Tapaus 1
Järjellä ajateltuna teidän suhteesta ei voisi tulla mitään, mutta tunne on vahva, että tässä voisi olla aiekset vuosisadan rakkaustarinaan!
Tapaus 2
Järjellä ajateltuna sopisitte toisillenne, olisi järkevää aloittaa suhde, tai pysyä siinä. Kuitenkin tunne on, ettei suhde voi toimia..
Miten nämä eroaa toisistaan? Kummassa suhteessa olette olleet? Yritän tässä vain selventää omaa tilannettani...
Järjellä ajateltuna teidän suhteesta ei voisi tulla mitään, mutta tunne on vahva, että tässä voisi olla aiekset vuosisadan rakkaustarinaan!
Tapaus 2
Järjellä ajateltuna sopisitte toisillenne, olisi järkevää aloittaa suhde, tai pysyä siinä. Kuitenkin tunne on, ettei suhde voi toimia..
Miten nämä eroaa toisistaan? Kummassa suhteessa olette olleet? Yritän tässä vain selventää omaa tilannettani...
Vastaukset 16
Vanhimmat
1) Rakkautta riittää, mutta esim elämäntilanne tai toisen hulttious estää vakaan ja turvallisen parisuhteen. Esim. lasten hankkiminen ja onnellisen kotielämän viettäminen ko. tyypin kanssa tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Silti kohdatessa, ei tunteilleen voi mitään. Varsinkin kun tunn on molemminpuolinen. Mutta toista ihmistä ei voi muttaa, ja kumpikin tietää, että ennemmin tai myöhemmin käytännön ongelmat suhteessa ajavat sen tuhon partaalle.
2) Kaikki "perusasiat" kondiksessa, kumpikin haluaisi perheen ja ainakin joitain samoja asioita elämässä. Mutta mutta...liian usein sitä löytää itsensä miettimästä, että rakastanko todella tätä ihmistä. Ei sellaista tarvitse miettiä, jos rakastaa. Jos ihminen on rehellinen sydämelleen, hän lähtee suhteesta ennemin tai myöhemmin, vaikka järjellä ajateltuna olisi hyvä jäädä.
Että tällainen ero. Kokemusta molemmista. Kombinaatiota odotellessa...
Toista viikkoa tässä nyt sitten olen taas yksin ja odottlen prinssiäni. Päätös on, että kumpikin vaihtoehto on väärä. 6 vuotta järkisuhteessa olin. Ei hyvä, kamalaa näin jälkikäteen. Ja nyt viimeksi...rakkaan hulttion kanssa. Eipä ollut mitään järkeä siinäkään, kun sydän hakkaa niin ilosta kuin surustakin ja ylikierroksilla. Oli lopulta asetettava ikävä ehto ja nyt se on "mietinnässä". Rankkaa on!
Kohta 2 justiinsa!!
Perusasiat kunnossa!
Esim mulla ei oo eli oon työtön ja rahaton,mut silti tiedän olevani hyvä mies ja hyvä valinta jollekulle:)
Nykyään vaan arvostetaan rahaa,luullaan että rakkaus sit tulee jostain ajallaan...
aiheuttaa pätkäsuhteita....?
Ajatteles yh-äitiä tai -isää, joka tekee pätkätöitä, kun ei muuta ole saatavilla. Jos on työtön saa Kelasta jotain minimaalista korvausta, MUTTA jos asuisi kumppanin kanssa, toisen tulot otetaan huomioon, eikä välttämättä saa mtn korvausta... eli ainakin Yhoilla on tiukka paikka, jollei ole sitä vakityötä, mikä tänä päivänä sekään ei ole taattu.....
Ainakaan itse en haluaisi lapsiani vieraan miehen elätettäviksi (siis miehen, joka ei ole heidän isänsä...ehkä tuntisin hänet jos kuvittelisin muuttavani kimppaan ;) )
Sitäpaitsi kukaan ei ole ilmoittautunut kyseiseen operaatioon....?
Oon kyllä nyt vähän pihalla sun vastauksesta ja sen tarkotuksesta?? Meinaat neuvoo mua et älä ota akkaa koska tulot otettais huomioon enkä sais eurookaan? Noh tossa voi olla perää! Tosin en oo kovin kaukana liiton korvauksesta johon ei kai sit toisen työssäkäynti vaikuta.
