Olemme seurustelleet kumppanini kanssa 2 vuotta, mutta toissapäivänä meillä meni poikki.
Alussa kaikki tuntui menevän kuin siivillä, mutta viime syksynä meille tuli elämään isoja muutoksia, muutimme mm yhteen.
Sekin oli aluksi kuin satua, mutta pikku hiljaa ongelmia alkoi kasaantua, emmäkä kyenneet niitä ratkaisemaan vaikka puhuimme niistä.
Sitä kesti noin neljä kuukautta. Itse havahduin tilanteen vakavuuteen viikko sitten ja yritin tosissani pelastaa suhteen, mutta tyttöni oli jo liian väsynyt tilanteeseen ja halusi lopettaa.
Itse otan eron erittäin raskaasti ja elimistö on aivan sekaisin. Olen ehdottanut, että voisimme katsoa tilannetta uudestaan muutaman kuukauden päästä, mutta hän torjui ajatuksen.
Rakastamme toisiamme syvästi ja uskon että juttu toimisi vielä tulevaisuudessa, koska rakkaus on vielä tallella.
Suurin ongelma oli ,että minä en tukenut kumppania tarpeeks viimeisinä kuukausina, mutta yritin korjata tilateen, valitettavasti vain liian myöhään.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Olisin halukas myös kuulemeen neuvoja, miten voisin osoittaa ex kumppanilleni että olen muuttunut ja haluan hänestä kumppanini loppuiäksi?
Teen mitä vain, jotta hän olisi onnellinen ja saisin hänet takaisin, neuvoja kiitos?
Alussa kaikki tuntui menevän kuin siivillä, mutta viime syksynä meille tuli elämään isoja muutoksia, muutimme mm yhteen.
Sekin oli aluksi kuin satua, mutta pikku hiljaa ongelmia alkoi kasaantua, emmäkä kyenneet niitä ratkaisemaan vaikka puhuimme niistä.
Sitä kesti noin neljä kuukautta. Itse havahduin tilanteen vakavuuteen viikko sitten ja yritin tosissani pelastaa suhteen, mutta tyttöni oli jo liian väsynyt tilanteeseen ja halusi lopettaa.
Itse otan eron erittäin raskaasti ja elimistö on aivan sekaisin. Olen ehdottanut, että voisimme katsoa tilannetta uudestaan muutaman kuukauden päästä, mutta hän torjui ajatuksen.
Rakastamme toisiamme syvästi ja uskon että juttu toimisi vielä tulevaisuudessa, koska rakkaus on vielä tallella.
Suurin ongelma oli ,että minä en tukenut kumppania tarpeeks viimeisinä kuukausina, mutta yritin korjata tilateen, valitettavasti vain liian myöhään.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Olisin halukas myös kuulemeen neuvoja, miten voisin osoittaa ex kumppanilleni että olen muuttunut ja haluan hänestä kumppanini loppuiäksi?
Teen mitä vain, jotta hän olisi onnellinen ja saisin hänet takaisin, neuvoja kiitos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle kävi aivan samoin. Olimme rakkaani kanssa kihloissa, mutta sitten tuli ero ja raastava vaihe.
Päätimme pitää tauon, joka kesti 2kk. Tauko auttoi meitä selvittämään tuntemuksiamme ja palasimme yhteen sen jälkeen.
Toivon teille samaa, jos teillä on vielä rakkautta jäljellä niin sen pitäisi kyllä riittää pohjaksi.
Toivotan onnea yritykselle ja toivottavasti tyttösi tajuaa, että oikeaa rakkautta on harvassa! Jos sinäkin vielä olet muuttunut niin kyllä teillä on vielä hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta sitä ennen tyttösi pitää selvittää oma päänsä ja anna hänen tehdä se rauhassa. Ei painostusta, siten osoitat, että hän on sinulle tärkeä, vaikka vaikeaa se vaikeaa onkin.
Onnea teille:)!
Kuulostaa tutulta minunkin korviini. Yhteiseloamme kesti avomieheni kanssa jopa 8 vuotta, kunnes yhtäkkiä tänä talvena avomieheni vaan ilmoitti, että haluaa muuttaa erilleen ja viikko sitten toteutti ajatuksensa.
