En edelleenkään ymmärrä, miten rentut vetävät kivojakin tyttöjä puoleensa. Tänään olin selvinpäin baarissa, juttelin mukavan tytön kanssa. Sitten loppuillasta hän kiehnäytyi tyypin kanssa, jonka tiedän piripääksi ja rikolliseksi. Ei ole toivoa hyvyydellä tässä maassa.
En edelleenkään ymmärrä
Renttu vai ei
302643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Paska kerää kärpäsiä! ;)
hävisit pelin ja siksi valitat
alkoi joku tosi ruma mies puhumaan...en ymmärrä miks.. oli se kyllä ihan kiva.. joten tykksäin kun oli KIVA ja MUKAVA en vaadi mieheltä muuta kun että haluaa iskeä mut ja ON MUKAVA.
Usein sanotaan että miehet ajattelee pelkkää seksiä ja menee sinne minne niiden keppi osoittaa. Kyllä me naiset ollaan ihan yhtä yksinkertaisia otuksia, mä ainakin myönnän sen omalta kohdaltani. =) Me valitaan se mies joka saa meidän hormonit hyrräämään. Se, jonka kanssa me halutaan mennä sänkyyn. Monesti tuo renttumiesten edustama vaarallisuus kiihottaa meitä, ja siksi me hylätään se mukava uskollinen kunnon mies joka kohtelee meitä hyvin ja kiehnätään sen "jännittävän" renttumiehen kyljessä.
Just eilen yhdessä telkkarisarjassa sanottiin että nimenomaan kiltit tytöt tykkää pahoista pojista. Niin se näyttää usein olevan. Miksi muuten monet tunnetut miesvangit saisi niin paljon ihailijapostia naisilta? En mä usko että sitä pelkällä hoivavaistolla selitetään.
Itse en kyllä murhamiehille rakkauskirjeitä väsäilisi, mutta muuten myönnän että muakin kiehtoo paha poika enemmän kuin kiltti & kunnollinen. Olen mä siitä joutunut kärsimäänkin, mutta minkäpä mä tunteilleni voin.
Kyllä kunnon miehenkin saa mieleisekseen,kun sille antaa sen rajoitukset anteeksi, niistä se pääsee vain ajan kanssa ja paljolla työllä. Ensimmäisellä kerralla kunnon mies haluaa ehdottomasti olla päällä. Se erottaa sen tosimiehestä,jolle käy vaikka päällään seisten kunhan ilmaiseksi saa ja mielellään jo hississä takaapäin. Silloin kun voi näes mennä samalla hissillä takaisin alas, eikä tarvitse tuijotella friidun kämpillä sen lasijoutsenia ja ruman veljen hääkuvia.Kunnon miehelle päällimmäisenä oleminen ei silti liity mihinkään alistamiseen, vaan sillä tavalla pani Leif kimmojen kolkkajohtajaa partioleirillä Partaharjulla ja sillä tavalla se on nähnyt vanhempansa kerran avaimenreiästä.
mutta totta puhut, yleisimmin näin näyttää käyvän!
- outoa!
Itse tykkään enemmän rauhallisista, älykkäistä huumorimiehistä, en edes ulkonäöltään rentuista! Vaikka se ulkonäkö ei olekaan tärkein asia.
joo, jos kerran vaaraalinen mies kiehoo, ja kaipaa elämäänsä jännitystä on elänyt helpon ja turvallisen elämän, eikä kokenut kunnon vastoinkäymisiä..siksi haluaa kokea jotain tuollaista...jos vaikka hyvin vakava sairaus tai muu suuri kriisi elämässä olis käynyt näiden naisten kohdalle niin johan kiinnostais rauhallien kunnon mies, joo, nämä renttuihin ihastuvat kapakkahuorat on niitä ikisinkkuja jotka ei saa omaa perhettä tms. aikaan kun ne juoksee näiden pettäjämiesten perässä. vielä monesti nelikymmpisenä haikailee jonkin ihastuksen perään jota eivät tule saamaan..ja moni luulee saavansa vielä nuoren kundin, jun jo toiset kassvattaa lapsiaan jo silloin, määritelmänä sanosisin, että luuserimuijat rakastuu renttuihin, ei menestyvät
En itsekään tajua tuota renttujen ihannointia.. Mitä Don Juaneita rentutkin luulevat olevansa. Menestyvätkin varmasti hyvin. Reittä pitkin nousijat ja hyväksikäyttäjät.
Sanoisimpa, että erään ystäväni poikaystävä on hiukan renttumainen, enkä yhtään ihmettele jos sanka katkeaisi. Toisella oli sama juttu, paitsi, että oli oikea emärenttu, ja varoittelin siitä miehestä koko ajan, kuinka ollakaan suhde kesti n. kuukauden ja ukko lähti.
