Olen puoli vuotta seurustellut 24-vuotiaan miehen kanssa. Takanani tätä ennen oli neljän vuoden suhde, poikaystävälläni kuuden. Olimme molemmat edellisissä suhteissamme "jättäjät", millä nyt ei taida tarinan kannalta olla juuri merkitystä. Minun elämästäni entinen avomieheni on kadonnut täysin - en ole ikinä uskonut seurustelusuhteen jälkeen toteutuvaan kaveruuteen. En ymmärrä, kuinka se voisi onnistua platonisesti molemmilta osapuolilta. Kokemukseni mukaan aina toinen jää kaipaamaan ja toivoo/haluaa enemmän kuin kaveruutta entiseltä kumppanilta, ts. haluaa takaisin menneeseen tai yrittää uudelleen.
Ongelma siis on nykyisen poikaystäväni elämässä edelleenkin pyörivä entinen tyttöystävä, jonka vahvasta luonteestani koen uhkana. Onhan heillä kokonaiset kuusi vuotta yhteistä elämää takana - niin iso pala nuoren miehen elämästä, etten millään voisi puolessa vuodessa tuota koloa täyttää. Pääsyy entisen tyttöystävän läsnäoloon on se, että heillä on yhteinen koira. Neljä vuotta sitten hankittu, kun kaikki oli vielä hyvin. Poikaystäväni on sanonut koiran hankinnan olleen jonkinmoinen yritys paikata jo tulehtunutta suhdetta. Jo tuotakin ideaa voisi kritisoida. Tällä hetkellä koira asustelee pääasiassa poikaystäväni exän luona, muta säännöllisesti (lähinnä viikonloppuisin, 2-3 kertaa kuukaudessa) koira on poikaystävälläni.
Sinänsä mukavaa, pidänhän itsekin koirista, mutta... En kestä ajatusta, että poikaystäväni näkee entistä elämänkumppaniaan JATKUVASTI. Varsinkin kun vielä syksyllä (kun tapasimme) hän kertoi entisen tyttöystävänsä yrityksistä saada poikaystäväni takaisin. Olen puhunut tästä poikaystävälleni: kerron, että ongelma ei ole koira, vaan se, että hän näkee exäänsä. Sama se minulle, onko kyseessä koiran hakeminen-vieminen-tuominen-lemmikin kuulumisista puhuminen, en vain siedä ajatella näitä kahta ihmistä yhdessä.
Poikaystäväni ei ymmärrä minua lainkaan. En usko, ett hän edes yrittää. Tilanne raastaa minua aivan suunnattomasti. En halua, että hänen menneisyytensä on edelleen niin iso pala hänen elämäänsä. Hän on vakuuttanut minulle, että haluaa olla kanssani, eikä omaa minkäänlaisia tunteita entistä tyttöystäväänsä kohtaan, mutta silti.. Mielestäni hänen pitäis luopua koiran puolikkaastaan. Olenko kohtuuton? En pysty enää joustamaan tässä asiassa, varsinkaan kun poikaystäväni ei halua/osaa ymmärtää minun näkökantaani.
En mielestäni ole ehdoton ihminen, vaikka nyt siltä kuulostankin. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Mitä tapahtuu yhteisille lemmikeille, kun suhde päättyy? Olenko hirviö ja määräilijä, jos laitan poikaystäväni valitsemaan itseni ja entisen kumppanin kanssa hankitun koiran välillä? Tuntuu, että ongelma vain paisuu ja kommunikaatio väliltämme tyrehtyy kokonaan tämän takia.
Ongelma siis on nykyisen poikaystäväni elämässä edelleenkin pyörivä entinen tyttöystävä, jonka vahvasta luonteestani koen uhkana. Onhan heillä kokonaiset kuusi vuotta yhteistä elämää takana - niin iso pala nuoren miehen elämästä, etten millään voisi puolessa vuodessa tuota koloa täyttää. Pääsyy entisen tyttöystävän läsnäoloon on se, että heillä on yhteinen koira. Neljä vuotta sitten hankittu, kun kaikki oli vielä hyvin. Poikaystäväni on sanonut koiran hankinnan olleen jonkinmoinen yritys paikata jo tulehtunutta suhdetta. Jo tuotakin ideaa voisi kritisoida. Tällä hetkellä koira asustelee pääasiassa poikaystäväni exän luona, muta säännöllisesti (lähinnä viikonloppuisin, 2-3 kertaa kuukaudessa) koira on poikaystävälläni.
