mun mies on yksityisyrittäjä.ollaan oltu vähän yli vuosi yhdessä.alkuun meillä meni hyvin.hän lopetti työt ajoissa,ja meillä oli hauskaa yhdessä,naurettiin jatkuvasti juteltiin paljon.tulin raskaax ja tietenkin olin väsynyt ja hermot kireellä aina välillä.nyt meillä on 4kk ikäinen lapsi,mies tulee kotiin 8-10 aikaa illalla.mun tarvis pitää kämppä siistinä tehdä ruoka hänelle,hoitaa koirat ja hoitaa vauva.hän ei ees viitti tehdä vauvan kaa mitään,hyvä kun syliin ottaa.me ei oikeen jutella.ei käyd missään ja läheisyyttä on vaan jos harrastamme seksiä.onkohan tässä enää mitään järkee?sitte jos sanon et vois tul ajois välillä niin ei.ja sanoo et tulee ihan pia kotiin niin sekin kestää kolmea tuntia,kun sanon siitä niin vastaus on et mitä sitte,mix nään vaivaa siitä.puolisen vuotta oon pyytänyt et sais kaihtimet ikkunaan peilin seinään lampun kattoon niin ei vieläkään.taitaa työ olla tärkeintä hänen elämässään.
yhteinen elämä puuttuu
kikka
8903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...yksityisyrittäjyys taitaa olla vähän sellasta, että 8-16 työaika ei tuu kuuloon...Meillä on melkei sama tilanne, eikä mies edes ole yksityisyrittäjä...että onhan se miehestäkin kiinni...
Mies tekee niska limassa töitä, että sulla olisi kaikki hyvin, ja jaksat vielä valittaa.
joo jaksan valittaa.en pyydä et täytys joka päivä tul ajois vaan et tulis ees joskus.välillä sanoo et on hiljasta mut ei silti pääse aikasempaa.rahan takia en oo sen kaa mut eipä sitä silti näytä olvan vaix koko ajan töis on.ja onko se yhteistä elämää kun se tulee kotiin syö käy vessas, suihkusja makaa loppu ajan.ja sitä paitsi hoidan itse puoletvuokras maksan yhteisiä laskuja.et ei me pelkästään hänen rahoilla eletä.
Se on arkea se, että käydään töissä ja tullaan kotiin joskus väsyneenäkin. Oma avomieheni on myös yksityisyrittäjä ja tekee töitä välillä todella paljon. Miksi pitäisi valittaa? Meillä on asiat hyvin: molemmat tienaa, on katto pään päällä, autot, ruokaa jne. Minä en ainakaan viitsi miehelle valittaa siitä että hänellä on pitkiä päiviä. Välillähän se harmittaa, mut ottaa kaiken ilon irti sit kun hänellä oikeasti aikaa löytyy (harnoin kylläkin). Oma näkemykseni on että huomaa itsestäsi asiat joita voisit muuttaa ja sitten vasta valita miehesi toimista.
No en minäkään tulis ajoissa kotiin jos kotona odottais huomiota kerjäävä kakara ja lisäksi akka naama nurinpäin hirveiden vaatimusten ja toiveiden kera. Se rassaa ja syö miestä. Sitä mieluummin pakenee työhönsä kun kohtaa sen kamaluuden. Töissä saa olla rauhassa ja keskittyä. Koti ei ole enää rentoutumispaikka vaan toinen työpaikka jossa vaaditaan liikaa.
Ehkä olis kannattanut sopia ja puhua näistä asioista ennen sitä lasta. Alkuhuuman haistuessa todellisuus iskee..
puhuttiin kyllä ja mies sanoi että hän tekee vähemmän töitä ollakseen poikansa kanssa.mutta ei.mun mielipiteeni kyllä taitaa ol et ei ole valmis perhe elämään.vai pitäiskö mun vaan iloita siitä et hän ei koskaan oo kotona?
En voi sanoa tietäväni tilanteestasi kaikkea, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu, kun kaipaa toiselta jotain ja saa aina vain pettyä.
Niin, kuulostaa nyt vähän siltä, että parisuhde ja varsinkin lapsi tuli miehellesi vähän niin kuin yllätyksenä...ei ollut tiennyt minkälaista se todellisuus on ja nyt ei oikein osaa kantaa vastuutaan.
Sen olen kuullut sanottavan, että yksityisyrittäjän kanssa eläessä saa aina se toinen hoitaa sen arjen, koska se yksityisyrittäjä on aina työpaikallaan. Jos ei ruumiillisesti, niin ainakin henkisesti.
Mun mielestä sun sietää tutkia itseäsi. Kuinka kauan olet ollut tyytymätön...onko tilanne jatkunut jo kuukausi kaupalla vai "vain" viikkoja.
Sitten vaan rohkeasti puhumaan! Ei saa syytellä. Mutta kerro miehellesi minkälaista koet oman arkesi olevan. Kaipaat hänen apuaan. Haluat, että lapsikin oppii tuntemaan isäänsä. Ole napakka ja sano, että jotain on alettava tapahtumaan. Mutta sano myös, että tiedät ettei Roomaakaan rakennettu yhdessä yössä. Miten sinä voit auttaa häntä?......
Mielestäni kun lapsi syntyy, molempien vanhempien tulisi tehdä tuosta lapsestaan ykkösprioriteetti.....ja vähän surkealtahan tuo kuulostaa......että poika kasvaa ilman isäänsä.
...tilanne täälläkin,itse olen päivät työssä ja emäntä päivänsä kotona ja mulle laittaa tekstareita pitkin päivää,että on niin tylsää ym..kiukuttelee kaikki asiat mitkä häntä harmittaa minulle!
Kun kotiin pääsen valitus senkun jatkuu,ei saa kattoa telkkaria ei saa olla tietokoneella,kun en tee hänen kanssa mitään...yhdessä telkkariakaan katsomme,mutta ei se kuulemma ole sellaista tekemistä! Kävelyillä käydään ym..
meillekkin lapsi tulossa noin 2 kuukauden päästä,innolla sitä odotan..mutta en tiedä kuinka kauan jaksan ainaista valitusta,ja valitusta oli jo ennen raskauttakin,eli ei se pelkästään siitä johdu.
ja mihinkään en saisi mennä,kun olen aina menossa kuulemma häntä pettämään! Autonki korjaamiseen hänen pitäisi päästä mukaan,koska siellä voi olla muita naikkosia...ei helevetti,tuntuu ku olis vankina...ja aikuisen äijän pitää joka asiasta pyytää lupa!