Pari naista nöyryytti vuosia sitten. Menevät heidän nuoruuden piikkiinkin, mutta tekemättömäksi niitä juttua ei saa. Lyhyitä suhteita on ollut senkin jälkeen, mutta jotain oleellista särkyi sisälläni. En pysty näyttämään tunteitani, eikä niiden vastaanottaminenkaan ole helppoa. Tsosi harvoin kukaan nainen kiinnosta mua. Seuraa olisi kuitenkin tarjolla, muttei oikein mun makuuni. En tunne tarpeeksi heitä kohtaan mitään.
Miten olette päässeet yli nöyryytyksistä? Palaako negatiiviset fiilikset aina takaisin? Vai onko baaritiski vienyt jo voiton?
Miten olette päässeet yli nöyryytyksistä? Palaako negatiiviset fiilikset aina takaisin? Vai onko baaritiski vienyt jo voiton?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsena pihalla muilta, koulussa tytöiltä ja nykyään en yksinkertaisesti enää pysty näyttämään mitään itsestäni ulos vaan tuntuu kuin olisin kuollut. Aina kun näen jonku mukavan naisen, ajattelen että minkähänlaista elämäni olisi ollut hänen kanssaan, mutta en pysty lähestymään enää ketään. Puhumisen olen lopettanut myös ajat sitten ja puhun lähinnä vain kun joku kysyy jotain.
Lohtuna voi sanoa, että onneksi on sentään asiat ulkoisesti kunnossa.
liimailkaa palasia yhteen,vähän kerrassaan,voimienne mukaan.ja yksi päivä huomaatte,että..
Minua on nuorena naissukukunta kusettanut oikein kunnolla ja vienyt kuin pässiä narussa.
Itselläni ei nykyään ole kyse siitä, etten voisi näyttää tuteitani. Tapaamani naiset eivät vaan saa aikaiseksi mitään tunteita.
Eivät edes myötätuntoa, jota joskus itse olisin naisilta toivonut.
Älkää hyvät ihmiset eläkö takaperin!
Katsokaa eteenpäin ja oppikaa antamaan anteeksi ja unohtamaan menneet pahat asiat.
Haavatkin paranevat ihmiskehossa, kun niitä ei jatkuvasti räplää, vaan antaa niiden olla.
Anteeksiantaminen ja unohtaminen...
Se helpottaa teitä itseänekin, enemmän kuin uskottekaan.
Jos jää tarpomaan katkeruuden suolle, sinne kuolette
pystyyn ja ainoa elämä jää elämättä.
Rakkauden ja onnentunteet kokematta.
Rohkeutta teille!
Toivoo:
paremmin sanoa!!! Näiden edellisten "katkerien miesten" kirjoituksista huomaa kyllä, että on jääty märehtimään jotain loukanneita sanomisia tai tapauksia kuin lehmä märepalaa.
(Biologiaa tuntemattomille huomautan: märepala on jo kertaalleen purtu pala, joka palaa suuhun ja sitä pureksitaan ja pureksitaan, kauan...)
Anteeksi antaminen on hyvä konsti päästä eteen päin haavoittaneesta kokemuksesta. Niitä sattuu itse kullekin, eikä niitä voi välttää.
Kannattaa ennemmin harjoitella positiivisuutta, eikä jäädä happamena murjottamaan.
Ystävällinen käytös kannattaa aina, olipa minkälaisesta ihmissuhteesta hyvänsä kyse.
ne ikävät tuntemukset palaa jostain sielun sopukoista. Vaikka kuinka luulisi ajan auttaneen. Tietenkin toivon, että joskus ei enää sattuisi. Kaikesta ikävästä paskasta huolimatta, kohtelen muita ihmisiä hyvin. Vaikkei se omalle kohdalle ihmissuhteissa erityistä hyvää ole tuonutkaan.