Olen asunut pari vuottaa ihanan miehen kanssa, mutta nyt hän jatkuvasti käy mun hermoille. Siivous kuulostaa pieneltä ja turhalta riidan aiheelta tiedän...
Mies kyllä siivoaa välillä kun pyytää muttei tee sitä kunnolla. Jos hän tiskaa, joudun kuitenkin siivomaan keittiön sen jälkeen (päästämään veden jne). Jos hän vie roskat, minä joudun laittamaan uusi pussi tilalle, ottamaan lehdet toiseen kassiin, pyyhkimään roskakorin alustaa jne
Sen lisäksi se heittelee omia vaatteita lattialle, ei ikinä siivoa kuntoon olohuoneen pöytää jos syö siellä (ketsuppi, mausteet, alusta jää mulle)
Asiasta on keskusteltu ja aina on sama lopputulos, että se yrittää mut ei se mitään yritä, samalainen sikala viikon päästä. Kun puhutaan (ystävällisesti?) keittiöhommista tulee ilmi, että
se on herran siunaus et hän jaksaa ylipäätä tiskata tai viedä roskat ja mä voin korjata jäljeet. Äiti näköään on aina siivonnut oman kaikki kullan jäljeet välittämättä no voi voi
Mikään kannustus ja keskustelu ei auta. Lupaukset "yrittää" ei pidä paikkansa. Kun taas esim. muistetaan hyvin, että milloin mikäkin nettipeli on, heitetään vaatteet tuolistaa lattialle - ja pelaamaan...
Rakastan poikaystävää, hänellä on paljon hyviä puolia, mutta nyt mua ottaa oikein kunnolla päähän. Olen miettinyt sitä että asuisin yksin ja se sais sikailla omassa kodissa niin paljon kuin haluaa... En halua loppuelämäni asua sikalassa - tai sitten aina siivotaa yksin ja sen lisäks olla aikuisen miehen palvelija.
Mies kyllä siivoaa välillä kun pyytää muttei tee sitä kunnolla. Jos hän tiskaa, joudun kuitenkin siivomaan keittiön sen jälkeen (päästämään veden jne). Jos hän vie roskat, minä joudun laittamaan uusi pussi tilalle, ottamaan lehdet toiseen kassiin, pyyhkimään roskakorin alustaa jne
Sen lisäksi se heittelee omia vaatteita lattialle, ei ikinä siivoa kuntoon olohuoneen pöytää jos syö siellä (ketsuppi, mausteet, alusta jää mulle)
Asiasta on keskusteltu ja aina on sama lopputulos, että se yrittää mut ei se mitään yritä, samalainen sikala viikon päästä. Kun puhutaan (ystävällisesti?) keittiöhommista tulee ilmi, että
se on herran siunaus et hän jaksaa ylipäätä tiskata tai viedä roskat ja mä voin korjata jäljeet. Äiti näköään on aina siivonnut oman kaikki kullan jäljeet välittämättä no voi voi
Mikään kannustus ja keskustelu ei auta. Lupaukset "yrittää" ei pidä paikkansa. Kun taas esim. muistetaan hyvin, että milloin mikäkin nettipeli on, heitetään vaatteet tuolistaa lattialle - ja pelaamaan...
Rakastan poikaystävää, hänellä on paljon hyviä puolia, mutta nyt mua ottaa oikein kunnolla päähän. Olen miettinyt sitä että asuisin yksin ja se sais sikailla omassa kodissa niin paljon kuin haluaa... En halua loppuelämäni asua sikalassa - tai sitten aina siivotaa yksin ja sen lisäks olla aikuisen miehen palvelija.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli perus-suomalainen mieshän se sulla on..
mut meillä taitaa olla mun hyväks kotiduunit 65% eli minä siivoan, leivon(98%), kokkaan, hoidan lapsukaiset ym..:) mukavaa ajankuluahan se on ja ennenkaikkea pysyy paikat tip-top ja asunnon arvo säilyy!
eli koeta jaksaa sitä täyttä paskaa, sillä siivoojatkin maksaa..;)
Jos jotain tarttee tehdä, teen sen itse jos mies ei ole tehnyt, sitä paitis en edes halua, että mies siivoaa. Teen sen itse paremmin.
Ajan miehen ja lapset ulos kun haluan siivota...tottakai lapset ensin keräävät lelunsa ja tavaransa...
Turhaa energian tuhlausta tapella kotitöistä.
Toinen hyvä vaihtoehto on palkata ulkopuolinen siivooja...oikeesti EI KANNATA TAPELLA SELLAISESTA kun sen voi muutenkin hoitaa!!!!
Kolmas vaihtoehto on ettet itsekään siivoa pitkään aikaan...eiköhän se mies jossan vaiheessa siivoa kun siltä näyttää:)
asia menee toisin päin eukko jättää aina kaikki vaiheeseen ja tiedän miten se ottaa kaaleen!!!!???
Kovin oli tuttua kun vertasin ex avokkiini. Kyllä oli kotityöt hänelle nii vaikeita niin vaikeita. Suhteen alussa hän kyllä tarttui imuriin ja tiskiharjaan, mutta suhteen edetessä hän niistä vieraantui.
Jotta ei aivan riitelyksi mene niin tehkää vaikka silleen että sillä aikaa kun toinen tiskaa niin toinen vaikka imuroi. Ja se tiskauskin tehdän ihan alusta loppuun kunnolla, pyyhitään tiskipöytä ja tyhjennetään tiksiallas jne. Meilä ainakin toimi paremmin kun kumpikin hoiti vuoronperään niinkin vasten mieliset hommat kuin tiskaus ja imurointi.
Siitä puheen, pitäisi minunkin tiskata. On noita astioita kertynyt.
Sä juutut samoihin juttuihin kuin minä aikoinaan (ja vielä nytkin vähän) Annan yhden neuvon:
Älä tee, laita asioita valmiiksi. Kyllä se roskapussi ilmestyy sinne roskikseen parin päivän kuluessa. Täytyy vain olla pitkäjänteinen.
Lisäksi, älä pingota ja touhota. Oman mieheni sanoja lainaten: kyllä kodin pitää näyttää että siellä asutaan. Niinpä annan sen sitten näyttää. Ja kun siivottavaa on sitten helvetisti, ei mies kehtaa olla auttamatta. Kaikkien siivousrytmit eivät vain mene yhteen. Sen nipon on huomattavasti helpompi joustaa kuin laiskemman tyypin. Ja näin on rentoa ja mukavaa jokaisella.
Tasan ei mene onnenlahjat...ite saanu kuulla kun siivoon liiankin tarkkaan, että toinen ottaa vidduiluna ku "nyylään" niin kauan xD. Ei muuta kyllä voi sanoa ku: voi viddu tätä elämätä
Miehet on sikoja!
Hyvä idea olis todellakin se, että asuisitte kumpikin omissa asunnoissanne. mies saisi sikailla ihan rauhassa, eikä sun tarvitse hermostua kerran ei tartte enää välittää. voitte te silti seurustella jos nappaa.