... mutta kukaan ei ollut valmis suhteeseen, sillä opiskelin ulkomailla. Kummallista, että kaikilla oli niin kiire pariutumaan siinä vähän yli parikymppisenä, että kenelläkään ei ollut aikaa odottaa tai kukaan ei ollut valmis katselemaan maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella. Neljä vuotta jaksoin etsiä sitä blondia suomipoikaa, kunnes kyllästyin ja avasin silmäni näkemään myös ne keskieurooppalaiset miehet. Enpä sitten palannut enää opiskelujeni jälkeen takaisin Suomeen, koska a) suomipojut olivat jo joko hellan nyrkin välissä, toisella kierroksella tai muuten epätoivoisia sängystä sänkyyn hyppijöitä b) olin löytänyt viimeisenä opiskelu vuonna keskieurooppalaisen gentlemannin. Näin suomineidot katoavat maailman menoon.
olisin halunnut suomipojan...
stella
444066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
ettet muka jakanut itteäs kahdellekymmenelle güntterille ennen gentlemannias. Kaikki tuntemani suomalaiset naiset, jotka ovat työskennelleet tai opiskelleet ulkomailla, ovat täysiä horoja.
Niinpä tietysti, taidat itse kuulua niihin juntteihin, jotka eivät ole käyneet ruotsinlaivoja kauempana, jos et ole nähnyt muunlaista käytöstä suomiblondeilta.
olen ollut ulkomailla vaihdossa, lisäks vieraana tuttujen luona yhdessä maassa aika kauan ja nähnyt näinä kertoina, miten suomalaisnaiset jakavat. Lisäksi satunnaisia kokemuksia/ tietoja eri ihmisistä, esim. eräs tyttö, jonka kanssa "seurustelin" lukiossa pari viikkoa, lähti aupairiksi jakamaan pyllyä ja sen jälkeen opiskelemaan jakamaan pyllyä; eräs toinen nainen, jonka kanssa ajattelin alkaa suhteeseen, mutta peräydyin, kun tuli ilmi minkälaista pyllynjakamista se oli duunannut siellä ulkomailla; kolmantena entinen tyttöystävä, josta kävi seurustelun aikana ilmi, että lyhyetkin ulkomaillaoleskelupätkät olivat tuottaneet kymmeniä sänkykumppaneita listaan.
Lyhyesti sanottuna: muuten ottaisin mielelläni ulkomailla opiskelleen/ työskennelleen naisen, mutta riski on liian suuri, että kyseessä on jakorasia.
Kuulostaa kummallisen katkeralta tuo sun tilitys. Vaikuttaa, kun sun sulle ei kelpais kuin joku peräkammarin neitsyt, joka on VAAN odottanut sun "rinssi uljaan" ilmestymistä elämään.
Kyllä se olis tietty omituista olla neljä vuotta ilman sen lähempää kanssakäymistä kenenkään kakslahkeisen kanssa, mutta ilmeisesti sekin on sun mielestä pyllynjakamista. Voin sanoa, että käytin pitkät lomani yliopistosta hyväksi etsiskellen sitä suomipojua SUOMESTA! Ei löytynyt, kaipa sitten pihtasin...
En minä mitään neitsyttä tarvitse, mutta kai saan silti sanoa etten halua jakorasiaa?
Etsit neljä vuotta ulkomailta suomipoikaa, mutta kun et löytänyt niin nappasit jonkun paikallisen. Tämä selvä. :-D
Mitä itse tunnen asiaa, niin suurella osalla suomalaisia naisia on vähintään alitajuinen halu löytää itselleen ulkomaalainen mies. Tämä on sitten junttibimbojen mielestä "hianoa."
Miksi ihmeessä yksikään suomalainen mies olisi ehdoin tahdoin halunnut etäsuhteeseen kanssasi? Etenkään parikymppisenä? Kyse tuskin oli miesten puolelta kiireestä pariutua vaan siitä, että elämä menee hukkaan odotellessa vuosikausia jotain, mistä ei välttämättä tulekaan mitään.
