Olen kirjoitellut tänne ennenkin... Tarinani lyhyesti on että seurustelin 5-vuotta yhden naisen kanssa, jonka kanssa tuli ero. Eroon ei liittynyt mitään kolmansia henkilöitä, pettämistä, väkivaltaan eikä mitään muutakaan pahaa. Alussa kaikki tuntui että pää hajoaa, ajatukset itsemurhasta kävivät mielessä.. sain tukea ystäviltäni, teiltä... Soittelimme ex:n kanssa tuon eron aikana suhteellisen paljon. Loppuaikoina melkein joka päivä. Elättelin toivoa... Pääsin suurimman hädän yli kunnes...
...näimme eilen ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Alku meni hienosti ja viihdyimme toistemme seurassa. Sitten kuitenkin kun aloimme juttelemaan elämistämme, seurasi suuri mustasukkaisuus tilanne, suurimmaksi osaksi minun puoleltani. Hän kertoi että hänellä on toinen mies kiikarissa. Kaikki alkoi mennä perseelleen. Riitelimme, sovimme kuitenkin asian melko pian.. Nainen soitti hetken mielijohteesta tälle "miehelle", joka meni vastaajaan. Hän kertoi että jotain näitten kahden viikon aikana on tapahtunut jotain, ja toivoi että he eivät pitäisi enää yhteyttä. Tämän jälkeen kaikki tuntui olevan meidän välillä hyvin... seuraavat 15minuuttia, jonka jälkeen hän alkoi itkemään ja oli koko päivän surullinen, juuri sen takia mitä oli mennyt tekemään.
Tulimme siihen lopputulokseen, (hänen päätöksestään) että lopetetaan soittelu kokonaan... sovimme että hän soittaa kun hän on siihen valmis, johon saataa mennä kuukausia.
Olen taas alkupisteessä. Kaikki kestämäni ero, kärsimykset, ne itketyt yöt, surullisen päivät, haluttomuus elää, olivat aivan turhaa kärsittyjä... koska kun tapasimme, ne kaikki kaatuivat TAAS päälle kerta rysäyksellä. Olen niin rikki, taas. Kaikki tuo surutyö on kärsittävä taas uudestaan.
Tarinan opetus on että "älä yritä tavata sitä toista ihmistä, jos olet vähääkään päässyt surutyössäsi alkuun. Siitä tulee entistäkin huonompi olo". Uskokaan hyvät ihmiset minua. Tiedän mistä puhun... Tällä näkemisellä oli oikeastaan vain negatiivisemmat vaikutukset meidän välillä. Olemme huonommissa väleissä kuin ennen koko eroa...
Nyt joudun kestämään sen että en saa tukea ex:täni kun on vaikeaa. Joudun olemaan nyt yksin ja niellä tuon paskan itse. Se auttoi, että hän jaksoi kannustaa minua puhelimessa että kyllä minä selviän. Se helpotti. Nyt tuntuu kun olisi menettänyt parhaan kaverin... Se tuki, joka minulla oli 5-vuotta, on nyt poissa, lopullisesti.
...näimme eilen ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Alku meni hienosti ja viihdyimme toistemme seurassa. Sitten kuitenkin kun aloimme juttelemaan elämistämme, seurasi suuri mustasukkaisuus tilanne, suurimmaksi osaksi minun puoleltani. Hän kertoi että hänellä on toinen mies kiikarissa. Kaikki alkoi mennä perseelleen. Riitelimme, sovimme kuitenkin asian melko pian.. Nainen soitti hetken mielijohteesta tälle "miehelle", joka meni vastaajaan. Hän kertoi että jotain näitten kahden viikon aikana on tapahtunut jotain, ja toivoi että he eivät pitäisi enää yhteyttä. Tämän jälkeen kaikki tuntui olevan meidän välillä hyvin... seuraavat 15minuuttia, jonka jälkeen hän alkoi itkemään ja oli koko päivän surullinen, juuri sen takia mitä oli mennyt tekemään.
Tulimme siihen lopputulokseen, (hänen päätöksestään) että lopetetaan soittelu kokonaan... sovimme että hän soittaa kun hän on siihen valmis, johon saataa mennä kuukausia.
