Hurmosta 8vuoden jälkeen? Kellään?

Minulla on ystävä, joka on ollut avokkinsa kanssa yhdessä 7 -vuotta. En voi kuin ihmetellä heitä. He ovat edelleen todella rakastuneita ja tekevät paljon kaikkea yhdessä. Suunnittelevat häitä ym.
Kumpikin heistä todella panostaa suhteeseen. Kai se on heidän onnen salaisuus..?

Itse erosin 7 -vuoden jälkeen juuri siksi kun tuntui, että toinen on pelkkä kaveri. Näin jälkeäpäin mietin, että minullahan oli kaikki hyvin. Pientä panostusta, niin suhde olisi ollut täydellinen. Saatoin hätiköidä kun halusin erota. No, nyt ei voi enää mitään.. Pidin häntä itsestään selvyytenä jonka eteen ei tarvinnut tehdä mitään..

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut kahdeksan vuotta ja olemme edelleen erittäin rakastuneita. Mieheni on paras ystäväni ja elämänkumppanini, mutta silti päivittäin tunnen perhosia vatsassa kun hän katsoo minuun. En osaa selittää sitä, mutta hän on edelleen niin ihmeellinen!
Voisitko keksiä jotain teille kahdelle? Muistele vaikka mitä teitte yhdessä suhteenne alkuaikoina? Tai ala itse huomioimaan häntä, vaikka kosketa tai suutele niskaan tms ohimennessäsi. Onnea sinulle!

tai aika useinki samaa.. Eli että tuntuu kuin olisimme kämppäkavereita. En ole naiseksi ollenkaan romanttinen, mutta toivoisin kuitenkin enemmän koskettelua, pussailua, seksiä, joskus vaikka "treffeille" menoa edes kerran vuodessa.. Mutta meilläkin kaikki aloitteet edellisiin tulevat minulta!

Silti, kun olemme riidelleet ja olen sanonut että tuntuu, ettet enää rakasta mua niin mies on mennyt aivan paniikkiin että tietenki rakastan todella paljon ja en missään nimessä halua erota..

Vihjailua toivetteni suhteen olen myös harrastanut tuhansia kertoja, kyllästymiseen asti. Ei vaan mee perille miehen kaaliin. Tuntuu ettei hän ollenkaan viitsi enää nähdä vaivaa vuokseni koska pitää minua "vakiokalusteena" eli itsestäänselvyytenä, jonka takia ei tarvi enää mitään vaivaa nähdä. Ihan kuin kokonaan maksettu osamaksusohva.

Onneksi on parempiakin kausia, joskus aina me "herätään eloon" ja aletaan kuherrella. Totuus on kuitenkin, että meistä kumpikaan ei ole kiehnääjä eikä romanttinen, joten aika karsii kaiken "hörhöilyn" mitä suhteen alussa enhkä onkin ollut.

Puhukaa pitkään ja kunnollisesti. Aloita sanomalla, että "nyt puhutaan, äläkä sano, että taasko jauhan samoista asioista, sillä mä jauhan just niin kauan kunnes meininki MUUTTUU." Sano, että kannattaako meidän olla yhdessä, jos ollaan muututtu kavereiksi. Jos miehesi rakastaa sinua, hänen pitäisi olla myös valmis näkemään hiukan vaivaa eteesi ja suhteenne piristämiseksi. Yritä myös itse enemmän, äläkä keskity sen harmitteluun, miksi juuri sinä teit taas aloitteen. Järjestä yllätyksiä miehellesi, kehu häntä, kiehnää ja suukottele. Eiköhän jotain vastakaikua ala kuulua.. :)

Me ollaan oltu yhdessä nyt maaliskuussa seitsemän vuotta. Mies kosi jokin aika sitten ja vauvasta on ollut puhetta. Eli sanoisin, että ollaan hyvin onnellisia.

En osaa sanoa, että mistä se johtuu. Ei meillä hirveästi mitään ns. romantiikkaa ole. Siis ei kynttiläillallisia tai semmoista. Mutta yhdessä tehdään paljon kaikenlaista ja mies on hyvin huomioon ottava. Hän halusi mm. ostaa minulle sukset, että voitaisiin yhdessä lähteä sivakoimaan viikonloppuisin. Mies nimittäin harrastaa hiihtoa ja halusi minut seuraksi.

Joskus mies vaan katselee minua sellainen hönöilme naamalla ja silmistä näkee, miten rakastunut hän on. Melkein minua rupeaa aina nolottamaan. Itse en ole mikään romantikko, vaan enemmänkin realistijärki-ihminen. Mies taas on enemmän se romantikko. Ehkä tässä on syy, että hän jaksaa välillä silitellä kättä ja tukkaa ja pitää vaan oma-aloitteisesti sylissä.