En minäkään lähtenyt maailmalle etsimään ulkomaalaista vaimoa itselleni. Satuin vain tapaamaan ulkomailla asuessani sopivan. Eipä sitten vaimonikaan palannut kotimaahansa maamiehiään sulostuttamaan vaan katosi maailman menoon. Sellaista se on, elämä!
Kuten varmaan arvasitkin, vika ei ollut suomalaisissa naisissa. Tuskin sinunkaan tapauksessasi ymmärtämättömissä suomalaisissa miehissä, vaikka niin annatkin ymmärtää.
Ps. Samassa tekstissä suomipojusta ja keskieurooppalaisesta gentlemannista kirjoittaminen kertonee lukijoille, ettei kannata harmitella.
Asia on nähtävä positiivisesti: "Samassa tekstissä suomipojusta ja keskieurooppalaisesta gentlemannista kirjoittaminen kertonee lukijoille, ettei kannata harmitella".
Olisihan se ikävä harmitella koko ajan, joten näen asiassa yhä enemmän hyviä puolia, kun seuraan Suomessa asuvien ystävättärieni taistelua usein viinaamenevien miestensä kanssa, joiden "poikien sauna-illoista" tuli pysyvä tapa tai loputon putki. Suurin osa aikaisin pariutuneista on nyt jo toisella tai kolmannella kierroksella. En sano, että keskieurooppalainen sylkee lasiinsa, mutta juomistapa on erilainen ja perhettä arvostetaan enemmän. Ei lähdetä heti ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen, vaan sen eteen tehdään töitä.
Kuten kirjoitit, niin elämä menee joskus näin.
Halusin kirjoituksellani osoittaa, ettei tarkoitus ole aina ehdoin tahdoin lähteä ulkomaalaisen perään, vaan joskus se menee näin. En tarkoittanut myöskään mollata "ymmärtämättömiä suomalaisia miehiä", vaan jotenkin se oli mielestäni HARMI, ettei kukaan heistä halunnut lähteä katselemaan muita maita.
Olen aina sanonut, että alle 30-vuotiailta pitäsi avioituminen kieltää. Siitäkin huolimatta harvalla ikäiselläsi kuitenkaan kovin montaa avioliittoa lapsineen on takana.
Toisekseen miehet eivät Suomessakaan lähde ensimmäisten vastoinkäymisten tullen, vaan 70% tapauksissa lähtijä on nainen. Viinaanmeneviä olemme varmaankin, mutta sama vika on monilla muillakin eurooppalaisilla miehillä.
Noin muuten, millaiset mahdollisuudet nuorella suomalaisella miehellä olisi ollut rakentaa tulevaisuuttaan lähtiessään sinun mukaasi ulkomaille? Miten olisi löytynyt molempia kiinnostava maa, koulutuspaikka jne...
Kyllä niitä työ-ja varsinkin opiskelupaikkoja on muuallakin. Lähteehän moni (tosin aikuisempi) pariskuntakin puolison työn perässä ulkomaille. Musta tuntuu, että se oli monelta vaan rohkeuden puutetta lähteä kokeilemaan siipiään ja vielä uskaltaa investoida johonkin suhteeseen, sen sijaan että ajattelisi, ettei tästä tule kuitenkaan mitään pysyvämpää.
Yksikin opiskelukaverini oli tullut suomalaisen poikaystävänsä opiskelupaikan vuoksi keski-Eurooppaan ja jättänyt omat opintonsa suomalaisessa yliopistossa. Hän joutui jopa aloittamaan opiskelun tavallaan alusta, kun sai vain muutaman kurssin hyväksytettyä. Poikaystävä teki tosin vuoden jälkeen ruman tempun: löysi uuden ja jätti, joten tavallaan kaverinikin oli "haaskannut" elämänsä jonkun vuoksi. Ei hän sitä harmitellut sen enempää vaan opiskeli tutkintonsa loppuun ja löysi siinä sivussa itsekin uuden, tosin ulkomaalaisen miehen. Asuvat muuten nykyään tämän miehen työn vuoksi vielä eri maassa.
Kummallista, että naiset lähtevät paljon helpommin miehen mukaan vaikka ympäri maailmaa, kuin toisinpäin. Oliskohan se joku kunniakäsitys?