Olen taas alkupisteessä. Kaikki kestämäni ero, kärsimykset, ne itketyt yöt, surullisen päivät, haluttomuus elää, olivat aivan turhaa kärsittyjä... koska kun tapasimme, ne kaikki kaatuivat TAAS päälle kerta rysäyksellä. Olen niin rikki, taas. Kaikki tuo surutyö on kärsittävä taas uudestaan.
Tarinan opetus on että "älä yritä tavata sitä toista ihmistä, jos olet vähääkään päässyt surutyössäsi alkuun. Siitä tulee entistäkin huonompi olo". Uskokaan hyvät ihmiset minua. Tiedän mistä puhun... Tällä näkemisellä oli oikeastaan vain negatiivisemmat vaikutukset meidän välillä. Olemme huonommissa väleissä kuin ennen koko eroa...
Nyt joudun kestämään sen että en saa tukea ex:täni kun on vaikeaa. Joudun olemaan nyt yksin ja niellä tuon paskan itse. Se auttoi, että hän jaksoi kannustaa minua puhelimessa että kyllä minä selviän. Se helpotti. Nyt tuntuu kun olisi menettänyt parhaan kaverin... Se tuki, joka minulla oli 5-vuotta, on nyt poissa, lopullisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kyllä samaa mieltä että jos on eronnut ja jo surutyö on jatkunut jonkun verran, on parempi olla enää tapaamatta ja repiä sillätavoin vanhoja haavoja auki. Minun miesystäväni soitti minulle muutama päivä sitten ja ilmoitti seurustelevansa toisen naisen kanssa täysillä, hän ilmoitti että yhteydenpitomme on päätyttävä, ei enää soittoja puolin eikä toisin.
Kun saman päivän ilta koitti, hän soitti itse minulle, ja valitti kun nainen oli pakottanut hänet laittamaan välit poikki. Hän siis vaan luotti siihen että minä ymmärrän että hän ei ollut tosissaan. Mutta minäpä näytin että otin sen tosissani, siinähän mies soitteli koko illan ja melkein yönkin perään kun ystävä ei enää vastannutkaan puheluihin! Välillä siis paistaa aurinko ja välillä ollaan murheen alhossa, kuka sitä jaksaa?
En suosittele sinulle roikkumista ihmisessä joka ei itsekään tiedosta tunteitaan tai sitä mitä haluaa. Sinun ei kuulu olla odottamassa josko hän joskus vielä soittaa sinulle. Et pääse koskaan asiasta yli, kun säännöllisin välein hän antaa sinulle uutta toivoa. Älä lähde siihen, etsi ennemmin itsellesi uusi rakas.
Juu.menit siihen miinaan että teit surutyötäsi surun aiheuttajan kanssa,et saavuttanut muuta kuin lykkäsit surutyötäsi entistä rankempana tulevaisuuteen.
Jokohan opit.
Jätä exäsi kokonaan mielestäsi,älä tukeudu häneen enää.
Yritä ymmärtää katsoa tulevaisuuteen ilman exääsi.ymmärrä se ettei palaneessa talossa voi enää asua eikä sinne voi enää palata.
Vaikeaa kaikki tulee olemaan sen tiedän,mutta kokemuksesta voin sanoa että kuukausi kuukaudelta asiat helpottuu,kesällä tämä asia ei käy mielessäsi kuin aniharvoin sellaissa alakulon hetkissä puuskittain.
Kaikki ne tunteet on läpikäytävä jotta saatat uudistua ja kasvaa ulos tilanteessa.
Hyvä neuvo,toteuta joku haave josta olet aina haaveillut nyt yksin,koska sinulla on siihen päätösvalta ja kaikki oikeus.
Kaikki uusi,saa vanhan asian unohtumaan ja helpottaa oloasi,
Haaveile vaikka uudesta rakkaudesta jonka tulet löytämään.
Ja muista,vanhaan palaneeseen taloon ei kannata enää majaa rakentaa.
Tsemppiä.
Niin se perkele on pakko tehdä. Tuntuu vaan niin saatanan pahalta mutta pakko mikä pakko. Jos olisin kuunnellut joskus parasta kaveriani, olisin nyt jo pitkällä tässä asiassa. Välillä tuntuu että kirjaimellisesti sekoaa. Ei kykene mihinkään. Mutta kevät tulee ja mieli alkaa virkistymään. Eteenpäin on mentävä, tässä vaiheessa yksin. Kiitos sulle!
Ja voimia kaikille saman asian kokeneille!