Sinänsä mukavaa, pidänhän itsekin koirista, mutta... En kestä ajatusta, että poikaystäväni näkee entistä elämänkumppaniaan JATKUVASTI. Varsinkin kun vielä syksyllä (kun tapasimme) hän kertoi entisen tyttöystävänsä yrityksistä saada poikaystäväni takaisin. Olen puhunut tästä poikaystävälleni: kerron, että ongelma ei ole koira, vaan se, että hän näkee exäänsä. Sama se minulle, onko kyseessä koiran hakeminen-vieminen-tuominen-lemmikin kuulumisista puhuminen, en vain siedä ajatella näitä kahta ihmistä yhdessä.
Poikaystäväni ei ymmärrä minua lainkaan. En usko, ett hän edes yrittää. Tilanne raastaa minua aivan suunnattomasti. En halua, että hänen menneisyytensä on edelleen niin iso pala hänen elämäänsä. Hän on vakuuttanut minulle, että haluaa olla kanssani, eikä omaa minkäänlaisia tunteita entistä tyttöystäväänsä kohtaan, mutta silti.. Mielestäni hänen pitäis luopua koiran puolikkaastaan. Olenko kohtuuton? En pysty enää joustamaan tässä asiassa, varsinkaan kun poikaystäväni ei halua/osaa ymmärtää minun näkökantaani.
En mielestäni ole ehdoton ihminen, vaikka nyt siltä kuulostankin. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Mitä tapahtuu yhteisille lemmikeille, kun suhde päättyy? Olenko hirviö ja määräilijä, jos laitan poikaystäväni valitsemaan itseni ja entisen kumppanin kanssa hankitun koiran välillä? Tuntuu, että ongelma vain paisuu ja kommunikaatio väliltämme tyrehtyy kokonaan tämän takia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siitä vasta meteli nousee.
Kai se on vain sen uuden puolison häpeä jos ei kestä entistä puolisoa kuvioissa. Suurella osalla eroavista pareista kuitenkin on yhteisiä lapsiakin, joten yhteydenpito on välttämätöntä. Ei uuden puolison äksyilyn takia ole reilua, että lapset menettävät toisen vanhempansa tai koirakaan toisen laumansa jäsenen. Aloittajan kannattanee vain hakea tästä lähin seuraa neitsyistä vanhoista pojista, niistä joilla ei ole ollut elämää ennen häntä, niin ei tarvitse vaihtaa koko elämää uuteen, kun puolisoa vaihtaa.
Seurustelin noin 4v sitten yhden miehen kanssa, asuttiin yhdessä, ja otettiin koira..joka oli kylla alussa vaan minun..ja oli sovittu että jos jotain tulee, koira jää minulle..elettiin siinä noin 2v onnellisesti..kunnes tippui kuin tonnin painava kivi niskaan. mut jätettiin..Ja tapahtui asia josta mulla nousee vieläkin karvat pystyyn..Mies päättikin että koira jää hänelle. Noh, jouduin nielemään asian, ja sovittiin että saan hakea koiran milloin halusin niin luokseni..siinä sopassa jo suunnittelin että haen koiran, enkä vie takaisin.koiran parasta tietysti ajatellen.miehellä ei ollut aikaa..ei mennyt kauaakaan kun miehellä uusi nainen kuvioissa.kävin kylässä katsomassa vaälillä koiraani..yht.äkkiä toinen kivi putosi niskaani.Kerran kun lähdin sieltä, muutama minuutti,mies soittaa, ja sanoo ettei enää tarvitse tulla, että hän pitää koiran..olin niin täys pyhää vihaa sitä ihmistä kohtaan, vieläkin tänä päivänä vaikka siitä kulunut jo noin kolme vuotta..minä jopa tein rikosilmoituksen, koska koira oli minun nimissäni..ei sekään auttanut..ja siinä kaikessa sopassa jopa vanhepmani kääntyivät mua vastaan ja sanoivat lapselliseksi..rakastin, ja rakastan yhä sitä koiraa mitä en ole nähnyt yli kahteen vuoteen..minkä sitä täysin sydämin koiraihminen voi näin vaan unohtaa..ei voi..
siis niin täynnä pyhää vihaa vaan kun ihminen vaan voi olla..vihaan sitä miestä ja sen nykyistä vaimoa..
joo sanoihan se sen nykyinen siinä jossain vaiheessa että se ei ikinä ole edes ollu minun koirani..noh, kasvatinko minä ihanan otuksen mikä ei ollut minun..niin kai..
