Ei mitään tekemistä

Olin samassa tilanteessa. Lopulta vaihdoin työpaikkaa. Suosittelen sinulle samaa, koska henkisesti tuollainen tilanne on hyvin kuluttava, päivät matelevat hitaasti ja ammattitaito ruostuu.

mulla on kanssa sama juttu, tää viikko ja otan lopputilin. sit valitetaan siitä kun ei tule tuottoa, eihän se mun vika ole jos ei ole hommia!!!

Työlaissa sanotaan että työnantaja on velvollinen osoittamaan työntekijälle työtehtäviä.Itse olin työpaikassa missä töitä riitti 1-3 tuntia päivässä,loppuajan sai itse keksiä mitä tekee,tai venyttää tekemällä työt HITAASTI.Kyllä kävi hermoon tuo lorviminen,ja nyt se onneksi loppu kun firma myytiin,ja tämä minun työ lopetettiin kokonaan.Tein tuota työtä KUUSI VUOTTA!!!!!!!.

pakko kysyä: mitäpä teet sitten "työksesi"?

noviisina kanssa paikkaan, missä ei mitään tarvinnut tehdä ja vaihdoin sitten paikkaa. Ainoo vaan, että ei auttanut mitään. Hyssyttelivät vaan, kun kävin kyselemässä tekemistä.
Lopulta sitten paloivat käämit ja menin avautumaan tiimipalaverissa, jonka jälkeen se "hauskuus" vasta alkoikin. Noh, hyvä puoli oli, että pääsi sitten hetken kuluttua pois tuostakin paikasta. :)
Seuraavassa paikassa saikin sitten tehdä hommia enemmän kuin kerkesi ja pinottiin vaan lisää koko ajan. Ei tässäkään siis mitään järkeä, ja v***tiin vaan koko aika, kun ei tule valmista. => burnout.
Nyt on sitten reilun vuoden päivät ihmetelty, että mitä sitä alkaisi tekemään, jottei päädy kumpaankaan ääripäähän.. molemmat koettu ja yhtä ikäviä.
Jotain sellasta, missä saa itse määrätä tahdin, sopivasti duunia ja pitkä lounastauko.

päinvastoin töitä olisi,mutta enpä viiti tehä,kun on nii paljo innokkaita työkavereita jotka voi ne tehä.Ja saman palkan saa vaikka ei tee mitään.

Olen insinööritoimistossa töissä suunnittelijana ja minulla on aivan sama homma kuin sinullakin - töissä ei ole mitään tekemistä. Tällä osastolla porukasta 80% nettailee päivät pitkät tekemättä yhtään mitään. Olen kyllä sanonut, että antavat minullekin tehtäviä ja teen niitä mielelläni, mutta kovin hiljaista on. Aika surkea motivaatio täällä taitaa porukalla muutenkin olla. Melkein kaikki käyvät työvoimatoimiston nettisivuilla joka päivä katselemassa töitä...ei täällä perhana pääse kehittymään millään lailla eikä ole minkaanlaisia kehittymismahdollisuuksia. Voisi päivät pitkät lueskella vaikkapa Aku Ankkaa. Aivottomien hommaa tämä tällainen on.

Noh...onneksi haen kesällä opiskelemaan DI:ksi ja kustannan opiskeluni käymällä töissä ja lukemalla kokeisiin päivisin ;) Mutta tuo jos opiskelemaan pääsen. Jos en pääse niin ensi syksynä otan esimieheni puhutteluun ja haluan käydä perinpohjaisen kehitysneuvottelun tilanteesta ;)

Minä olin harjoittelijana paikassa, jossa kaikki valittivat hirveää kiirettä ja sanottiin, että minullekin töitä riittää. No, kun opin hommat, niihin meni pari-kolme tuntia päivässä ja sitten piti etsimällä etsiä. Kyselin aina näiltä "kiireisiltä" että eikö olisi jotain. No kun ei ikinä ollut, niin menin pomon juttusille. Pomolta löytyi vähän lisähommaa, muttei tarpeeksi. Samalla kun pomolle selvisi tämä todellinen kiire, niin minua alettiin inhota. Tein muka työt liian nopeasti. Vaikka totuus lienee, että toiset hidastelivat tahallaan tehdäkseen itsenstä tarpeellisemmaksi kuin ovat.

Harjoittelunikaan ei ollut mitään noviisiharjoittelua, vaan se oli amk:n harjoittelua toimistossa ja minulla oli pohjalla vuosien toimistotyökokemus. Koulu ei sitä vain hyväksynyt ainakaan siihen aikaan. Se, että on töissä missä ei ole tekemistä, on vihoviimeistä aktiiviselle ihmiselle.

kertokaa mullekki mistä löytää työpaikan missä ei tarvitse tehdä mitään :D vittuako valitatte, Suomessa on 200 000 työtöntä, jos ei raha nappaa niin jättäkää se, ja antakaa ketkä sitä haluavat niille!

