Olen hämmentynyt. olen rakastunut itseäni yli 20 vuotta vanhempaan mieheen. Itse 20 mies 43. Kaikki välillämme on aitoa ja tuntuu oikealta. kuitenkin epäilyttää ja ympäristön suhtautuminen vaivaa. Kysyisinkin saman kokeneilta tai muuten vaan kantaa ottavilta: Voiko onnistua?
Asiaa ikäerosta
Apua Kaipaava
192178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei kai se ole keneltäkään pois jos rohkeasti kokeilet? Älkää välittäkö ympäristöstä, vaan keskittykää onneenne, eikös se ole kaikkein tärkeintä? :) Ja jos nyt et uskalla katsoa tätä korttiasi, niin tulet vielä katumaan, usko pois... Ei se mitään ota, mutta antaa voi paljonkin :)
Muuten ei selviä, mitä suhteestanne voi tulla. Ikäerolla ei ole merkitystä yhteyden syvyyteen. Ei ole helppo tavata ihmistä, joka tuntuu joka suhteessa omalta, sielun veljeltä. En laskisi vuosia.
Moi!
Meillä on poikaystäväni kanssa ikäeroa 17v. hyvin on mennyt, 9v oltu yhessä. Ei ongelmia paitsi se miten muut ihmiset ja mun sukulaiset suhtautuu tähän suhteeseen :(
kaikkein ärsyttävintä suhtautumista?
No se että koko ajan joku on sanomassa että ei tommonen suhde kestä, toi vois olla sun isä ja tommosta. Mun vanhemmat on ihan kokonaan jättänyt mun poikaystävää ulkopuolelle, hän ei saa tulla mukaan käymään siellä, ei saa tulla kesällä mökille jne.....
Jos minun kumppaniini suhtauduttaisiin näin, se olisi minulle varmasti ensisijaisesti epäluottamuslause itseäni kohtaan: että ystäväni ja perheeni ei luota arvostelukykyyni. Eihän kukaan ulkopuolinen voi täysin tietää, mitä säpinää kahden ihmisen välillä on.
Sinun ja miehesi suhde on sinänsä sovinnainen, että nainen on nuorempi kuin mies. Miten suhtautuisit, jos asia olisi päinvastoin?
ikä on vaan numeroita. Jos ihmiset tulee toimeen keskenään niin on se kauheeta jos ei voi olla yhdessä pelkästään iän takia.
Mutta on se törkeätä ja loukkaavaa toi miten mun sukulaiset suhtautuu, ja muutkin ihmiset.
itse kohtaisin tällaista, ettei sukulaiset ja ystävät voi hyväksyä kumppaniani tai jotenkin osoittavat, että he epäilevät arvostelukykyäni, en olisi tällaisten ihmisten kanssa edes tekemisissä.
koska minulla ja miesystävälläni on 25v ikäeroa ja kaikki sisarukset ystävät ja vanhemmat ovat suhtautuneet hyvin. taitaa olla sukulaisesi joilla on ns "kasvun paikka".
lähtötilanne: minä 25 , mies 50 . olin itsekin siihen mennessä jo kokenut yhden liiton hurman ja kariutumisen. oli ongelmia muiden suhtautumisessa, mutta kyllä ihmiset tottuvat, kun eivät muuta voi. rakkaus rulettaa.
nyt: minä 40 , mies 65 . lapsia on. mies eläkkeellä, minä aktiivisessa työiässä. sairasteluja. väsähtämistä. ei seksiä, ei hellyttä, liekö rakkakuttakaan. hoidettavana lapset ja vanheneva ukko. haluaisinko erota? kyllä, mutta lasten vuoksi en kuitenkaan. tavallaan vastuuta myös ukosta.
mieti kahdesti mitä elämältäsi haluat. ja miten kauan sitä olet valmis jaksamaan. mieti, mitä saat kaksi kertaa vanhemman ja yhden aikuisen elämän verran pitempään eläneen miehen mukana - tuleeko lapsia ja lapsenlapsia, ex-vaimoja, asuntolainoja konkursseja...
tämä on tärkeää, mikäli luulet haluavasi elää tämän miehen kanssa "loppuelämäsi". se voi olla hyvin pitkä, mutta varsin erilainen, mitä odotit. jos taas haluat "kokea" aikuisten elämää kokeneemman kanssa jonkin aikaa, niin siitä vaan, ei sitä tarvitse paljon pohtia.
Jos viihtyy isänsä kanssa , niin mikä ettei...
KOhta mies ei jaksa mitään, ei seksiä ei lähteä mihinkään... Kiva kiva.
Kokemusta lähipiirissä....
Onhan se periaatteessa ok, kun siihen on tottunut mutta onko ihan normaalia...
Minulla on äärimmäisen hyvä ystävä, jonka miesystävä on häntä 25 vuotta vanhempi. Miehellä on jo aikaisemmasta liitosta aikuiset lapset ja he suhtautuvat hyvin myönteisesti ystävääni isänsä ystävättärenä. Yhdessä he ovat olleet kohta 10 vuotta.
En ole koskaan nähnyt ystävääni onnellisempana. Hänelläkin tietenkin oli ennen nykyistään muita suhteita, mutta mikään ei niistä kestänyt. Kun hän vihdoin löysi tasavertaisen kumppanin, hän aivan kuin puhkesi kukkaan. He matkustelevat, harrastavat Lapin matkailua ja vaelluksia, kalastavat ja ovat muutenkin erämaahenkisiä.
Ikäero ei näy heissä mitenkään. Itsekin tulen hänen miesystävänsä kanssa hyvin toimeen. Hän on oikein sympaattinen, iloinen ja kohtelias herrasmies.
