koska natsasi?

Eräänä päivänä.... muutama kuukausi sitten ... ihastuin/rakastuin ....
Eikä selitykset auttaneet...
ongelmiakin on....
esteitäkin on....
ja epätietoisuutta....
Vastakaiku, kaiku vastaa....
Selvyyttä ei tule....
Että tällainen tapaus.

Tapasin töissä mukavan naisen ja ihan vain kaverustuttii. Ajattelin, et onpa kiva tavata nainen, josta saa kaverin, enne kuin...se eräänä päivänä mutristi hassusti suutaan ja olevana ihmeissään...jostain, en muista mistä. mutta näytti niin syötävän söpöltä, että oli pakko ruveta yrittään, jos vaikka sais vaimon itelleen.
Nyt ollaan oltu jo 3 vuotta naimisissa =)

Tapasimme opiskelujen parissa. Hänellä oli tuolloin vakava avosuhde yhteisine asuntoine ja vuosineen. Aluksi pidin häntä vähän ärsyttävänä, mutta kiivaat väittelyt saivatkin meidät hitsaantumaan toisiimme todella kiinni. Illanvietot alkoivat ja päättyivät yhdessä, aamulla, vierekkäin, sängyllä...

Totuimme muutenkin toistemme päivittäiseen seuraan ja kiihkeisiin keskusteluihin, ja kun opinnot olivat loppumaisillaan iski ällistyttävä oivallus: olemme rakastuneita. Siitä sitten riipivää erotarinaa ja vaikeaa yhteiselämän aloittelua epämääräisissä olosuhteissa, muiden nurkissa, kapakoissa. Nyt ollaan yli puoli vuotta oltu hirveän onnellisia yhdessä, ihan omassa kodissa ja on päivän selvää, että ollaan vastakin.

Tilanne, jossa olen huomannut olevani ihastunut on yleensä ollut sellainen, että odottelen tapaamistamme, ja sydän pamppailee liikaa, on suorastaan vaikea hengittää... Se oli silloin nuorena se. Jossain vaiheessa se huumaava tunne katoaa, ja arki tulee vastaan. Ja useimmiten olen ihastunut miehessä johonkin piirteeseen, joka on pitänyt suhteen pystyssä, jonkin aikaa. Sitten on tullut pettämisiä yms...

Rakastuin kerran mieheen, jota en tuntenut, ihan ensi silmäyksellä. Olin 18 v nuori, ja menin kahvilaan tapaamaan ystäviäni, kun käänsin pääni vasemmalle ja oli kuin salama olisi iskenyt, olin ihan sanaton, tärisin ja henkeni oli salpautua.
Pöydässä istui mitä upein blondi mies, jolla oli aivan ihanat siniset silmät. Rakastuin heti. Ja hän minuun, ihan samalla silmäyksellä. Muistan edelleen, kuinka itkin, kun erosimme jahän katosi elämästäni ikuisiksi ajoiksi, en ole nähnyt häntä sen jälkeen... Saimme viettää yhdessä kuitenkin 5 ihanaa, rakkauden päivää, joita muistelen vieläkin, kaivaten ja etsien sitä samaa tunnetta. Ei ole tullut vielä eteen, tuskin tulee ikinä.

..rakkautta ensi silmäyksellä.. Kaikki alkoi reilut kolme vuotta sitten, kun olimme ystävieni kanssa ulkona juhlimassa. (En nyt muista kyllä mitä, mutta..)

Yhtäkkiä HÄN seisoi siinä edessäni, katsoi suoraan silmiini ja sanoi: "Paleleeko sinua? Sinähän ihan täriset! Tule tänne, minä lämmitän sinua.." Ja minä menin. Hän otti minut takkinsa sisään ja halasi lämpimäksi.

No joojoo.. Oltiinhan me nähty ennenki, pieni kylähän tämä on ja sitäpaitsi.. HÄN on kaverini serkku. Mutta ei oltu aiemmin kiinnitetty kumpikaan silleesä mitään erityistä huomiota toisiimme, oltiinhan kumpikin vielä siihen aikaan varattuja..