Olen työharjoittelussa vielä heinäkuun 2009 saakka, päivät ovat 6 - 6,5 tuntisia, mutta ei mitään tekemistä. Olen töissä kaupungintalossa atk-osastolla, joka hoitaa kaupungin kaikki yleiset tietokoneasiat (mm. kirjaston ja koulujen tietokoneet). Luulisi että olisi paljon tekemistä.

Kysellyt olen, eilenkin piti putsata 4 tietokonetta pölystä, mutta samantien putsasin 10, että aikaa menisi vähän enemmän. Tohon meni aikaa puoli tuntia.

Suunnilleen kerran viikossa on *oikeasti* jotain tekemistä. Mennään viemään koneita esim. kouluun tai asennetaan lisää koneita. Välillä pääsen koodaamaan html-koodia (ei enää hyvin pitkään aikaan). Välillä lähden viemään vanhoja tietokoneen raatoja ja osia parin kilsan päässä olevaan kierrätyskeskukseen. Se on mukavaa hommaa koska saan käyttöön auton, jolla on todella kiva ajaa. Sen jälkeen kun käskettiin viemään ekan kerran rojua sinne kierrätyskeskukseen, minun on pitänyt viedä joka kerta.

Parina ekana viikkona oli tekemistä, koska piti asentaa ainakin 100 tietokonetta. Sitten kaikki hommat vain tyssäsivät.

Tykkään tehdä töitä, mutta jos töitä ei ole, aivot ja ajatukset alkavat pyöriä kehää päässä, ja tuntuu kuin tulisin hulluksi. Mulla oli yhden viikon pituinen loma, mutta se oli osittaan pelkkää tuskaa. Viikonloput vielä menevät lomina.

Työ, tekeminen ja mun kissa (vastuuntunto) pitävät aivoni kasassa.

Vanha juttu, mutta ajankohtainen. Tässä oppisopimuksen lisäkoulutuksella opiskellaan helppoja toimistotöitä ja hyllyjen siivousta. Kohta tulee reikiä hyllyihin, kun siivoan ne samat ties kuinka monennetta kertaa. Paperilla lukee kaikkea hienoa, eikä ohjelmiin ole edes lisenssejä antaa, että voisin itseksenikään opetella. 25 tuntia pitäisi olla sopimuksen mukaisia töitä, mulla hyvä jos 10 tuntia viikossa mitään järkeviä töitä; en tiedä viitsisikö valittaa kun sitten saa veemäisen maineen.

Haikeena muistelen aikoja kun olin 2000-luvun alussa juuri duunissa aika hyvällä palkalla korjaamassa elektroniikkaa, töitä oli maksimissaan se 60min per päivä. Joskus meni viikkojakin ettei juurikaan tullut mitään tehtäviä.

Aamu alkoi jointilla ja pitkin päivää tuli poltetua kannabista, tekemistä ei juurikaan ollut mutta työkaverin kanssa saatiin viikot kulumaan verstaalla pilveä poltellen lähes joka tunti, viimeistään kun kello löi sen 16:00 niin oli jo niin ulapalla ettei vituttanut se duuni ja yleinen tekemättömyys. Tuli myös ryypättyä perjantaisin.
Vituttaa kun nykyään joutuu olemaan töissä selvinpäin.

Itse olen ollut "töissä" jo 10 kk. Rouva kysyy kotona miksi seksi ei maistu..

hahaha jointti mies nauratti. eikö toi vaan oo hyvä ettei oo liikaa tekemistä, voitte vaikka ottaa netit ja tsetit mukaan töihin ja ottaa lungisti kyllä mulle kelpais ei helvetti sentäs

Tehdastyössä menee juurikin noin eli töitä on "tulossa", mutta ei työnalla. Pitkiä on "työpäivät" kun kärvistelee kelloa katsellen. Itse uskon että firma saa jotain valtiontukea joten kannattaa antaa miesten istuskella päivät?

Rasittavaa oleilua ja kesken unien pitää herätä sinne olemaan???

Ollaankohan me samassa paikassa? :)

jaa, no, itselle sopii se että mitä vähemmän töitä, sitä parempi fiilis on, keksin kyllä itselleni "töitä" tarvittaessa työajalla.
valitettavasti vaan töitä on niin paljon kun itseä huvittaa/jaksaa tehdä....

jep tuttua puuhaa varsinkin näin talvisin kaupungin vesihuolto puolella. Saattaa olla päiviä ettei ole keikan keikkaa sit vaa istuskelet 8h päivässä kahvilla ja selaat lehtiä helppoo rahaa, mutta ennemmin tai myöhemmin pää lahoo ja kun noita vanhempiä kattelee ni eihän niistä enää oikeisiin töihin oliskaan, äkkiä päästävä pois tuolta!