Ehkäpä he ovat puhuneet tulevaisuudesta, että mitä sitten tapahtuu... mutta ainakaan nyt tulevaisuus ei huoleta heitä, vaan he elävät tätä päivää. En itsekään oikein ymmärrä, että miksi pitäisi olla elämättä elämää sen vuoksi, että mitä tapahtuu 10 vuoden päästä. Jo huomenna auto voi ajaa suojatiellä päälle ja ihminen kuolla. Sitten on jäänyt elämä elämättä, kun on pelännyt niin paljon elää.
Ystäväni äiti ei sulata tätä miesystävää ollenkaan ja asiasta ei puhuta juuri koskaan. En ymmärrä tätä äitiäkään. Jos hän näkee, että tytär on ollut viimeiset 10 vuotta onnellinen, niin miksi ihmeessä pitää sulkea tämä asia pois kokonaan. Kun siitä ei puhuta, sitä ei ole olemassa. Kyseessä on kuitenkin tyttären elämä. Eipä äitikään mikään enkeli ole ja omat virheensä tehnyt. Jotenkin äitikin pitää sellaista kulissia yllä, että kun tyttären mies ei tule kylään koskaan, häntä ei ole olemassa.
Eli ole onnellinen ja elä elämäsi niinkuin haluat. Jos joku ei ymmärrä, se ei ole sinun ongelmasi. Ne ihmiset eivät ansaitse huomiotasi.
Kiitos tästä kannustavasta kirjeestä. on ihana kuulla kokemuksia, kuinka suhde todella voi onnistua. nyt jo luottavaisemmin mielin kohti tulevaa. Kiitoksia.
Itse 21 ja mieheni yli 20 vuotta vanhempi, ja hänellä on jo lapsia aikaisemmasta suhteesta. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, eikä loppua näy... Alussa oli tietenkin muiden ihmisten mielipiteet esillä varsinkin negatiivisessa mielessä, mutta nyt suurin osa ymmärtää jo vallan hyvin. Jos rakastaa toista niin rakastaa. Ajatelkoot muut mitä tahansa. Toivotan rohkeutta kaikille tekemään niin kuin itsestä parhaalta tuntuu!!
Minulla on 17 vuotta vanhempi mies jolla on kaksi lasta. Olemme olleet yhdessä nelisen vuotta enkä voisi toivoa parempaa miestä. Itseasiassa en olisi koskaan kuvitellut että noin hyvin minulle sopivaa miestä on edes olemassa.
Yllättävän hyvin on ympäristökin suhtautunut, yhden kaverin olen menettänyt (luultavasti) tämän takia ja tätini ja setäni suhtautuvat mieheen piilonyreästi mutta epäilen että se ei niinkään johdu iästä vaan yleisesti ottaen hänen persoonastaan..(käy varmaan egon päälle kun toinen on niin kova jätkä vielä "vanhanakin")
itse seurustelen itseäni 25 vuotta vanhemman miehen kanssa ja hyvin menee:) itse olen 23 mies 47 joten anti mennä vaan jos tunteet aitoja;)
itse olen seurustellut kohta neljä vuotta itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. (olen 22v) voin sanoa etten koskaan ole ollut yhtä onnellinen (elämää on ollut myös ennen tätä suhdetta.. :) )!! ikäeroamme ei juurikaan huomaa päälle, mieheni on "hyvin säilynyt" ja nuorekas. niin ulkonäöltä kuin mieleltään. ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet seurusteluumme vain ja ainoastaan positiivisesti. huokailuja ja päivittelyjä tulee vain silloin kun joku ei niin tuttu kyselee miesystäväni ikää. olen kuullut kommentteja laidasta laitaan. kaikista inhottavampia on olleet tokaisut: kyllä tuollainen nainen löytäisi paremmankin! ihan kuin ihmiset tietäisivät mikä on juuri minulle parasta! no.. olemme juuri muuttaneen omaan yhteiseen kotiin ja vauva on tulossa. elämä hymyilee. tarinan tarkoitus on toivottaa tsemppiä teille ja tulevaisuudellenne! kyllä se siitä.. ;)
Itselläni ja miesystävälläni on ikäeroa 14v. Minä 21v. ja mies 35v.
Olen myös kerran kuullut kommentin, että miksi olen hänen kanssaan, saisin kenet muun tahansa. Mutta kun en halua!!! Haluan juuri tämän miehen!
Ja miksi sitä ei saisi olla sen ihmisen kanssa, josta pitää yli kaiken. Pitäisikö sitä sitten pakolla pysyä erossa ja olla onneton?
Olen onnellinen ja rakastunut! Tunnen olevani turvassa tämän miehen kanssa, ja hän saa minut nauramaan, nauttimaan elämästä!
Onnea kaikille! Ei tuijoteta numeroita, vaan ollaan onnellisia! :)
Lisäksi:
Suhteemme alussa sain tietää, että minulla on kondylooma.
Itkin ja itkin. Luulin seksielämäni olevan lopussa. Pelkäsin ettei mies halua enää nähdäkään minua. Eniten pelkäsin että olen tartuttanut hänet!
Sain kerrottua, ja mies halasi minua. Sanoi, että luuli olevan jotain pahasti pielessä, kun olin niin hysteerinen. Sanoi myös ettei se elämä siihen lopu.
Tämän jälkeen olin aivan myyty.
Ihmettelin vain miten joku voi suhtautua noin!
Mutta ehkä se on se ikä.
Tässä oli taas yksi syy, miksi rakastan häntä.
Ja hänellä ei ole ollut mitään kondylooman oireita... Ja mistä sitä tietää sainko taudin häneltä, vai olinko sen saanut jo aiemmin..
Ei sillä niin väliä ole; pääasia, että rakkautta riittää!