Kyllä se vain on niin, että joka on oikeasti valmis sitoutumaan valitsee kunnon miehen, joka pystyy elämättämään itsensä ja perheensä. Itse olen pysytellyt yli vuoden fiksun ja ujon miehen rinnalla, ja tämä on ensimmäinen suhde molemmilla, kuinka toivonkaan, että olisi ainoa. Ei polta, ei juo, käsittelee asioita monesta näkökulmasta, opiskelee tunnollisesti, on tuttu ja turvallinen. Kaikin puolin hyvä kumppani ja "isäehdokas", ainakin minulle ja meistä sanotaan, että sovimme kyllä täydellisesti toisillemme.
Ja olen 17-vuotias. No, olenko lapsi vai "lapsi"?
Olenko tyhmä, kun en juokse renttujen perässä? Kyllähän minua kieroon katsotaan nuorten keskuudessa, kun en muiden kanssa kännäile perjantai-pullon kanssa kylillä. Onneksi sentään on samanhenkisiä, kuten poikaystäväni.
Miksi edes mennä baariin, kun tietää, että suurin osa porukasta on renttumaista? Eikö sitä kumppania muka löydy muualta? En kyllä baarista hakisi miestä, jos sen tarpeessa olisin. On monia mahdollisuuksia, joista voisi löytää monta kertaa paremman kumppanin, kunhan tajuaa ja osaa etsiä ja luottaa vaistoihin.
"renttuihin ihastuvat kapakkahuorat"
Ihan kiva että sanot mielipiteesi suoraan, mutta ÄLÄ IKINÄ enää nimittele huoriksi sellaisia naisia jotka ei sitä ole. Itse retkahdan usein renttuihin ja olen (mielelläni) ikisinkku, sen myönnän, mutta huoraksi ei yksikään äijä tule enää mua nimittelemään. Ei ainakaan jos itsesuojeluvaisto toimii.
Kysypä vaikka äidiltäsi mitä sana "huora" oikeasti tarkoittaa.
se tarkoittaa just tollasta ämmää, joka antaa liian monelle liian kusipäiselle jätkälle liian helposti
oletko onnellinen??
sä oot huoriksi nimittelemään täällä naisia.Mikä ihme siinä on kun maailma on täynnänsä tollasia paska miehiä,jotka ei saa naisia varmaan ikinä ja siksi ne täällä katkeroituneena hehkuttelee.Voi tsiisus mikä raukka pentu sä oot.
hehkuttelen, kun en saa kuin huoria. Ja ei muuten ole kiva elää huoran kanssa, voin kertoa kokemuksesta. Mutta entäs sinä? Oletko huora, osuko kalikka, kun noin suutuit?
Jotkut naiset vain hurahtavat renttuihin, jotkut eivät. Itse vältän heitä kuin ruttoa ja kuuntelen intuitiota, joka kertoilee usein totuuden ja nirsoilee miesten suhteen kovin paljon. Ei ole helppoa olla nirso ja etsiä kunnollista miestä, kun ne jotka eivät ole renttuja.
olen tällä hetkellä hyvinkin onnellinen. Mulla on mielenkiintoinen ja haastava duuni, ihania ystäviä, peiliin katsoessani näen kauniin naisen, ja seksiä saan niin paljon kuin vain haluan. Rahaa on, samoin kämppä keskustassa.
Niin, mitä sä kysyitkään? =)
Niin vaikea kuin tätä onkin ehkä uskoa: ei me kaikki haluta aviopuolisoa ja kahta lasta ja omakotitaloa ja tila-autoa ja kesämökkiä ja koiraa.
Miksi renttu kiinnostaa. Tai voisi sanoa näin päin: mitä kiinnostavaa on nössössä sosiaalisesti rajoittuneessa kikattavassa insinöörissä?
Eikö ole olemassa muita kuin renttu ja piipittävä insinööri?
Todellista naisenlogiikkaa
...eihän siinä muusta ole kyse.
Aivan samoin kuin miehetkin haikailevat baarissa paikan kauniimpien naisten perään, eivätkä harmaiden hiirulaisten. Siinä on jo selkeää logiikkaa.
itsevarmuutta, olkoon se sitten muitten mielestä miten kysenalaista tahansa. Mutta jos he itse uskovat siihen niin kyllähän se näkyy ulospäin ja saa aikaan huomiota.
Rentuissa on munaa. (Mielestäni renttujakin on monenlaisia.. siis persoonaltaan, toiset ei missään määrin sytytä, toiset erittäin kiehtovia.)
vastata, ei ollut siis mitenkään sinulle osoitettu!:) Siis tuo ylläoleva renttuviesti:)
30cm
ja kilteillä tytöillä
(yleinen tieto)
valkoiset Patricia-setit
D75
puhuttiin just tuosta aiheesta, ja siinä yksi miespuolinen psykologi puhui mun mielestä asiaa: Sen sijaan, että kunnon mies syyttelisi naisia tai renttumiehiä, hänen kannattaisi keskittyä pitämään huolta siitä, että pysyy ITSE niin mielenkiintoisena ettei nainen kyllästy ja lähde renttumiehen matkaan jännitystä etsimään.