Minä olin 23-vuotias ja mieheni 28-vuotias, kun menimme naimisiin. Me puhuimme elämän perusarvoista ja kaikesta mahdollisesta ennen naimisiinmenoamme, joten emme mielestäni olleet vastuuttomia. Moni nuori toki avioituu liian nopeasti, ja jo vuoden parin jälkeen he saattavat huomata kuinka erilaisia he ovatkaan.
Niistä tärkeistä asioista ei ehkä koskaan muistettu puhua ja ongelmia syntyy varsinkin lasten kasvatuksesta, taloudesta, ja ihan vain arkipäiväisistä asioista. Meillä ei kuitenkaan ole näin, vaan tiesimme toistemme näkökannan näihin elämän peruskysymyksiin. Meillä siis on kaikki hyvin, vaikka nuorina avioiduimmekin. :-)
jättää perheensä ja kaikki kaverinsa jonkun puolituntemattoman naisen takia ja muuttaa ulkomaille? Kaukosuhteeseen ryhtyminen on myöskin ainakin omasta mielestäni huono vaihtoehto. Nuorilla miehillä on lisäksi sellainen velvollisuus kuin varusmiespalvelus tai siviilipalvelus suoritettavanaan, joten ei se ole aina niin yksinkertaista. Mistäköhän maasta tämä gentlemannisi on kotoisin?
Mitä minä olen taas tuttavapiiriäni katsellut, niin ulkomaisten miesten kanssa hynttyyt yhteen lyöneet naiset ovat usein paljon vaikeammassa tilanteessa kuin suomalaisen löytäneet: mies on usein vähän ns. saamaton, ei ole oikein rahaa eikä elintasoa vaikka ikääkin alkaa olla, naisen pitää usein toimia toisena äitinä tälle miehelle jne. Näin myös, jos asuvat ulkomailla, Suomessa jos asuvat niin melkein 100 % tapauksista on tälläisiä. Ne suomalaisten naisten löytämät gentlemannit näyttävät usein olevan vähän reppanoita.
Kun taas suomalaisen miehen kanssa pariutuneet tuntemani naiset, olivat he sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia tai asuvat sitten Suomessa tai muualla, ovat yleensä hyvissä duuneissa, perhettä löytyy ja sille hyvä elintaso, elämä on vakaalla pohjalla. En sitten tiedä miksi minun kokemukseni poikkeaa niin paljon sinun kokemuksistasi, ihme juttu (vai onko?).
Mitä tulee siihen, että kukaan ei halunnut lähteä kanssasi katselemaan muita maita, niin eiköhän tuo ole vähän epärealistinen toive. Olen minäkin maita ja mantuja katsellut ja opiskellut ulkomailla, mutta tämä tapahtui lähinnä omaehtoisesti: lähdin opiskelemaan vähän päälle kaksikymppisenä ulkomaille ainetta, jonka koin tulevaisuuteni kannalta tärkeäksi. Hampurilaisen paistajaksi epävarmoihin oloihin en olisi kyllä lähtenyt jonkun parin viikon tuttavuuden perusteella kenenkään naisen perään. En katso, että tämä johtuisi rohkeuden puutteesta.
Väitän myös, että yleistyksesi "keskieurooppalaisista gentlemanneista" kokevat vielä kovan kolauksen, mutta tätä tuskin pystyt koskaan itsellesi saatika muille tunnustamaan. Näin ainakin yleensä käy.
No mieheni ja itse olemme ihan alaamme vastaavissa, hyväpalkkaisissa töissä ja meillä on ainakin itsellemme riittävä elintaso: omistusasunto, kaksi autoa ja varaa matkustaa lomailemaan Suomeakin kauemmaksi. Siivoojaan emme tuhlaa rahaa, vaan kotityöt jaetaan tasan. Mies on tosin saksalaiseen malliin äitinsä passaama, että kotityöt on pitänyt opettaa kädestä pitäen. Mutta saksalaisen tarkkuuden vuoksi ne hoidetaankin kunnolla. Äitinä ei todellakaan ole tarvinnut olla. Mammanpoikia löytyy Suomestakin.