Mitenkäkö tilanteet eroavat toisistaan.. Yläpuolella olikin aika hyvä kuvaus siitä. Omalla kohdallani tapaus 1 johti elämäni ihanimpaan romanssiin, mutta repi loppujen lopuksi hajalle. Jäljelle jäi kuitenkin hyvät muistot. Ja tapaus 2 sitten taas... Lopulta vielä pakolla yritettiin ja nyt kyseinen ihminen kuvottaa minua; jos ei ole kunnolla tunteita niin turha edes yrittää mitään.
Minullekin kävisi se kombinaatio. :)
kohdalleni on sattunut tuo tapaus numero 1
Mitä eroa niillä on no ainakin se että tapaus kakkosesta on huomattavasti helpompi päästä eroon ja uskoisin kyllä että tapaus kakkonen on seainen suhde mikä ei kyllä tule toimimaan vaan loppu jossain kohtaa. Ekassa tapauksessa kun tunteet ovat voimakkaasti mukana niin se tasoittaa kummasti monttuja matkalla ja yhteisten pelisääntöjen etsiminen on varmaankin helpompaa.
Tapaus kakkosessa on enemmänkin aineksia platoniseen suhteeseen. Tulevaisuus tietystikkin määrää sen et mihin suuntaan suhde jatkuu, voihan olla että tunteet vaan heräävät myöhemmin ? Sitten vaan jos tunteet eivät siinä tule esiin niin suhteesta tulee totaalisen tunne köyhä mikä johtaa siihen että aletaan hakea niitä tunteita suhteen ulkopuolelta.
On tämä vaikeaa, nyt varmaan jo ymmärrätte, että minulla ensimmäisen kirjoittajan kaltainen tilanne nro 2 kanssa. Voi että, kun osaisin nyt olla järkevä, mutta ajatella sydämellä kuitenkin.
Voi hitsi, että hossi osui asian ytimeen, ja muutkin yllä olevat.. Toivoisin niin, että tunteet heräisi, mutta onko se toisen vedättämistä? Ja sitten, entäs jos rakastun jalat alta johon kuhun jossain vaiheessa, jos nyt alan suhteeseen tällaisen epävarman (johtuen minusta), mutta järkevän "tapauksen" kanssa..
tuo elämänsuola. Päätöksiä on tehtävä ja ne vaikuttaa kuteski vaan mahdollisesti loppuelämän.
En tiedä et olenko pahasti väärässä mutta tuo tilanne kaksi ! Ihminen jos asiaa ajattelee järjellä ja tunteella niin kyllä sitä huomaa onko toinen sellainen jonka kanssa haluaisi jatkaa. Vaikea sitä on sanoa kumpi on järkevämpi tunne- vai järkipohjainen suhde mutta kyllä tunne aina järjen voittaa. Tunne-elämä ihmisellä on siitä ihmeellinen keksintö että ilman sitä ei tule toimeen varsinkaan suhteessa, kyllä jossain vaiheessa ihminen haluaa kokea niitä elämyksiä ja todellakin hakee sitä jostain muualta kun oma suhde ei sitä sisällä. Kuitenkin onko toiselle oikein aloittaa sellainen suhde missä ei ole tunteita mukana ja mahdollisesti kokea myöhemmin sitten se kuolevan suhteen rikkoutuminen mitä alunperin ei ollutkaan ?
Tämä on kuitenkin minun mielipiteeni ja jokainen joutuu päätöksen tekemään itse. Minä voin olla yhtälailla väärässä koko asiassa mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä suhdetta ilman tunteita ja ennenkaikkea yritystä ehkä se sitten joskus ?
siinä, kun on vielä ihastunut ja aloittelee suhdetta, ei voi tietää kuinka pitkään se ihastuminen kestää.... ajatukset alkaa seljetä, kun tutustuu toiseen paremmin ja pikkuhiljaa huomaat, ettei hän olekkaan se prinsessa, joksi luulit, eikä teekkään niitä asioita, joita olit toivonut ( keski-ikäisiä on jo vaikeampi manipuloida kuin ihan nuoria)...
Onneksi itse olen oppinut jo sanomaan heippa henkilölle josta tiedän, että välejämme hiertää jokin asia, vaikka tykkäisin muuten kuin hullu puurosta...aika parantaa haavat...
