ongelma on se, että olen tavannut todella mielenkiintoisen miehen, mutta välimatkaa 400 km.. ei kunnolla toisiamme tunneta, mut kinnostus on kuitenkin molemminpuolista, ainakin tähän asti ollut. miten sais ton kiinnostuksen pysymään? onko tiivis yhteydenotto kaiken a ja o. tuntuu toisaalta tyhmältä laittaa toiselle koko ajan viestejä kun ei edes tunne kunnolla.. ja jotenkin pelkään et lopahtaa, jos viestittelis jatkuvasti..tiedän et ulkopuolelta on vaikea antaa kommentteja, mut jos jotain ideoita... what to do?!
kyselenpä nyt
kuitenkin täältä..
162751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noh,vastaako se mies sulle takaisin vain onko se hiljaa?
Kuinka usein tapaatte? Onko välimatka tilapäistä (esim. opiskelu)? Jos kiinnostus on molemminpuolista, juttunne tulee toimimaan jos kumpikin sitä haluaa:) Kyllähän sitä nopeasti tutustuu, ainakin jos voitte tavata toisianne vähintään pari kertaa kuukaudessa, kesälomalla ehkä useamminkin...? Minulla ja poikaystävälläni on vähän yli 400 kilometrin välimatka ollut alusta alkaen, kesällä muutamme samalle paikkakunnalle:) Kaikkein vaikeinta on ollu se ettei kumpikaan oikein osaa/halua puhua puhelimessa ja viestejäkään emme ole oikein tottuneet lähettämään eli yhteydenpito ei ole aina ollut kauhean vilkasta...
..vain että kaukosuhteet ei aina pelaa kaikilla.ainakaan mulla siksipä en enää niihin ala.tuskaa ja surua vaan tuottaa..minulla ja entisellä välimatkaa oli 760km
ja eräs. Meillä oli välimatkaa 850 km ja hyvin toimi.
Mulla ja mun poikaystävällä toimi aluksi ihan loistavasti kaukosuhteessa eläminen. Mutta ihan näin muutaman vuoden kokemuksella...Onhan tämä alkanut tuntumaan vähän oudolta...Kun ei sitä toista kuitenkaan opi tuntemaan kunnolla, kun nähdään kuitenkin harvoin, vaikka soitellaan ja kirjotellaan usein. Luulenpa, että kaukosuhteet toimii, jos se on lyhytaikaista. Siis siinä mielessä lyhytaikaista, että hetimelkopian, muutetaan samalle paikkakunnalle asumaan. Sillai voi sitten tutustua toiseen heti paremmin. Ja jos toinen on sitä sorttia, että haluaa ja kaipaa läheisyyttä, niin kaukosuhde on ehdottomasti huono vaihtoehto.
Siis...alussa kiinnostus varmasti on kovaa, mutta pidemmän päälle nousee epäilys suhteen toimivuudesta käytännössä. Muutenkin nousee kysymyksiä ilmaan...onko tässä sittenkään tulevaisuutta ja oikeestaan mitään järkeä...
Näin meillä...Mutta tsemppiä teille! =)
Olen vuoden ollut kaukosuhteessa (2000km väliä) ja pisimmillään ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 10 päivää. Pikkuhiljaa on ruvennut tuntumaan raskaalta tämä harvoin näkeminen ja olen tajunnut sen, että ei me voida tietää toimiiko tämä suhde pidemmällä tähtäimellä, ellei jompikumpi muuta. Olen kyllä rakastunut, mutta en voi kuitenkaan sanoa tuntevani poikakaveriani perinpohjin. Meilit on kuitenkin aika heppoinen tapa pitää yhteyttä.
Ja toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, etten halua muutaa kovin pian yhteen kenenkään kanssa, vaan haluan olla mahdollisimman varma, että kyseessä on suunnilleen tuleva aviomies. Tämä periaate ja nykyinen tilanne sotivat aika pahasti vastaan.
En haluaisi muuttaa (kieli ym. ongelmien takia se kuitenkin tod.näk olisi minä, joka aluksi muuttaa) toiseen maahan todetakseni vain, että ohhoh, eipä tää homma nyt toimikaan.
Sori, on vähän off-topic
oon yllättynyt et näin moni ottanut kantaa!! =)joo, mies kyl vastailee aina vieteihin, mut ei juuri itse viestittele. ja mäkin oon huono laittaa viestejä..niin yhteydenpitoa on ollu aika vähän. just ku ei toista tunne niin ei oikein tiedä mitä voi laittaa vaik haluiski toisesta kuulla.. noin kerran kuussa nähty... no saa nähdä.. kesä samoil seuduil ollaan... ehkä kannattaa odotella sinne ja olla sit vasta lähempänä tiiviimmin yhteydessä...