Mieheni on huomaavainen ja kohtelias vielä viiden avioliittovuoden jälkeenkin: avaa autonoven, auttaa takin ylle, kantaa kassit jne. Siis kaikki tapahtuu itsestään, ilman että siitä nostetaan meteli "hei huomasitko, mä avasin sulle oven?"
En ymmärrä, miksi pitää yrittää mustamaalata käsitystä "keskieurooppalaisesta gentlemannista". Tietysti täältä löytyy kaikenlaista kengänkuluttajaa, mutta mainitsemasi "reppanat" eivät liiku ainakaan minun tuttavapiirissäni.
Aivan, aikuiset pariskunnat muuttavat yhdessä toisen puolison työn perässä ulkomaille. Ylensä miehen, koska miehen tulot ovat useimmiten suuremmat.
Opiskelun tai hanttihommien takia toisen perässä muuttaminen on miesten keskuudessa äärettömän harvinaista. Se tuskin johtuu arvelemisistasi rohkeuden puutteesta kunniakäsityksestä puhumattakaan.
Syy on talouden ja tulevaisuuden ajatteleminen. Naisten pienemmällä palkalla eläminen on ylensä hankalaa. Toisekseen nykyiset yksisuuntaiset tasa-arvonaiset eivät kovin mielellään elätä suomalaista miestään.
Eivätkä muuten muuta muidenkaan länsimaiden miehet mielellään ulkomaalaisen vaimonsa kotimaahan. Kehitysmaat ovat sitten luku erikseen, joka voidaan tilastoistakin todeta.
"Siis kaikki tapahtuu itsestään, ilman että siitä nostetaan meteli "hei huomasitko, mä avasin sulle oven?""
Oletko todellakin törmännyt suomalaisiin miehiin, jotka ovat nostaneet metelin oven avaamisesta?
"En ymmärrä, miksi pitää yrittää mustamaalata käsitystä "keskieurooppalaisesta gentlemannista". Tietysti täältä löytyy kaikenlaista kengänkuluttajaa, mutta mainitsemasi "reppanat" eivät liiku ainakaan minun tuttavapiirissäni."
Kyse ei ollut mustamaalauksesta, mutta närkästyksesi kertoo motiiveistasi ja asenteestasi paljon. Totesinpahan vain että ne ulkomaalaiset miehet mitä minä tiedän suomalaisten naisten kanssa liikkuvan, eivät ole mitään varsinaisia menestyjiä vaan pikemminkin päinvastoin. En ole myöskään huomannut mitään järin suuria eroja käytöstavoissa ja kohteliaisuudessa. Ehkä olet liikkunut Suomessa vähän väärissä piireissä.
Alat vaikuttaa entistä enemmän provolta.
"Eivätkä muuten muuta muidenkaan länsimaiden miehet mielellään ulkomaalaisen vaimonsa kotimaahan."
Tästä on merkittävänä poikkeuksena Suomeen saapuvat länsimaiset miehet suomalaisen vaimonsa perässä, mutta suurin osa tästä porukasta on, miten sen nyt sanoisi, drifters and layabouts.
Onks sulla tai kellään muullakaan tällä palstalla tosiaankaan varaa tuomita toista drifteriksi? Vastaanpa heti: EI OLE VARAA.
Ihan yhtä drifteri on ihminen joka lähtee opiskelemaan tai "hienoon" duuniin ulkomaille, kuin ihminen joka muuttaa puolisonsa mukana Suomeen. Minä en tuomitse kumpaakaan, minusta saa olla drifter jos haluaa, se on ihan hyvä valinta sekin. Mutta älä jumalauta oo noin tekopyhä.
Kysymys olikin lähinnä siitä, että on harvinaista että länsimainen mies muuttaa tyhjän päälle ulkomaisen naisen perässä. Suomessa ei, tätä porukkaa löytyy ja paljon.
Ihmeellistä, että kaikki leimataan aina provoiluksi, jos on rupeaa arvostelemaan suomalaisten käytöstapoja. Kyllä suomalaiset miespuoliset tuttavani teeskentelevät ja eleilevät suuresti, jos he sattuvat muistamaan olemaan kohteliaita ja avaamaan oven.