Eipä mulla ole tuohon juurikaan lisättävää ... =)
Uskoit sitten jotain femakkojen alistamaa naistieteilijä psykologimiestä?
jos se puhuu asiaa. Liian monet miehet syyttelee naisia ja muita miehiä epäonnistumisistaan sen sijaan että katsoisivat peiliin ja näkisivät miten pitkästyttävä tyyppi sieltä katselee. Pätee varmasti MYÖS naisiin, en mä sitä kiellä.
... henkisesti jälkeenjääneistä. Löytyy niitäkin naisia pilvinpimein jotka ei hae renttuja.
että kumppanin tehtävä on viihdyttää toista osapuolta (kaiken muun ohella).
Kun olin parikymppinen (eli vajaat 10 vuotta sitten), retkahdin renttuun. Olin ns. kiltti tyttö, en harrastanut yhden yön suhteita, ihan nätti, tasapainoinen, hyvä koulussa, hyvät suhteet vanhempiin, paljon kavereita ja hyvä opiskelupaikka. Sain paljon seuraa sekä yo:ssa että baareissa eli monta hyvää aviomiesehdokasta kävi juttelemassa ja tekemässä tuttavuutta. Siis sellaisia poikia, jotka soittivat seuraavana päivänä perään ja kyselivät elokuviin tai kahville.
Ja sitten tapasin rentun. Tiesin hänet jo etukäteen ja tiesin maineen. Pyrin välttelemään tyyppiä, mutta hän tuli usein juttusille minut nähdessäni. Kaverit kaikki varoittivat ja kaiken huippu oli, että tän tyypin omatkin kaverit kävi sanomassa, että älä ole hullu, että notkut ton tyypin kanssa. Mutta lapsellinen olin ja kuvittelin, että hän on minuun niin rakastunut, että pystyn muuttamaan miehen rentusta hyväksi mieheksi. Eli jonkunsortin Florence Nightingale -syndrooma siis.
Oikeasti meillä oli hirveän hauskaa sen hemmon kanssa. Hänellä oli hauskoja juttuja, koskaan ei ollut tylsää, keskustelut oli mielenkiintoisia ja hän pystyi puhumaan järkevästi lähes asiasta kuin asiasta. Rakastuin siis korviani myöten. Seksi oli ihan ok eli mainettaan selvästi keskiverrompi tapaus. Usein oli niin, että vietin aikaani hänen luonaan eikä harrastettu sekstailua ollenkaan. Eli hän vain sanoi, että ole vieressä ja halaa, ei muuta. Kukaan kavereistani ei tätä tiennyt, vaan kaikki luulivat, että meillä oli hirveät orgiailoittelut.
Siksi ehkä jaksoinkin niin kauan kuvitella, että hän muuttuisi ja kuvittelin nähneeni hänen sisinpäänsä, että oikeasti hän kaipasi vain tukea ja turvaa ja ihmistä, johon nojata. Hänen oma äitinsä oli tehnyt itsemurhan hänen ollessa pieni poika. Tästä sain väännettyä muinoin jotain psykologista analyysia, miksi hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.
Mutta eihän hän muuttunut. Vähän aikaa jaksoi esittää hyvää poikaystävää ja taas viina ja baari ja muut naiset veivät huomion. Sinänsä jännä, etten ollut edes mustasukkainen tyypistä. Ajattelin vain, että jos annan toisen olla sellainen kuin on, hän muuttuu paremmaksi itsestään.
Näin jälkeenpäin tajusin, miten lapsellinen ja hyväuskoinen ja liian kiltti olin. En silti kadu, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi. Opinpahan ainakin sen, millaisen miehen haluan. Nykyinen mieheni on jämäkkä, rehellinen, mitä uskollisin mies, tasapainoinen ja vastuuntuntoinen. Aivan vastakohta rentulle siis.
Tyhmät, negatiiviset juopot ultrabimbot etsii tasoistaan seuraa. Fiksut muijat ei edes käy baarissa, jos käy joskus, ei taatusti ole siellä miestä hakemassa. Fiksun naisen löydät esim. netistä tai harrastusten kautta.
Toinen juttu, naiset oikeesti luulee että ne juoppojen paska jutut (sä oot niiiiin kaunis), on totta. Naisilla on suorastaan harhainen tarve olla kaunis, oli sitten edellytyksiä tahi ei. Kolmas: Paheellisuus on seksikästä pöntön ihmisen mielestä, känninen retku on luonnollisesti kiimaisempi ja estottomampi kuin selvä fiksu kaveri. Ja valitettavasti vitsikkäämpi. Tie naisen pillulle käy naurattamisen kautta. Silti, et oaljon menetä jos baariruusu ei sua huoli, päinvastoin.
"Fiksut muijat ei edes käy baarissa"
=D =D =D =D =D
Heijastelee ihmisen omakuvaa ja itsetuntemuksen tasoa. Sitä osaa kaivata vain sellaista minkä tietää olevan olemassa.