Ei tarvitse olla valtiolla tai kunnalla töissä, jotta saa olla päivät työttömänä. Valmistuin viisi vuotta sitten korkeakoulusta ja pääsin heti töihin isoon yksityiseen yritykseen. Ensimmäiset puolitoista vuotta menivät hyvin - olin mukana kiinostavassa kehitysprojektissa ja sain vastuuta ja vapautta suunnitella oman työni ja lopputulokseen oltiin tyytyväisiä. Sen jälkeen työt kuitenkin loppuivat. Parin vuoden vetelehtimisen jälkeen vaihdoin työpaikkaa vielä isompaan firmaan, mutta mikään ei muuttunut. Aamuisin ei huvita herätä, koska tiedän, että töissä ei ole mitään tekemistä. Olen katsellut tätä nyt vuoden uudessa firmassa ja päivisin etsin taas uutta työtä. Palkkaa saan ihan hyvin, mutta ei se motivoi, kun osaisin tehdä myös jotain oikeasti hyödyllistä. Tekemättömän työpäivän jälkeen on paradoksaalisesti niin puhki, että vapaa-ajalla ei myöskään jaksa innostua tekemään mitään. Ihan Aunuksesta tämä työelämä!

Tuttu tilanne. Minun pomo on koko ajan kiireessä ja ajatuksissaan eikä koskaan osaa selittää mulle työtehtävää kunnolla, ja kun teen loppuun ja selviää että se on kumminkin tehty väärin, ja joutuu korjailemaan miljoona kertaa ja tekemään yhtä paljon versioita koska pomoni on V**un perfektionisti! Eli siis nakkaa jonkun tehtävän kerran parissa viikossa ja olettaa että minun pitäisi hiostaa sitä kuukauden, ja kun teen niin aina löytyy jotain korjailemista, koska ei jaksa keksiä uutta tehtävää! Kyllä se ottaa päähän. Mieluummin ottaisin työpaikan, jossa tiedän joka aamu kun tulen, mitä tänään pitää tehdä ja töitä riittäisi, kuin tollanen.

Ymmärrän teidän pointtinne, että on raskasta kun ei ole tekemistä. Itselleni taas tekeminen on raskasta. Sehän se unelma työpaikka olisi, ei tarivs tehdä mitään ja sais rahaa. Kuuntelisin musaa ja lukisin aku ankkaa. Perkele, mistä työpaikka missä ei tarvitse tehdä mitään!?

daaamn juuh

Noinhan tuo on. Aika ei kulu, ja tympääntyy.
Itsellä on vaihtelevasti hommia, riippuen paljonko eri projektit tarvitsevat asiantuntemustani, mutta reiluun kahteen vuoteen ei pahemmin ole ns liikaa ollut,
jos jotain positiivista, niin työkaverit ovat mukavia ja palkka reilu 4ke.

Tehdastöissä on ollut joinain vuosina todella kiirettä mutta nyt on ollut jonkinaikaa hiljaista, tekemistä oli tänäänkin omassa työpisteessä pariksi tunniksi, sitten piti lähteä katselemaan muita hommia ja päädyin apulaiseksi toiseen työpisteeseen.
Työmäärä näyttää vaihtelevan tällaisina taloudellisina aikoina melkoisesti ja lyhyen ajan sisällä.
Tiedän itsekin sen tunteen kun töihin on pakko mennä eikä ole oikein mitään tekemistä, terien putsailua ja vaihtoa, jne. pikku puuhastelua saattaa olla, pikkuparannusten rakentelua, tuotantoa haittaamattomien vikojen korjailua tms.

Sitten on toinenkin ääripää koettu että työtä on enemmän kuin kerkeää tekemäänkään, sekin kyllä stressaa kun tekemättömät työt alkaa kasaantua ja vaikka viikonlopunkin tekisi ylitöitä niin hyvä jos saa sen ruuhkan purettua edes siinä ajassa ja heti maanantaina samanlainen ruuhka alkaa taas kasaantua.

Onneksi useimmiten on silleen sopivasti tekemistä ettei ole ihan hirveä kiire mutta ei tarvitse tekemisen puutteessakaan tuskailla ajan hidasta kulumista.

Ilmeisesti puolet työntekijöistä joutaisi kilometritehtaalle ja heti, etteivät vedä sitä toista puolikastakin suohon...tuota menoahan niin tulee käymään. Aikoinaan itse olin parissa vakityöpaikassa, missä ei ollut töitä enkä jaksanut katella sitä touhua kuin pari kuukautta. Kun ihminen turruttaa itsensä tekemättömyyteen vuosikausiksi, laiskuudesta tulee elämäntapa ja se koskee myös vapaa-aikaa. Liiallinen työmäärä syö miestä kuin naistakin, mutta jatkuva oleileminen muokkaa myös eikä niinkään hyvään suuntaan.