Mitä kirjoitukseni kertoo asenteestani ja motiiveista? Siis mistä ihmeen motiiveista ja minkä suhteen?
Että tarkoituksesi on lähinnä mollata suomalaisia miehiä. Olet siis provo. Onnellinen ihminen ei vaivaudu haukkumaan maansa miehiä tai naisia netissä.
johan te olette kohta vuoden yhdessä olleetkin :)
minua on aina ihmetyttänyt, miten hienonyanssiset ja pitkälleviedyt keskustelut elämän peruskysymyksistä onnistuvat ihmisiltä, jotka eivät mitä suurimman todennäköisyyden mukaan osaa englantia keskiverto-amislaista enempää.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole käynyt ammattikoulua vaan lukion. Englannin osaamiseni on ihan hyvällä perustasolla, ja tulen sillä sujuvasti toimeen vaikkapa ulkomailla. Mieheni on valmistunut yliopistosta, ja hän puhuu sujuvasti neljää kieltä (joista yksi on englanti), joten ei ole hänenkään englannin osaamisessaan ole mitään moittimista.
Syksyllä on 2-vuotis hääpäivämme, joten olemme sentään sen vuoden rajapyykin ohittaneet ;-) Enkä ole väittänytkään, että olisimme vuosia jo olleet yhdessä, joten en ymmärrä asennettasi. Tosin olen huomannut, että tällä palstalla muut tietävät meidän mokuparien elämästä enemmän, kuin me itse. Mutta kai se pitää vain ottaa vastaan, jos tälle palstalle erehtyy kirjoittelemaan. :-)
"Englannin osaamiseni on ihan hyvällä perustasolla, ja tulen sillä sujuvasti toimeen vaikkapa ulkomailla."
Jep. Et silti vastannut kysymykseeni.
Minähän nimenomaan kerroin, että englannin osaamiseni on hyvällä tasolla, lue: omaan laajan sanavaraston ja osaan puhua kieltä sujuvasti. Mikä tässä jäi epäselväksi? Alan epäilemään, että sinun äidinkielentaitosi (suomi) taitaa olla aika heikoilla kantimilla, jos luetun ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia. Hyvää jatkoa joka tapauksessa!
"Englannin osaamiseni on ihan hyvällä perustasolla, ja tulen sillä sujuvasti toimeen vaikkapa ulkomailla."
ja seuraavassa viestissä
"englannin osaamiseni on hyvällä tasolla, lue: omaan laajan sanavaraston ja osaan puhua kieltä sujuvasti."
Niin se hetkessä muuttuu.
PS. Ennen kuin alat luennoida äidinkielen perusteita, kehoittaisin sinua muistelemaan siellä lukiossa opittua sääntöä, jonka mukaan alkaa-verbin ollessa apuverbinä tulee pääverbin olla 1. infinitiivin lyhyemmässä muodossa, eli "alan epäillä", ei passiivissa muodossa "alan epäilemään".
Kirjoitin, että englannin osaamiseni on hyvällä perustasolla, ja että tulen sillä hyvin toimeen vaikkapa ulkomailla. Toisessa viestissäni selvitin, että kyseinen lause tarkoittaa, että omaan laajan sanavaraston ja osaan puhua kieltä sujuvasti. Mikään ei siis muuttunut, vaikka niin koitit väittää.
En myöskään alkanut luennoimaan äidinkielen perusteita puhumalla kieliopista, vaan vain huomautin, että luetun ymmärtäminen tuntuu tuottavan sinulle vaikeuksia. En väitäkään, että olen joku kielitieteilijä, ja että osaisin puhua virheettömästi niin suomea kuin englantiakin. Mutta väitän, että tulen hyvin toimeen englannillani, ja että me pystymme puhumaan mieheni kanssa niistä "hienonyanssisista ja pitkälle viedyistä elämän peruskysymyksistä" aivan mainiosti.