Minulle se oli kuin pommi taivaalta. En osannut yhtään odottaa tällaista. Uskoin vielä siihen talviseen päivään saakka, että meillä oli kaikki hyvin. Rakastimme toisiamme ja meillä oli mukavaa ja rauhaisaa yhdessä, emme ridelleet juuri lainkaan, taloudellisesti pärjäsimme hyvin, seksielämä oli kummallekin tyydyttävää jne. Hän kuulemma rakastaa minua edelleen hyvin paljon ja olen hänelle todella tärkeä, eivätkä tunteet ole kuulemma muuttuneet yhtään viime vuosista. Yksinolo vaan houkuttaa.
Muista naisista ei ole kysymys tai mistään sellaisesta. Sen olen jo varmistanut. Muutenkaan seurustelu ei kuulemma häntä nyt kiinnosta (siis kuulemma minun tai kenenkään muun kanssa). Sovimme parin kuukauden koeajan, jona aikana emme eroa, mutta annamme toisillemme rauhan. Näemme silloin tällöin ja vältämme myös liiallista soittelua. Toivottavasti tämä nyt toimii..
Todella raastavaa tämä on. Minulle siis. Mutta myös miehelleni. Hän on muutamaan otteeseen jopa itkenyt asian vuoksi. Minä itse olen pudonnut aivan tyhjän päälle, enkä voi ymmärtää tätä, vaikka kuinka yritän. Puhuminen kuitenkin helpottaa, ja olemme puhuneet asiat halki ja poikki moneen kertaan.
Itse luulen miehelläni olevan kolmekympin kriisin ja hirveästi paineita töistä. En voi uskoa, että suhteessamme olisi tapahtunut yhtäkkiä jotain, mikä olisi aiheuttanut tämän. Olemme kuitenkin niin kauan eläneet onnellisina yhdessä ja vannoneet toisillemme rakkautta. Vielä viime syksynä tarkoitus oli hankkia omistusasunto ja tehdä vaikkapa yksi pieni taapero (mieheni idea).
En voi siis muuta kuin toivoa, että asiat järjestyvät ja välimatka antaa meille uuden mahdollisuuden. Toivoa ei kannata menettää!
Kertokaa jos teillä muilla on vastaavia kokemuksia, miten on käynyt?
Avopuolisoni jätti minut vähän aikaa sitten. Olimme olleet yhdessä 7 vuotta ja ero oli minulle täysi yllätys. Pyysin mahdollisuutta mutta hän ei antanut sitä. Toivon, että palaisimme yhteen koska hän on se oikea minulle ja rakastan häntä mielettömästi!! Odotan ihmettä mutta luulen että sitä ei koskaan tule.
Puhuminen on kaiken a ja o. Jos ei tiedä, mitä kumppanin päässä liikkuu, olo tuntuu epävarmalta. Ajatelkaa asioita puolin ja toisin rauhassa. Jos todella haluat palata yhteen tämän tytön kanssa, se vaatii sinulta paljon. Näytä mikä olet miehiäsi, näytä mihin todella pystyt, kun haluat.
Tauko voi tehdä hyvää suhteelle tai se voi viilentää tunteet lopullisesti. Menettettyä uskoa ja luottamusta on vaikea saada takaisin (en puhu vain uskottomuuden aiheuttamasta luottamuspulasta). Ensi kuukaudet "erossa" ovat niitä ratkaisevimpia. Älä anna tytön unohtaa itseäsi, siis jos tyttö ei ole pyytänyt sinua katoamaan lopullisesti elämästään.
Sopikaa koe-eron pelisäännöistä. Toista ei saa satuttaa, koska kyse on ns.koe-erosta, eli muita ei saa olla. Asioita mietitään, mutta ratkaisupakkoa ei ole heti. Tapailkaa toisianne ja puhukaa asioista, puhumalla epäselviksi jääneet tai muuten epävarmuutta tuoneet asiat loksahtavat paikoilleen.