Kaikki muuttui, molempien suhteet meni myttyyn ja.. Sattui vain oikea ilta, yksi katse suoraan silmiin ja se riitti.

Aloitettiin seurustelu sinä samana iltana. "katsotaan nyt mitä tästä tulee"-tyyliin ja siitä se sitten lähti:
¤ Puolen vuoden päästä muutettiin yhteen.
¤ Vuoden päästä mentiin kihloihin.
¤ Tarkoitus on mennä talvella naimisiin.
¤ Ensi keväänä meille syntyy vauva.

Tottakai arki on tuttua myös meillä, mutta hyvä suhde ei kaadu ensimmäiseen maanantai-aamuun..

Nii-in.. Monet ihmettelevät, että vieläkö tällaista tapahtuu.. Vieläkö ihmiset "rakastuvat ensi silmäyksellä"??? Vai täytyykö aina tuntea toinen paremmin kuin katseen verran? Eikö suhteessa opi tuntemaan toisen paremmin kuin tuntee ketään muuta? Kuka muu tuntee sinut paremmin kuin oma puoliso?

Mä oon rakastunu kahteen kertaan oikein kunnolla. Ensirakkaus tuli kohdalleni 18-vuotiaana. Tapailimme noin 2 kuukautta kun huomasin olevani rakastunut häneen.Rakkaus tuli kuin huomaamatta! Menimme kihloihin ja sitä onnea kesti 6 vuotta.Huomasimme rakkautemme muuttuneen sellaiseksi mitä kaksi hyvää ystävää tuntee toisiaan kohtaan,eikä semmoista mitä kaksi puolisoa tuntisi oistaan kohtaan. Niinpä erosimme hyvinä ystävinä.

Reilu puoli vuotta eron jälkeen menin sokkotreffeille erään netin kautta löytäväni ystävän kanssa.Sen sanoisin olleen rakkautta ensi silmäyksellä!Etenimme suhteessa hitaasti ja tässä sitä nyt ollaan vielä yhdessä 5 kuukauden jälkeen... Ja tämä tunne mitä tunnen häntä kohtaan on jotain ihan uutta... millaista en ole ennen kokenut!Kaikki vaan niin tuntuu oikealta ja meille tarkoitetulta...=)

Mä kiinnitin jonkun kaverin kaverin tsembaloissa huomioni nykyiseeni,mut hän ei minuun,eikä kaveriini joka päätti saavansa tän itselleen.Mut me juteltiin siinä illalla ja olin menossa jo melkein yöksi sen luo.Toisaalta onni etten menny,koska välttämättä ei oltas tässä!
Mä kertoilin sille terveisiä sellasen melk. puolen vuoden ajan ja koitin saada kontaktia.Sit yks "kaunis vappu?" jätkä tuli meille-kiitos erään kaverin-ja siinäpä sit saatiin jotain pientä jopa aikaseks.Jäi yöksi,mut lähti pois ovet paukkuen kun exäni tuli "sotkemaan" kuvioita.Pyysin tietysti jälkeen päin anteeksi ja siinä sitten tekstailtiin n. kahden kuukauden ajan ja olipa muuten kiva kuulla että mua parempaa synttärilahjaa ei olekaan...=)
Että näin meillä!(oltu yhessä puolitoista vuotta)
Pointti oli siinä etten luovuttanut ja halusin katsoa rauhassa tilanteen kehittymistä!...hitaasti hyvää tulee...

No mä olin kavereiden kans ottelemassa vähäsen huikkaa, ja juteltiin suunnilleen kaikkien kanssa joita vastaan tuli. Sitten eräs jätkä vain kysy multa "ootko varattu?". Molemmat oltiin ihan kännissä kylläkin, joku 45min siinä sekoiltiin, ja nähtii seuraavana päivänä uudestaan.

Tänään tulee täyteen 1kk 2vko. :) Hän on vuoden minua vanhempi.