En vain ymmärrä pakonomaista tarvettasi puhua jostain kieliopista, kun se nyt tuskin oli tässä se, mitä haettiin. Ja jos nyt halutaan viilata pilkkua, niin aikaisemmassa viestissäsi käytit itse sanaa "Jep", joka tuskin kuuluu suomen kielen sivistyssanoihin ;-) Pahoittelen mahdollisia kielioppivirheitä, joita tässäkin tekstissä varmasti on lukuisia. :o)
..olen asunut monta vuotta ulkomailla, enkä lähtenyt miestä etsimään vaan työn perässä. Mun elämäni seksipuoli on ensinnäkin tosi hiljaista (=lue: olematonta). En ole täällä turistina viettämässä villiä elämää vaan elän pääpiirteittäin ihan samanlaista elämää kuin Suomessakin. Jos vaikka olisi halukaskin täällä hakemaan lyhyitä seksisuhteita niin kyllä olisi vaikeaa -ja tulisi myös maine nopeasti! :)
Arvostan hyvin paljon suomalaisia miehiä ja löysinkin yhden Suomessa lomaillessani. Kaukosuhde vain kävi liian raskaaksi ja jätettiin asia tauolle. Pidän suomalaismiehen rehellisyydestä ja maanläheisyydestä ja siitä että he ovat yllättävän herkkiä ja tunteellisia.
Mutta kuten stella kirjoitti, hiljalleen vuosien aikana olen minäkin huomannut alkoholiongelman laajuuden Suomessa. Nyt kun ei enää olla niin nuoriakaan, en oikein enää halua viettää juhannuksiani ympäripäissäni mökillä aikuisten ystävieni enkä varsinkaan viedä ystäviäni katsomaan kuinka kossupullosta otetaankaan miehekkäästi huikkaa raakana.
Saa nähdä löydänkö vielä suomipojun, mutta jos niin käy niin alkoholinkäytön täytyy olla todella asiallista, että edes harkitsen suhdetta.
kaikki miehet ole ulkomailla saamattomia reppanoita kuten eivät Suomessakaan miehet ole aina alkoholisoituneita tossukoita. Omassa ystäväpiirissäni on hyvin monia monikulttuuripareja ja näistä pareista jokainen ulkomaalainen miesosapuoli on ura- ja työorientoitunut. Kaikki ovat opiskelleet pitkään ja tekevät antaumuksella töitä edetäkseen urallaan. Tuntemani Suomessa asuvat "gentlemannimiehet" ovat aivan samanlaisia. Heille on hyvin tärkeää, että elättävät perhettään -ja hyvin. He ovat koulutukseltaan diplomi-insinöörejä, web designereita, opettajia, jne. Useat näistä tuntemistani pareista ovat joutuneet paljonkin pohtimaan missä asua ja minkälaisia työtilaisuuksia kummallekin aukeaa missäkin asuinpaikassa -ja tehneet yhteisiä päätöksiä niiden pohjalta.
Jos todellakin olet korkealle koulutettu ja ulkomailla opiskellut, luulisi että käyttäisit kokemuksiasi hyväksesi ja hakeutuisit kansainväliseen työhön, joissa kokemuksistasi on hyötyä. Näin ollen kohtaisit ulkomaalaisia myös työsi kautta ja voisit todeta että, kulttuurieroista huolimatta, osataan sitä töitä tehdä muuallakin. Eikö näin siis kohdallasi ole?
Mollasithan sinäkin suomalaisia naisia, joilla oli ulkomaaliset miehet (huonompi elintaso ja onneton elämä...)
Eikö ole ihmeellistä tuo alkoholin liikakäytön puolustelu Suomessa? Näin liikakäyttäjien mielestä varsinainen liikakäyttö on vain pultsareiden hommaa, muttei tajuta, että itsensä juominen humalaan ON jo ihan noloa. Nyt, kun on asustellut pidemmän aikaa muualla ja tutustunut toisenlaiseen juomakulttuuriin, niin todella häpeää sitä kännäämistä. Siis jotenkin niin venäläistä, kuin olla ja voi.. Eipä todellakaan tule mieleen viedä kavereita juhannuksena Suomeen...
hei,
minulla on vahan samankaltainen kokemus. Kun aikoinaan lahdin suomesta oli takana parin vuoden suhde suomalaisen kanssa, ja aina puhuimme lahtemisesta yhdessa, mutta kun se aika ja mahdollisuus sitten tuli molemmille, tama kaveri veti pakit paalle. Itse sanoi ettei uskalla lahtea, en usko etta se niinkaan johtui minusta tai suhteestamme, vaan vaikeudesta jattaa kaikki tuttu taakse tietamatta mita tapahtuu muualla. Nyt sitten vuosien paasta han on ilmaissut katumusta, mutta todellakin liian myohaan.
