Hei,
Olen naimisissa oleva 35- vuotias perheenäiti ja suhteeni miehen kanssa on rakoillut jo usean vuoden ajan. Suhdettamme vaivaa minun kuolleet tunteeni häntä kohtaan. Olen vuosia koettanut muuttaa miestäni milloin mihinkin suuntaan, mutta hiljattain hän ilmoitti, ettei halua muuttua vaan tulee aina olemaan tälläinen. Pysähdyin ja havahduin.. Tajusin että koetin muuttaa häntä,jotta olisin onnellinen, mutta se onkin vain eräänlaista pakenemista totuudesta..luulin että tällä tavoin tunteeni palaisivat.. Nyt on edessä kysymys..tunteeton suhde vai avioero?
Olen naimisissa oleva 35- vuotias perheenäiti ja suhteeni miehen kanssa on rakoillut jo usean vuoden ajan. Suhdettamme vaivaa minun kuolleet tunteeni häntä kohtaan. Olen vuosia koettanut muuttaa miestäni milloin mihinkin suuntaan, mutta hiljattain hän ilmoitti, ettei halua muuttua vaan tulee aina olemaan tälläinen. Pysähdyin ja havahduin.. Tajusin että koetin muuttaa häntä,jotta olisin onnellinen, mutta se onkin vain eräänlaista pakenemista totuudesta..luulin että tällä tavoin tunteeni palaisivat.. Nyt on edessä kysymys..tunteeton suhde vai avioero?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arki vaatii paljon työtä, eikä se tapahdu toista muuttamalla. pariterapia voisi olla paikallaan tai parisuhdekurssi.
Hei,
olemme olleet 15-v naimisissa ja paljon on ehtinyt tapahtua tässä ajassa,( katteettomia lupauksia, uskottomuutta..) jotka ovat vaikuttaneet erilleen kasvamiseen. En haluaisi menneiden vaikuttaa, mutta vaikuttavat silti, luottamusta on vaikeaa saada takaisin. Arvomme eivät kohtaa, usko ja toivo on mennyt ja itsestäni tuntuu, että parisuhdeterapia ei anna meille mitään, kävimme vuosia sitten perheneuvolassa, eikä juuri ollut apua.
Ollahan oltu 26v. naimisis ja sama tilanne.Ollahan hypätty tie mustalla kuralla perheasiain neuvottelukeskukset,avioliittoleirit,parisuhdejutut.
Ja aina minä oon ollut se aktiivisempi osapuoli,eli
vetämäs toista näihin juttuuhin.Mutta kun suhde palaa tarpeeksi karrelle,niin kyllä näistä kekäleistä ei saa enää toimivaa juttua.Itse olen tunteellinen ja ihmissuhteisiin hakeutuva ja toinen
ihan päinvastoin.Eli kyllä se valjennut minulle että
ero on edessä heti kun kuopus täyttää 18v.,siihen enää aikaa reilu vuosi.
Ei ihme, että suhteenne on rakoillut, ellet ole koskaan hyväksynyt miestäsi sellaisena kuin hän on. Ajattelehan, jos hän olisi ollut muuttamassa sinua milloin mihinkin suuntaan. Olisitko moista kestänyt?