Niin ja sinun asiaasi..
Jos mies olisi valmis luopumaan koirasta,se olisi niin jo tehnyt..on se neljä vuotta aika pitkä aika, ja se tekee ison loven sydämeen jos siitä joutuu luopumaan, jopa miehille.
Joten älä tee sitä virhettä että pistät miehen valitsemaan..voi jopa olla että valitsee koiran..on ne sentään ihmisen parhaita ystäviä..
Älä epäile että niille kahdelle käy että palaavat yhteen..voi olla vielä että edistät asiaa pistämällä miehen valitsemaan...
Minua itkettää vieläkin joskus kun ajattelen sitä koiraa..se oli minulle kaikki kaikessa, ja lohtu meidän eron jälkeen..ikinä in anna sille miehelle anteeksi EN IKINÄ!!!!!!!!
Ja jos tämä herra sattuu lukemaan tämän niin..: se on sinulla vielä edessä minkä jätit taaksesi...aina kompastuu omiin virheisiin..ei uhkaus vaan kupaus!!!!
Tuossa ei pitäis olla minkäänlaista ongelmaa, yhteinen lemmikki, yhteinen lapsi, tai ei välttämättä mitään. Tilanteesta riippumatta pitäisi olla sen verran suhteessa luottoa ettei häiritsisi pelkästään se että toinen osapuoli on jonkun ihmisen kanssa tekemisissä, exä tai ei.
Nykyään eroja tapahtuu mahdottoman paljon ja uusioperheitä syntyy väistämättä ( oliko jotain 18000 avioeroa vuodessa päälle muut välirikot joita ei tilastoida). Koskaan ei pitäis kahlita ketään niin voimakkaasti että tulisi sanelluksi kenen kanssa toinen saa kontakteissa olla, siinä vain tukahduttaa toisen ja sitä myöden koko suhteen.
Avoimuutta, luottamusta ja ennenkaikkea rehellisyyttä peliin vain =)
Hyvää kevään odotusta ja onnea sekä menestystä suhteeseesi.
Miksi se poikaystävä ei ole sen koiraemännän kanssa?
Valvotko häntä 24H ja hänellä ei ole mihinkään muuhun kontaktiin mahdollisuutta kuin koiran vaihdossa?
Haluatko sinä entiseen suhteeseen?
Nyt on niin, että poikaystävän ei pidä ymmärtää vaan sinun. Tiedätkö, että jos on lähteäkseen, niin sen tekee vaikka roskapussireissulla.
Tuolla asenteella sinun pitää etsiä erakko, joka ei ole käynyt osuuskaupassakaan, ei ole sitten menneisyyttä.
Se on yks akka per yks ukko per yks elämä. Jos erotaan niin sitten elellään yksikseen lopun matkaa kohti hautuumaata. Periaatteet pitää ihmisellä olla selvillä, ennenkuin alkaa neitien luona kulkeen. Siinäpähän riitelette, kun ootte jo virheenne tehneet.
En voi uskoa aidoksi ajattelutavaksi:))))))
Minua nyt kyllä jäi kovasti mietityttään tuo, että koita oli SINUN nimissäsi, mutta silti ukko vei koiran.. Miten tämä on mahdollista? Sinä olit koiran omistaja ja laillinen haltija..
Oliko koira rekisteröity kennelliittoon?
Jos olisin sinä, en jättäisi asiaa tuohon ja myrkyttäisi omaa elämääni katkeruudella. Laittaisin miehen kyllä koville. Varmasti myös ottaisin omani takaisin.
Ja ihan visusti aattelen ja uskon niin kuin sanon. Selkärankaa hyvät nuoret ihmiset teillekin.