäisikö kylmästi lähteä nyt näiden epäilysten takia...
Olen 31-v nainen ja seurustellut noin 5 kuukautta 36-vuotiaan miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 2 vuotta.
Olen aika sitoutuvainen luonne ja minulla on takana vain 3 aiempaa suhdetta: 5,5 vuotta, 3 vuotta ja vajaa vuosi.
Miehellä takana useita kymmeniä lyhyitä suhteita (myös yhden illan juttuja) ja vain yksi usean vuoden suhde - ensirakkaus, joka päättyi miehen pettämiseen.
Olen alusta lähtien hieman pelännyt, että mies on sitä tyyppiä, joka kyllästyy seurusteluun nopeasti ja alkaa heti katsella muualle. Tuntuukin, että nyt suhteen alkuhuuma on ohi, ja arki on iskenyt päälle. Mies vaikuttaa usein olevan pinna kireällä, ei jaksa haluta seksiä jne. (siis HÄN ei jaksa).
Olen todella kyllästynyt sinkkurumbaan ja olin toivonut, että tämä suhde kestäisi - tunsimme sentään toisemme jo varsin hyvin ennen seurustelun alkamista. Olen yrittänyt omasta puolestani tehdä voitavani suhteen eteen, mutta nyt alkaa epäilyttää, onko mies niin parantumattoman sitoutumiskammoinen, että tuhlaan vain aikaani. Rakastan häntä, mutta en halua juuttua tuhoon tuomittuun suhteeseen. (Biologinen kellokin alkaa jo tikittää.)
Onkohan pakko hyväksyä, että jotkut eivät eläessään kykene kestävään parisuhteeseen? Mies on kuitenkin kotoisin hyvin perinteisestä maalaistalosta - vanhemmat olleet naimisissa 40 vuotta, isoveli 20. Ja miehen parhaat kaveritkin ovat vakiintuneita, perheellisiä miehiä. Ei siis takana rikkonaisen perhetaustan traumoja tms.
Ymmärtäisin paremmin, jos mies haluaisi vain elää yksin. Mutta tiedän, että jos nyt eroamme, niin kohta hänellä on uusi ja vuoden päästä luultavasti jo seuraava...
Millaisia kokemuksia muilla on vastaavasta miestyypistä? Uskallanko jatkaa suhteeseen panostamista, vai pitäisikö kylmästi lähteä nyt näiden epäilysten takia...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuon tekstin luettuani, en usko että teillä mitään yhteistä tulevaisuutta tulee olemaan. Mies pettää sua ennemmin tai myöhemmin, tai sitten jättää sut. Ihan syystä mun mielestä pelkäät. Jos miehen historia on kerran tuollainen, niin kannattaa olla varuillaan. Kysymys kuuluu haluatko sinä tulla petetyksi tai jätetyksi? Jos et, niin ole sinä se joka pistää suhteen poikki ajoissa.
Aika lyhytta on suhteesi ollut.Mikas seksikone se mies pitaisi olla??? Katsos kun ei aina huvita tikittavia (aikapommia) hassia.
Johon naisten on helppo rakastua ja koittaa takertua mutta mies ei tule koskaan olemaan yhden naisen mies.
Jätin just saman tyyppisen mieheni. Mitä v*ttua alan elämääni tuhlaamaan yhden hulttion takia ja säälittävässä roikkujan roolissa olemaan masentuneena. Sitä niin uskoi ja toivoi että kyllä se tästä paremmaksi muuttuu, mutta itseään niillä ajatuksilla vain masentaa. Turhaan en jaksanut alkaa päätäni vaivaamaan oliko toinen nainen kuvioissa vai mitä muuta säälittävää. Jos ei heti alusta alkaen hyvin mene, niin sitten ei tule menemään koskaan!!
Ole nainen isolla N:llä ja etsi itsellesi mies joka on valmis sitoutumaan ja perustamaan perheen, sitä nykyinen miehesi ei tule olemaan. Kuulostaa karulta, mutta todellisuus tulee eteen ennemmin tai myöhemmin.
