Ihmettelen, miksi nainen pyytää jäämään kaveriksi lopetettuaan suhteensa minuun.
Näin on nyt käynyt kaksi kertaa peräkkäin. Itse tätä ihmettelen, koska minusta ei ole mitään järkeä ystävyydessä/kaveruudessa suhteen jälkeen. Ensimmäisen tapauksen kohdalla sovittiin loppujen lopuksi ettei pidetä mitään yhteyttä. Mutta tämä jälkimmäinen ei halua kulma katkaista yhteyttä minuun. Hän sanoo, että on helpompaa jos saa vaihtaa kuulumisia välillä. Itse ajattelen täysin päinvastaisesti koko asiasta, että parempi olla kokonaan ilman kuin ikuinen kakkonen. Olen sen hänelle sanonutkin mutta hän pyytää aina että jos voisin harkita asiaa uudelleen. Mielestäni jos erotaan niin voidaan erota sovussa, mutta ero on sitten todellinen ero.
Näin on nyt käynyt kaksi kertaa peräkkäin. Itse tätä ihmettelen, koska minusta ei ole mitään järkeä ystävyydessä/kaveruudessa suhteen jälkeen. Ensimmäisen tapauksen kohdalla sovittiin loppujen lopuksi ettei pidetä mitään yhteyttä. Mutta tämä jälkimmäinen ei halua kulma katkaista yhteyttä minuun. Hän sanoo, että on helpompaa jos saa vaihtaa kuulumisia välillä. Itse ajattelen täysin päinvastaisesti koko asiasta, että parempi olla kokonaan ilman kuin ikuinen kakkonen. Olen sen hänelle sanonutkin mutta hän pyytää aina että jos voisin harkita asiaa uudelleen. Mielestäni jos erotaan niin voidaan erota sovussa, mutta ero on sitten todellinen ero.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei halua olla sun kanssa, mut haluaa pitää sut varalla jos ei parempaa löydä. Heivaa mäkeen.
Sen, joka jättää, on helppo sanoa niin, koska häneltä tunteet ovat jo laimentuneet. Eli hänen olisi helppo olla tuttava ja jutella toisinaa, koska kuitenkin pitää exästä, vaikkei tunteet olekaan syviä. Jätetyn on vaikeampaa "tyytyä" olemaan ystävä, kun häneltä tavallaan on vedetty matto jalkojen alta. Ja mites se psykologinen puoli muutoksessa meneekään..? Eikös siinä ollu jotain asian kieltämistä, surua ja vihaa ja muuta, enneku sen uuden tilanteen kunnolla hyväksyy.
Eli kaikenkaikkiaan, vaikkei jättäjä ymmärräkkään, on kohtuutonta vaatia ystävyyttä. Ja toisaalta, jos jätetty myöntyy siihen vastoin tahtoaan, se vain pitkittää asiasta toipumista. Eli jätetyn on vaikea siirtyä eteenpäin, jos exä haluaa jutella syvällisiä ja muutenkin muistutella olevansa ihan lähellä kokoajan..
Hmm.. Löytykös tuosta nyt mitään pointtia? Yritys ainaki oli kova :)
Kyllä tuosta kirjoituksestasi pointti löytyi :). Olen itse ajatellut samalla tavalla, että on molemmin puolin helpompi jos ei pidä yhteyttä.
Kyllähän sitä on aika naurettavaa vetää äärimmäisyyksiin, siis esim teeskennellä, ettei tunne, jos tulee vastaan, mut on se järkevintä antaa toiselle toipumisaika, vaikkei sitä itse tarviskaan. Eli ettei tuppaannu liikaa naamalle kokoaikaa :)
Eikähän sitäpaitsi ketään voi pakottaa olemaan ystävä. Se tulee luonnostaan jos on tullakseen.
Sanoinkin tuolloin, että tarvitsen aikaa jotta pystyisin hahmottamaan tilannetta.
Ja sanoin että en välttämättä halua/pysty olemaan ystävä.
Mutta mitä nainen ex-mies ystävästä oikein hakee ?
Mikä on se ”motiivi” haluta olla kaveri suhteen jälkeen ?