MUTTA yhta vaikeaa minulla oli ulkomailla loytaa miesta, joka haluaisi vaihtaa maata muutaman vuoden valein. En usko etta suomalaiset ovat sen pelokkaampia kuin muutkaan, mutta harvalle vaan sopii tallaisten riskien ottaminen. opiskeleminen ulkomailla on aika helppoa, mutta tyoelaman ja arjen rakentaminen 'aikuisena' onkin sitten eri juttu, varsinkin molemmille uudessa maassa. Onneksi satuin sitten tormaamaan nykyiseen mieheeni, jolla sattui olemaan samanlaiset suunnitelmat tulevaisuudelle kuin minulle. Mutta kylla siina oli kyse ihan sattumasta, ei siita etta mieheni ei ole suomalainen vaan niin kuin sanoit keskieuroopasta. Minulle on henkilokohtaisesti ihan sama aukooko tuo ovia edella vai ei, kunhan meilla muuten menee asiat hyvin yhteen ;)
asutteko muuten saksassa vai muualla??
Kylläpä sitä ehti pienen ikänsä tottua siihen, että ovet on avattava itse, mutta tuo piirre on vaan pistänyt silmään. Tarkoitan siis, mikä ero on siinä, kun kohteliaisuus tulee luonnostaan ja silloin kun sitä teeskennellään suurieleisesti.
Asumme Saksassa.
Noinkohan se sinun saksalainen miehesikään olisi heittäytynyt kanssasi kaukosuhteeseen, jos sinä olisit lähtenyt muualle opiskelemaan vuosikausiksi. Puhumattakaan, että olisi lähtenyt sinun mukaasi.
Niin se vaan on, että naiset lähtevät miehiensä perään maailman ääriin, mutta miehet jäävät sinne, mistä saa leivän. Naiset elävät huiskentelevaista elämää ja hankkivat koulutuksen johonkin humanistiselle matalapalkka-alalle, jolla hädintuskin pystyy itsensä elättämään. Kun on perheen aika, turvaudutaan hyvillä mielin miehen lompakkoon.
Miten mies sen kustantaisi, jos muuttelisi ympäriinsä? Ai niin, suomessa sellainenkin mies kelpaa, kun yhteiskunta maksaa viulut. Pääasiahan oli, että mies avaa oven prinsessalleen...
on kuitenkin joku afrikansaksalainen tai turkinsaksalainen, myönnä pois.
kyllapa taas tuli yleistyksen yleistys. mina suoritin kauppakorkean ja kylla siella taisi olla noin puolet naisia... ja humastimies jai suomeen omasta halustaan...
sinähän oletkin näitä, jotka yrittävät olla perheen mies: "mina suoritin kauppakorkean"
eipa noi koulut tai ala minun mielesta viimekadessa vaikuta persoonaan tai siihen kuka on valmis elattamaan tai elatettavaksi (oli sitten humanisti tai ei), varsinkin suomen ulkopuolella ei tutkinnot valttamatta paljon auta tai merkitse, mutta jos haluat kutsua minua miehen roolin ottajaksi/yrittajaksi, niin mikas siina. Tuo hieman 'vanhanaikainen' ranskismieheni olkkarin puolella voi olla vahan eri mielta, mutta ei kerrota sille ;)
Tyypillistä tälle palstalle, eihän suomitytöt kiinnostu muista kuin turkkilaisista tai afrikkalaisista... Muistaakseni kirjoitin jossain ylemmässä viestissäni, että vietin lomani yliopistosta etsiskellen sitä VAALEAA suomipojua Suomesta. Yleensä jokaisella ihmisellä on joku ulkonäöllinen seikka, josta se pitää. Minulla se on pohjois-Eurooppalaisen näköinen, iso, vaalea viikinki. Eli kyllä mulla on ihan "rotumies", joskus 60 vuotta sitten sitä olis kutsuttu kai arjalaiseksi, toisinkuin meitä suomalaisia, jotka olivat silloisten oppien mukaan vaan puolirotuisia...
