Mietin vain, että mitä sille kuuluu. Se oli minun ekani, eikä ollut ollenkaan minut tyyppiäni, mutta muistelen silti, että mitähän olisi tullut, jos olisi vähän aikaa jatkanut. Seuraavana päivänä lähdimme ihan eri puolille Suomea, joten siihen jäi - kumpikaan ei ottanut yhteyttä. Tuskin hänestä olisi elämänkumppania kuitenkaan tullut. Muisteleeko kukaan nopeita kauan sitten sattuneita juttuja?
Yhden illan juttu
vuosien takaa
31211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun olin 19-vuotias kävimme aina ystäväni kesämökillä ja sinne sitten tuli aina todella paljon porukkaa. Siellä minulla oli säpinää erään 20-vuotiaan pojan kanssa ja harrastimme seksiä. En ollut ennen harrastanut yhden illan juttuja... Me tulimme hyvin juttuun ja 8 vuotta tämän jälkeen menin saman ystäväni tupareihin, ja tapasin siellä erään miehen kenen kanssa aloimme aluksi käymään treffeillä. n. vuoden seurustelun jälkeen kävi ilmi että tämä jätkähän oli se sama kun siellä kesämökillä. Nyt olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja ennen sitä seurustelimme 4 vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Sinänsä aika ihmeellinen juttu ;-) Ehkäpä sen oli tarkoitus tapahtua.
T: Katja helssingistä
miten muka VOI joku 8 vuodessa muuttua niin, ettei häntä tunnista? 8 vuotta on sentään aika lyhyt aika.. varsinkin jos on lähikosketuksessa ollut, takuulla tunnistaa vaikka 20 vuoden jälkeen. Paitsi tietty jos olet ollut helvetin juovuksissa etkä muista, sitten asia on eri...
Kyllä vain muistan. Viime aikoina eritoten yksi on pyörinyt usein mielessäni. Siitä on jo vuosia, mutta muistan ne hetket kuin eilisen. Vain yksi yö emmekä me koskaan enää tavanneet. Minun syyni: vedin liian hätäiset johtopäätökset omasta kelpaamattomuudestani hänelle muuksi kuin yhden yön panoksi, joten poistuin aamulla pikaisesti paikalta edes puhelinnumeroa jättämättä. Yksinhuoltaja ei tuntunut silloin kenellekään kelpaavan.
Myönnän, kävin myöhemmin paikalla tarkoituksenani kysyä, olisiko meillä sittenkin mahdollisuus vielä tavata. Kantti ei loppupeleissä sittenkään riittänyt. Karkasin siis jo toistamiseen paikalta. Noloa, aikuiselta ihmiseltä. Vaan ei auta, tunnustin tappioni ja päätin jatkaa elämääni. Tässä taisi käydä niin kuin oli tarkoitettu. Tai sitten vain hukattiin hiton hyvä mahdollisuus toimivaan juttuun. Tiedä tuosta.
Tapaus muistuu mieleen nykyään varsin usein. Sattumien summana muutin asumaan samalla laidalle suurta kotikaupunkiani. Ja usein joudun asioimaan melkeinpä naapurissa. Mutta sitä en ole tarkistanut, asuuko hän vielä siellä. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon - hänellekin. Oletan, että hän on jo kaukana, minun ulottumattomissani.