Naisen motiivit..? Mitä lie, omantunnon pönkitystä tai mahdollisesti ihan vilpitöntä halua pitää sut tuttavapiirissä, vaikkei romantiikka enää kukoistakaan. Ihmettelen kyllä, että yrittää ihan suostutella sua kaveriks. Eihän sellasta voi ympäripuhumalla järjestää.
joo onhan se vähän kurjaa olla "ystävä" sen ihmisen kanssa jonka kanssa on ajatellut perustaa perhettä... joka sitten lempaa
mutta se tavallaan kertoo myös henkisestä puolesta että on kypsä...
silloin kun pystyy eromaan... kaverina se on paras tapa erota...
miks pitäs erota että kun toinen tulee kadulla vastaan niin pitää mennä toiselle puolelle katua... en ymärä...
ainoastaan jos on pettänyt ja jättänyt...
silloin ei kyllä anna aihettä olla yhtään humani toista kohtaan...
kun pitää muistaa että me olemme vai ihmisiä...
ihmiset muuttuu henkisesti ja fyysistesti...
joka oli vaik kymmenen vuotta ihan jees niin onko esim nyt
Siis joo…. Niin kyse ei ollut mistään riitaisasta erosta. Ja eikä nyt tarvitse kummankaan vaihtaa katua jos vastaan kävellään. Mutta minä en ymmärrä mitä tuossa kaveruudessa on. Esim. mitä minä tai hän siihen voi mahdollisesti antaa.
tuota eihän teidän olla sydän ystvät muut...
jossain esim baaris kirjastossa kaupassa kioskilla tai missä tahansa muualla törmääkin...
niin voi sanoo että mitä kuuluu...
ja vaihtaan niin sanotusti kuulumisia...
että tuttava tasolla olla...
minä sanon että mitä sosialisempia ihmset ovat niin sitä järkevämpi on ero ja sen jälkeinen elämä...
Exmieheni kanssa meistä tuli kaverit meidän suhteen jälkeen. Ei me mitään erikseen sovittu, että ollaan sit ystäviä, vaan ollaan vain soiteltu ja joskus nähty kaffittelun merkeissä tai käyty syömässä.
Olen miettinyt, että mistä se johtuu, että voidaan olla ystäviä. Luulen sen johtuvan siitä, että ensinnäkin exmieheni on oikeasti hirmuisen aikuinen. Eli hän on ottanut asian niin, että ollaan erottu, ok, mutta se ei ole syy olla tuntematta ihmistä jatkossakin. Kuitenkin meillä on ihan hauskaa ja juttua piisaa.
Omalla kohdallani taas jo suhteessa huomasin, etten rakastakaan häntä oikeasti, välitin vain paljon, mutta niinkuin kaverista välitetään. Niinpä itselleni oli helppo erota, koska olin tehnyt eroa jo monta kuukautta ja tunsin pelkkää kaverillista fiilistä.
Kumpikaan meistä ei halua katkaista välejä totaalisesti. Jotenkin vuosien varrella meistä on tullut kavereita ja on oikeasti hauska kuulla, että mitä toiselle kuuluu. Minkäänsortin romanttisia fiiliksiä ei kyllä ole. Ei siis minkäänlaista värinää ole mihinkään suuntaan. Niinpä toisen seurassa on helppo olla, kun ei tartte sitä nais-mies-asetelmaa.
Oma nykyinen avokkini joskus murjottaa, kun kerron meneväni syömään exäni kanssa, mutta selitän aina uudelleen ja uudelleen, että mistä tässä on kysymys. Olen joskus pyytänyt häntäkin mukaan, muttei halua ymmärrettävästi tutustua.
Mutta itse ainakin olen ihan vilpittömällä mielelle liikenteessä. Ei siis mitään 'varasijoja' ole jaossa. Se homma on katsottu ja todettu ei toimivaksi, joten se siitä.
Itse luen exät myös kavereiksi, mutta ei minulla ja tuskin niilläkään ole mitään tarvetta käydä yhdessä syömässä yms. Miksi soitella kun ei ole mitään asiaa. Kuulumisia...mitäs minä niillä tiedoilla tekisin. Kavereita ollaan siten, että jos kadulla vastaan tulee niin tervehditään ja baarissa saatetaan muutama sana vaihtaa, se riittää.