Valitettavasti en nyt osaa auttaa mitenkään. Ehkä tuo voi olla luonnekysymyskin. Miehesi ei vaan ole mikään tunteiden näyttäjä.

Ehkä te voisitte yrittää keksiä jotain yhteistä tekemistä. Ottaa vaikka jonkun älyttömän selkäreppumatkan jonnekin Peruun. Tuollaiset asiat aina yhdistää, kun seikkailee eri ympyröissä ja on irti arjesta.

Sama homma meillä.. Ykstoista vuotta yhessä ja viimiset pari vuotta ollut juuri kuvailemaasi. Puhuminen aiheesta miehen kanssa on yksinpuhelua tai päättyy siihen, että mies suuttuu ja vaikenee kokonaan. Romantiikasta ei ole tietoakaan, vaikka olen sanonut, että kaipaan sellaista. Mutta ei.. Tuntuu, että alan vähitellen mennä lukkoon koko tyttö..

Aiheesta jauhaminen ei ehkä auta koska miehet ajattelevat näistä asioista niin eri lailla.
Kokee ehkä että vaadit häneltä jotain hompötystä ja syyllistät häntä siitä että hän käyttäytyy vain luontaisen miehisesti.
Mies ei todennäköisesti kaipaa mitään romantiikkaa...miten teidän seksielämänne laita on?
Jos ei olla pitkään aikaan suudeltu niin se kuulostaa kyllä aika kurjalta.
Ehdotan seuraavaa:Lähde ilman miestäsi pariksi viikoksi jonnekin matkalle tms.katso tuleeko teille ikävä toisianne?
Ehkä voisit käydä tänä aikana kampaajalla tms pientä muutosta ulkonäköösi ja mielenpiristystä itsellesi.
Sexyt alusvaatteet päälle ja viet miehesi sänkyyn...
Voi olla että tilanne lämpenee pitkäksi aikaa.
Minä olen ollut seitsemättä vuotta suhteessa ja aaltoliikettä ne tunteet ovat,elämäntilanteesta riippuen.
Koko ajan halaillaan ja pussaillaan ja olen edelleen rakastunut,tottakai kun on mailmanihanin mies :)
Kun tulet kotiin teillä

Ollaan oltu naimisissakin jo yli 10 v., muksujakin on. Aina vaan on yhtä ihanaa!
Mieskin ottaa kädestä kiinni usein, ja hellii muutenkin. Naistenpäivänä saatiin tyttären kanssa kumpikin kukkakimppu ja suklaata.
On vaan tainnut kaksi toisilleen passelia löytää toisensa!

Valitettavasti se huuma on kadonnut jo aikapäiviä, noin monta vuotta kerran olette olleet yhdessä. Se on sellaista normaalia tavanomaista yhdessäoloa vaan. Siihen sun on tyytyminen, tai sitten pistät suhteen poikki ja etsit uuden miehen. Sama juttu voi tietty siinäkin toistua.

Tässä mietin, että mitä itse tehdä.... suhdetta kestäny kolmisen kuukautta.... ja "romantiikka" sun muu on vain haavetta.... tosiaan mietin välil et mitä järkee täs on... nähdään suurin piirtein vain viikonloppuisin töiden takia...ja silloinkin vain kun herralle sopii... ehkä mä en osaa seurustella, varmaan vaadin liikaa... mut ei mun mielest oo liikaa jos joskus haluisin pusun tai halin...mies ei "itsenäisesti" näytä mitään tunteita... sitten ku kysyn suoraan tai ite teen aloitteen niin ehkä sitte jotain "irtoaa"... mut tuntuu todellakin turhauttavalta... tässä taas yksin lauantai-iltaa istun ja murehdin... pitäis varmaan antaa olla....

Olemme olleet seitsemän vuotta yhdessä (avoliitossa, kaksikymppisiä). Suukottelemme jatkuvasti, halailemme ohimennessämme asunnossa, kuljemme ulkona käsi kädessä/ympärillä, kutsumme toisiamme kullaksi/haniksi, sanomme että toinen on kivan näköinen...

Tuo on suurelta osin koska minä olen alusta alkaen pyrkinyt saamaan tytön tuntemaan olonsa hyväksi tekemällä tuollaisia pieniä eleitä, sen sijaan että olisin vain antanut asioiden...olla. Joten voisi kai sanoa että se vaatii jonkinlaista vaivautumista, asioiden aktiivista ylläpitämistä, mutta kyllä tuo tuntuu vain luonnolliselta asialta tehdä. Ja kuitenkin, nuo yksinään pienet asiat lujittavat suhdetta, ne viestittävät että välittää.

Niin täällä. Sanoisin, että jos tunnet että olette vain kavereita nykyisin, olisi aika lopettaa suhde. Partnerin pitäisi olla kaveri rakastettu, ei vain kaveri jonka kanssa joskus harrastetaan seksiä...