Haaveilen löytäväni vielä sellaisen työpaikan, missä töitä oikeasti on. Päivät mitään tekemättä ovat niiiin tylsiä, että ei jaksa edes netissä surffailla tuntitolkulla. Nyt kulutan aikaani lukemalla yliopiston pääsykokeisiin, jos sinne pääsisi opiskelemaan ja saisi uuden uran. Valitsin alan, josta eivät työt lopu!

Olin joskus töissä pikkukaupassa, jossa yksin sain tehdä työt siivouksesta alkaen hyllyjen täyttöön ja poistoihin, saati kassanlaskut ja tilitykset. Jopa 12-tuntisia vuoroja. Silloin valitin työn paljotta. Nyt kadun sitä ollessani valtion p-duunissa konttorissa istumassa päivät pitkät. Lähtisin minne tahansa, mutta kun ei ole työpaikkoja tarjolla. Olen hakenut jo toista vuotta, mutta työttömiä on paljon...

Jos palkka juoksee, niin mikä on ongelma?
Aloitekykyinen osaa järjestää itse järkevää tekemistä, mutta jos vain odottaa niitä keskinkertaisen pomon järjestämiä duuneja voi tulla aika pitkäksi... tai sitten lopputili...

Olen itse ollut parissa paikassa, jossa oli joskus hiljaisia päiviä. Yksi oli teollisuudessa, jossa ei huoltotöiden takia voinut tehdä joskus mitään ja toinen oli jossain perähikiän taidemuseossa, jossa asiakkaita kävi loma-aikana maksimissaan se 3 per päivä. Museossa tykkäsin kuunnella klassista musiikkia samalla kun rentouduin ja luin hyviä kirjoja. Tutustuin myös syvällisemmin museon tarjontaan. Teollisuudessa yleensä nukuin tai täyttelin ristisanatehtäviä ja sudokuja. Liikaa ei kannata omin päin ruveta sähläämään tai tulee vahinkoja, varsinkaan jos ei kokemattomana tajua millainen tilanne on päällä.

Kiinteistöalalla. Töitä päivässä 3-4 h. Muuten netissä lorvimista mitä sitten pari puhelua ehkä vastaan. Ollut tässä hommassa jo 3 v tässä. Palkka 5600 €/kk. Mieli tekis vaihtaa. Mielipiteitä ??

sama eräällä hoitolaitoksessa. työt vähentyneet merkittävästi. töitä ehkä puolet entisestään. Harmittaa että pitää raahautua aikaa kuluttamaan, kun muualla samalla alalla painetaan niskalimassa. Todella rasittavaa henkisesti. Koska on paikalla oltava.

Sitä ei kokematta usko kuinka raskasta on olla tekemättä mitään kun ei voi kuitenkaan olla vapaasti.
Siksihän mm. Japanissa, jossa potkujen antamista ei katsota hyvällä, hoidetaan asia pistämällä vähennystarpeessa olevat 'resurssit' surffauskuurille. Ei työtehtäviä, erillä työporukasta, vapaa netin käyttö.
Ennemmin tai myöhemmin poistoon valitut löytävät uuden työn tai hajoavat tylsyyteen ja ottavat itse lopputilin.

Mäkin olen hajoillut pari kuukautta rekrytoivan koulutusohjelman nimissä. Kun 'työnantajalla' ei näköjään olekaan käyttöä osaamiselleni juuri lainkaan.
Motivoi tosi satasella istua päivät konttorilla 9€ palkalla ja olla edes sen näköinen että tekisi jotain.

Jonon jatkona.

Täällä kanssa.

mikä oiva tilaisuus kehittää itseänsä työajalla. Liksa juoksee ja mahdollisuus panostaa itseensä.

kyllä on useilla duunareilla palkkataso ja työehdotkin niin heikkoja että sen eteen ei paljoa kannata vaivautua.

Valtion virastossa tuo on ihan normaalia, ollaan tekevinään niin se riittää. Virka-aika on niin lyhyt ettei ennätä pitkästyä.

Kesällä kaksi varista istui puistossa puun oksalla.

Varis sanoi toiselle: kraak, "löysin raadon tuolta nurmikolta, ei ole liikkunut moneen tuntiin mennäänkö nokkimaan?"

Kraak kraak vastasi toinen ja sanoi; "mennää vasta klo 16.00 jälkeen, se saattaa olla kaupungin työntekijä", kraak.

Tuota työelämä nykyään on.

No, enää ei ole tuommoisia ongelmia töissä. Kukaan ei olemisesta maksa ja kaikki tekeminen on tehostettu jo överiksi eli työn laatu kärsii.