Usko tai älä, tiedän muutaman saksalaisen miehen, joka on lähtenyt Suomeen suomalaisen tyttöystävänsä vuoksi, eikä mihinkään matalapalkka-alalle hampurilaisia paistamaan, vaan ihan koulutusta vastaavaan työhön. Toisinkuin eräät suomalaiset, jotka eivät ole uskaltaneet tehdä jotain niin radikaalia, kuin jättää kaiken taakseen ja nähdä vaivaa hakeakseen töitä muualta.
Mitä mieheeni tulee, niin hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että muutamme jossain vaiheessa Suomeen, mutta eipä kiinnosta tällä hetkellä. Kummankin (hyväpalkkaisella) alalla tienaa Saksassa enemmän ja otettaen alhaisemmat elinkustannukset huomioon, niin eipä se paljon kiinnosta lähteä maksamaan Suomeen veroa ja kyttämään terveyskeskukseen, jos haluaa lääkäriin. Että se Suomen ERINOMAISESTA terveydenhuollostakin... Niinpä me pysymme täällä.
Aina silloin tällöin maailmalla kulkiessa tulee vastaan mies joka kertoo olleensa naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Aina on siis kyseessä imprefekti eli suhde on päättynyt. Niitä miehiä katsellessa ei voi päätyä muuhun kuin, että he ovat ihastuneet vaaleaan ulkonäköön katsomatta sen syvemmälle koska joukossa on ollut paljon ns. trophy husbandeja. Heissä ei päällepäin eikä varmasti muutenkaan ole ollut mitään oikeasti sellaista syytä mikä olisi antanut aiheen eroon. Heidän suomalaiset naisensa ovat vain saaneet päähänsä erota ja siinä sitä sitten ollaan. Olenkin ottanut tavakseni neuvoa epävirallisissa illanistujaisissa keskittymään vain rauhassa pitämään suomalaisten naisten kanssa hauskaa mutta muuten välttämään suurin surmin ryhtymästä mihinkään vakavampaan.
olet!! hahaaa....
sillä mun kansainvälisessä ystäväpiirissäni täällä kaukana, minä taas aina joudun puolustelemaan suomalaismiehiä! Suomalaisnaiset ovat täällä yleisen mielipiteen mukaan mukavia, puheliaita ja pidettyjä, vaikkakin hieman ujoja. Harmi, että sulla on niin negatiivinen kuva meistä suomalaisnaisista. Onko sulla syy miksi olet noin katkera? Meitä on muutama suomalaisnainen tässä porukassa sekä ranskalaisia, norjalaisia, englantilaisia, italialaisia, australialaisia, jne. ja monet vuodet ollaan tunnettu. Pari kertaa suomalaismies on liittynyt seuraan illanvietossa, mutta on juonut itsensä niin tolkuttomaan humalaan ja häpäissyt itsensä, etten enää viitsinyt lopulta edes puolustella. Tosiasiassa on harmi, ettei voi olla oman maansa miehistä ylpeämpi. Huomaa kuitenkin, että haluaisin kovasti, suomalainen kun olen. Haluaisin kohdata kivan, sosiaalisen (eikä liikaa juovan) suomalaismiehen niin mielelläni veisin hänet ystäviänikin tapaamaan.
On erittäin toivottavaa, että mahdollisimman moni suomalaisnainen lähtisi Suomesta, erityisesti feministit. Syntyvää vajetta voitaisiin sitten täyttää Venäjältä tulevilla naisilla. Näin saataisiin naisten taso nousemaan Suomessa ja pikkuhiljaa arvot alkaisivat muuttua periteisemmiksi, jolloin saataisiin mielenterveysongelmat ja muu epäkypsä käyttäytyminen kuriin.