Elin jonkin aikaa kaukosuhteessa erään miehen kanssa. Hän asuu Tukholmassa ja minä Helsingissä, joten matkat taittuivat tunnissa lentokoneella. Näimme lähes joka viikonloppu molemmissa kaupungeissa, mutta aivan yllättäen pari päivää sitten miehen oli tarkoitus tulla luokseni muutamaksi päiväksi (hänellä oli Suomessa muutenkin asioita hoidettavana), mutta sain vain tekstiviestin ettei hän tulekaan, eikä tästä suhteesta tule mitään. Ei muuta. Olimme vielä viikko sitten suunnitelleet yhteistä matkaa ulkomaille ja olimme myös keskustelleet, että jos menisin kesäksi hänen luokseen. Nyt on hieman tyhjä olo. En todellakaan osannut odottaa mitään tällaista, luulin että kaikki oli hyvin. En haluaisi ruikuttaa hänen peräänsä, mutta joka kerta kun puhelimeni soi tai siihen tulee tekstiviesti toivon, että se olisi hän...eipä ole ollut. Luulin tuntevani hänet, mutta en näköjään, sillä se tuntemani ei olisi toiminut näin...
Nyt kyllä ajauduin aiheesta, mutta ei nämä kaukosuhteet ole sen helpompia tai vaikeampia kuin muutkaan suhteet. Minulle välimatka ei olisi ongelma, mutta toisille näköjään on.
vain ilmoittaa, että tää nyt on tässä, eikä anna toiselle mahdollisuutta kommentoida.. aikas tunteetonta heittää vaan kylmä suihku niskaan...
tapaukset saa minut kohdistamaan ja yleistämään vihaa kaikkiin miehiin! nykyaikana ei näköjään tarvitse panostaa toisen jättämiseen. senkun laittaa tekstarin, et tää oli tässä, sori. mitä sitä turhia tunteilemaan...huh...
...Itselläni on juuri samanlainen tilanne käynnissä paitsi että minä olen ton miehen asemassa. kaikki tuntomerkit(400km, muutto samoil seuduille,...) täsmää.
Ja sitten niitä neuvoja. ilmoittele säännöllisesti olemassa olostasi. sit ole tiiviimmin yhteydessä, ku olette lähempänä, tai ainakin itse toivon omalle kohdalle niin.
Toivoisinpa, että minunkin - nyt ex - miesystäväni olisi odottanut kesää yhtä innokkaasti kuin minä. Meillä kaukosuhde lopahti siihen, etten itse jaksanut olla se, joka aina matkusti hänen luokseen ja piti yhteyttä. Kyllä siihen yhteydenpitoon tarvitaan kaksi ihmistä.
hui, rupes jo vähän pelottaa et kuka siellä ruudun toisella puolella on..;)
..ja mä taas omalle kohdalle toivoisin et se mies ilmoittelis olemassa olostaan, eikä vaan aina vastais kun ilmoittelen olevani hänen kanssaan samoilla seuduilla.. mut toisaalta eipä sitä yhteydenpitoa voi toiselta vaatia ku ei itsekään osaa turhia viestejä laitella (yleensä kyl osaan, mut tän tapauksen kohdalla en..). sääli tietty jos tohon kaatuu..
tohon se nyt sitten kaatukii... ;) kyllä mun jutussa sentään vähä enemmän yhteyttä pidetään, kuin mitä sä tossa sun viestissäs annat ymmärtää:) Ja mä pidän ehkä vähä enemmän yhteyttä kuin se toinen osapuoli, eli se siitä yhteensattumasta... olisihan se ollu jännä, jos tällä tavalla olis osunut se oikea kohdalle:)
Mutta kaikkee hyvää vaan sulle!
ei sit ihan kaikki "tuntomerkit" täsmänny..:) jos ois ollu yhteensattuma niin oispahan ainakin tullu suoraan sanotuksi.. taitaa tää munkin juttu kaatua, vähän turhan hiljaista on.. mut kohta on kesä ja uudet kuviot.. täytyy yrittää välttää kaikki kaukosuhteet.. tsemiä sullekin!!
Uskon, että kun hän sinusta välittää, ei varmastikaan pane pahaksi sitä, että viestittelet ja otat yhteyttä. On ihmisiä, jotka eivät juuri kirjoittele/soittele vaan tapaavat mieluiten kasvokkain, eikä sen tarvitse merkitä sitä, että hän ei olisi kiinnostunut sinusta.
Toivotan siis onnea sinulle ja suhteellesi! Kesähän on pian!