Ja se mitä tulee sinkkurumbaan kyllästymiseen, tiedän tunteen. Siksi sitä helposti ajautuu vääriin suhteisiin, kun ei jaksaisi sinkkunakaan olla. Mutta kyllä se parempi mies vielä vastaan tulee ja jos ei, niin sitten on parempi olla yksin ja hankkia vaikka KOIRA!!!! :)
Elikkä oliko sun pointtis, ollakko vaiko eikö olla?
Jos susta tuntuu epävarmalta NYT. Niin miten näet itsesi ja miehesi viiden vuoden päästä?
Kaikkein tärkeintä on se mitä TUNNET.
Ja oletko onnellinen tällähetkellä!?
Ketäänhän ei voi pakottaa mihinkään.
Noinkin monessa parisuhteessa ollutta mietsä ei varmaan yksi ero lisää hetkauta mihinkään.
....kinkkistähän tää toisenkas eläminen on!
M34
Kerroit miehesi menneisyydestä ennen teidän suhdettanne. Menneisyydelle ei voi mitään. Jossain romanttisessa leffassa taidettiin sanoa että "I was born the day I met you". Ultraromanttista, mutta sen verran siinä on perää että suhteen alussa lähdetään aina puhtaalta pöydältä. Ihminen voi muuttua ja voihan olla niinkin etteivät ne aikaisemmat suhteet ole toimineet. Suhteessa on aina 2 osapuolta. Se, että hänen aikaisemmat suhteensa ovat päätyneet eroon ja ovat olleet lyhyitä, ei tarkoita että teidän suhteen pitäisi päätyä eroon.
Mutta jos haluat jatkaa niin sinun pitäisi pystyä luottamaan siihen että teidän juttunne onnistuu. Ei ole järkeä jatkaa jos koko ajan epäilee. Luottamuksen antamisessa ei itse asiassa häviä mitään. Siinä häviää enemmän ettei luota. Epäilee toista syyttä ja se vahtiminen on itsellekin raskasta.
Ei se ihan noinkaan kyllä ole. Joko oma kumppanis on kokenut paljon suhteita tai sitten itse, mutta tuo kuulostaa selitykseltä. Tosiasiassa tälle ko. miehelle on varmasti aikaisemman elämän aikana muodostunut toimintamalli jonka mukaan hän tiedostamattaan toimii tietyssä tilanteessa, esim. suhteeseen tulee arki, ehkä pientä riitaa - suhde lopetetaan pettämällä tai muulla tavalla ja epäkohtia ei pyritä ratkaisemaan vaan siirrytään pois tilanteesta. Parasta olisi saada mies kertomaan aidosti tuntemuksestaan ja pyrkiä nopeasti puuttumaan ongelmatilanteisiin ja selvittää ne ennenkuin miehelle tulee tarvetta paeta tilanteesta ja samalla selviää onko mies valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen ja onko suhteella siis tulevaisuutta.
Eli kerran syyllinen, aina syyllinen? Totta kai pitää suhteessa keskustella aidosti tuntemuksistaan ja puuttua ongelmatilanteisiin, mutta ellei nykyisessä suhteessa ole ilmennyt ongelmatilanteita niin miten niihin puutut? Mielestäni nykyisen suhteen ongelmatilanne ei voi olla se että edellisiä suhteita on ollut paljon tai niissä on ollut ongelmatilanteita.
Voi olla aika vaikeaa löytää esim yli 3-kymppistä sinkkua jolla ei olisi takanaan yhtään eroon päättynyttä suhdetta.
asiat halki !
Joo, ihan samanlaisen tapauksen kanssa hengailin. Ja huomasin voivani pahoin 'suhteessa' jossa on omituisia sääntöjä ja pelejä joita en osannut pelata. Anna aikaa, katso hetki. Mutta kuuntele sydäntäsi, se kyllä tietää.
Itse koin että kukaan itseään arvostava tyyppi ei katsele tällaista menoa jossa aikuinen mies käyttäytyy kuin pahainen kakara sitoutumiskammoineen. Kurja luopua kivoista jutuista mutta loppupeleissä parempi näin. Ehkä se joskus tajuaa mitä menetti?