...jonka lapsen isä luopuu vapaaehtoisesti huoltajuudesta (yhteis)?? Ei halua olla missään tekemisissä lapseen tai osallistua millään tavalla lapsen elämään tai asioihin.Alakoulu ikäinen lapsi kyseessä.Minusta tämä tuntuu kamalan julmalta lasta kohtaan ja muutenkin.Mitä mieltä olette?
Olenko ainoa...
Ritu
132243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä eron jälkeen isä jätti kaksi leikki ikäistä lastaan. Ilmoitti vain ettei halua edes nähdä heitä enään.
...tuntuu käsittämättömältä että asuttiin kuitenkin perheenä usean vuoden ajan ja nyt ei voi suoraan sanoen sietää koko lasta?? Karmealta tuntuu ja minusta itsestänikin kauhean pahalta mutta asian kanssa täytyy kai vaan elää...
Kärsin itse myös hyvin paljon. Ja sattui helvetisti kun isä ilmoitti, ettei halua nähdä lapsiansa enään. Ehkä tämän kanssa oppii aikaa myöten elämään.
on aivan liian julmaa lapsen kehityksen kannalta. Vaikea ymmärtää miksi isät niin tekevät. Isä saattaa tulla toisiin ajatuksiin vuosien kuluessa ja katua, joten älkää äitinä entisestään pahoittako lapsen mieltä. Hyvin neutraali suhtauminen eikä parjausta...
Olisi mielenkiintoista tietää isäkö oli "jättäjä" parisuhteessanne/liitossanne vai äiti?
...pari vuosikymmentä ja minä olin se joka halusin eron.
Usein miehet, jotka ovat kohdanneet jonkin hyvin kipeän asian (esim. avioero), eivät vain kykene kohtaamaan tuskaansa. Ja siksi mies ei halua kohdata mitään mikä muistuttaa heitä menneestä (erosta) ja se lapsi muistuttaa.
kostaa lapselle kun niitä sattuu jo erokin valtavasti. Oudolta kuulostaa todella.
Ex mieheni on yrittänyt saada minua itselleen lapsen avulla eikä ole auttanut hoitamisessa kun olisin tarvinnut, mutta näkee lasta sentään joskus kun hänelle sopii.
yksi syy, miksi ei uskalla/halua olla yhteydessä lapsiin ja valitsee pakenemisen. Vie aikaa ennen kuin mies sopeutuu eroon, erityisesti jos jättäjä on vaimo. Harva mies tietoisesti kostaa lapselle tai lapsen välityksellä, mutta on mahdollista. Mitä olen kuullut, niin äidit useimminkin kostavat lasten välityksellä, estävät tapaamisia, mustamaalaavat isää ym... Traagisia tarinoita ja kaiken " maksajiksi" joutuvat viimekädessä lapset psyykkisillä oireiluillaan.
Aika pienet lapset tajuavat syy/seuraus suhteita, mutta eivät voi mitään.. alkaa oireilut..Jos toinen vanhemmista ei kykene terveen järjen käyttöön, täytyy toisen pyrkiä se korvaamaan.Edesauttamaan tapaamisia ja yhteydenpitoa edes jollain tasolla. Lapsen etu menee kaiken edelle ja kaikki pitkällä tähtäimellä, siten että lapsi voi varttua tasapainoiseksi kansalaiseksi.
tilanne. Paitsi ettei mies halua takaisin...ainakin tietää etten ottaisi. Kehuu ympäriinsä elävänsä lasten ehdoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tapaa lapsia satunnaisesti, hyvin harvoin, ennalta ilmoittamatta ja max yksi yö kerrallaan.
Hänelle tämä on tapa hallita minua edelleen vuosienkin jälkeen. Eipä ole tarvinnut lomaa pitää tästä arjen pyörityksestä. Välillä onkin voimat olleet koetuksella ja mikä pahinta lapset ovat oireelleet välillä todella pahasti... yksin kannan vastuun myös siitä... eikä hän näe nenäänsä pidemmälle, mitä toiminnallaan aiheuttaa.