Ja sitä aikaahan tässä sitten onkin odotellessa oikeaa.... Nytkin on vähän vireillä juttua TUNNEpuolella, vaikka tiedän ettei hänellä ole aikaa minulle (työnsankari)...Minkäs niille tunteilleen voi, kun ei osu samaan maaliin mihin järki toivois.....
ehkä enemmänkin siitä, että mies ei missään vaiheessa ole vienyt jalkojani alta niin sanotusti. Hän kyllä kiinnostaa minua, mutta epäilen kiinnostaako tarpeeksi? Eli en ole täysin tunteeton häntä kohtaan, mutta mistään "hullusta" rakkaudestakaan ei voida puhua (ainakaan tässä vaiheessa). Johtuneeko sitten aiemmista kokemuksistani, vai mistä..
Toivottakaa onnea, minä haluaisin onnistua ja tehdä hänet ja itseni onnelliseksi!
tuo kummallinen aika jolloin ihminen kulkee laput silmillä eikä havaitse mitään ympärillä tapahtuvaa :o) Usein kun ihastumisen jälkeen arki koittaa ja järki astuu peliin ni pilven reunalta tullaa alas että kolisee.
Keski-iässä on se hyväpuoli että osaa ajatella asioita enemmän järjen kera eikä pelkästään tunteella, tai no onko se nyt sit hyvä ? Välillä tuntuu että ei. Vanhemmiten vaan käy niin että järjelliseen ajatteluun tulee mukana iän tuoma kyynisyys ja silloin asiat vaikeutuvat totaalisesti. Nämä kaksi asiaa yhdessä varmistavat ainakin se seikan että ihminen jatkaa elämää yksikseen.
Nais-ihmiset varsinkin rakentavat itselleen noista kahdesta asiasta sellaisen suojamuurin ympärilleen mitä ei ihan heti kukaan toinen pystykkään särkemään. He odottavat kyllä sellaista ihmistä joka sen särkisivät mutta eivät tajua kuitenkaan et se muurin särkijä on siellä sisäpuolella !
Vai että palkakseen sai hän vain työnsankarin tittelin :o)
matkaan toivottaa hän :o) !
Sinun kannattaa kuitenkin katsoa miltä asiat vaikuttaa. ehkä pieni varovainen eteneminen ja asioiden tutkiminen olisi paikallaan ?
Nyt taisit sanoa nuo magic words ! "aiemmista kokemuksista" muista tuo tosi seikka et kaikki enne tapahtunut varjostaa ihmismieltä lopun ikää. Saatat verrata häntä kaikkeen aikaisempaan ja ehkä siksi et meinaa uskaltaa rakastua häneen oikein kunnolla ?
törmään useinkin. Jotenkin olen elämäni varrella oppinut että tämä hieman herkempi mies olisi minulle sopivampi....
Mutta kun meissä molemmissa on sitä kyynisyyttä, vähän ujoutta ja pelko siitä että taas sattuu, niin kuka murtaisi jään....
Tosin tiedän kokemuksesta paranevani mustelmista, pudottuani pilvilinnasta....
taitaa olla vain omasta itsestä kiinni ja eiköhän tuo muurinsärkijä loydy samaisesta osoitteesta.
Kyynisyys taitaa olla tuo pahin ongelma ja se tuntuu vaan lisääntyvän iän ja kaikkien niiden epäonnistuneiden tapausten myötä. Kyynisyys taitaa vain olla se haettu syy miksi toisen kanssa ei uskaltaisi tiiviimmin lähtee seurusteleen. Ihminen on kumma otus etsiin aina kaikenlaisia verukkeita miksi joku homma ei onnistuisi se taitaa olla lopputulos siitä kun järki voittaa tunteen. Tuntemuksien mukaan näissä asioissa olsi kuitenkin edettävä ?
Kyllähän noita mustelmiakin kuuluu tulla matkan varrella, niistä se ihminen ottaa opikseen jos vaan on vastaanottavainen kaikille uusille jutuille. Nuo mustelmat varmistavat myös senkin et osaa sitten oikealla tavalla nautiia siitä minkä joskus ehkä saavuttaa.
Minullakin on tuo pelko että tuo kuuluisa kyynisyys alkaa ottaan minusta vallan ja mieli alkaa hiljalleen kääntymään yksinelämisen suuntaan, onneksi sydän ottaa vielä niskalenkin siitä. En vaan kohta enää tiedä kuinka kauan ?
Järjellä ja tunteella mikä ero?
Tunteeseenkin liittyy ajattelua. TIEDÄT olevasi rakastunut, tiedät olevasti tyytymätön. Tunteita voi erotella. Onko ajattelu aina järkevää? Yleinen on-off mustavalkoajattelu on liian helppoa. Muut kontekstitekijät, myös itsessäsi vaikuttavat ratkaisuun. Niitä pitäisi ajatella, jos kerran ajattelee.