Sinä itse alistut miehen pyörittämiseen. Suotta siitä häntä syytät. Ja mieleeni tulee väistämättä, että miksi menit sellaisen miehen kanssa naimisiin, ja lapsiakin hankitte. Olisit ajatellut aikaisemmin...
...tullut tuo kyllä mieleen että hänelle tekee todella niin kipeää tämä ero että tavallaan "kostaa" sen viattomalle lapselle.Nimittäin joskus on soitellut tyyliin:
Tulisin sinua tapaamaan en lasta, jos sopii.Ja tämä inhottaa minua tosi paljon...että lapsesta viis!Psykiatrillekkin olen pyytänyt häntä menemään,että saisi tunne puolen sotkut auki.
Kamalalta vaan tuntuu pientä lasta kohtaan tuollanen...Ja vielä tuokin kun itsellä ei ole tavallaan koskaan vapaata tai lomaa joskus sitä kuitenkin kaipaisi vapaata myös itselleen.
Meillä sitten täysin tosinpäin, eli äiti jättää tyttärensä luokseni ja katoaa satojen kilometrien päähän. Ollut yhteishuoltajuus, mutta nyt on muutettu niin että olen hänen yksinhuoltaja. Se mikä tässä eniten askarruttaa mieltäni on se, että tyttäreni on pahimmassa mahdollisessa iässä, eli 13v. Aika näyttää mitkä henkiset "vammat" tästä tytölle tulee jäämään, toivottavasti ei mitään.. Nyt vaan mennään päivä kerrallaan...
En tunne tapaustanne. Omani ainoastaan.
Oltiin seurusteltu naisen kanssa reilu puoli vuotta. Nainen vakuutti ettei tarvita kondomia yhdynnässä koska hän käyttää pillereitä. Olin tehnyt selväksi etten halua lapsia ja kondomista syntyi lähes riitaa, mutta nainen sai minut kuitenkin vakuutettua, että ei halua hänkään lasta.
Kuitenkin nainen sitten kerran ilmoitti olevansa raskaana koska oli unohtanut ottaa pillereitä. Kaiken lisäksi hän halusi pitää lapsen, mutta ei aikonut vaatia minua osallistumaan lapseen millään tavoin. En olisi halunnut jatkaa suhdetta, eikä nainenkaan mutta sovittiin ettei hänen tarvitse olla yksin raskautensa kanssa. Sovittiin että katsotaan mitä siitä tulee.
Ei siitä mitään tullut ja nainen kyllästyi kun en halunnut rakastella hänen kanssaan vaikka asuttiin yhdessä. Niinpä hän kirjaimellisesti lemppasi minut ulos ollessaan 6 kk raskaana. Ei vastannut puheluihini eikä soittanut takaisin. En siis kuullut hänestä mitään, lähes kolmeen ja puoleen vuoteen.
Kunnes nainen soitti ja ilmoitti haluavansa huoltajuus- ja/tai elatusapua. Hänen vanhempansa eivät kyenneet turvaamaan naisen elintasoa, ja olihan lapsi minun. Oliko? En käynyt testissä.
Lähetin naiselle kirjeen jossa kuvailin suhteeni lapseen, muistutin häntä raskauden alkuun johtaneista tekijöistä, tekemistämme sopimuksista ja syistä joiden perusteella erosimme. Kerroin myös etten saanut tietää lapsen syntymästä, enkä mistään lapsen elämänvaiheista 3 ja ½ vuoteen. Ilmoitin etten halua huoltajuutta, ja että elatusmaksuissa hänen on käännyttävä oikeuslaitoksen puoleen.
Nainen soitti kiukkuisen puhelun jossa vakuutti että "oikeudessa tavataan". Ei olla tavattu missään, ja puhelusta on yli vuosi. Olen kuullut kyllä että minua on haukuttu vasatuuttomaksi ja ilkeäksi naista kohtaan. Miten lienee.