mulla on vähän paha mieli, no ehkä se ei ole oiketettua mutta kuitenkin. mun isä oli naimisissa toisen naisen kanssa ja niillä oli 3 lasta kun minut tehtiin, eli mun äiti oli sitten se toinen nainen. no aikaa meni olin 8 v kun tapasin isäni ekaa kertaa ja sen jälkeen vaan muutaman kerran, soittelin aina silloin tällöin mutta ei se ikinä soittanu takas. mulle syntyi ensimmäinen lapsi ja soitin isälle ilmottaakseni asiasta ja kyllä hän se onnitteli ja kaikkee mutta siihen se jäi. viime vuonna otin itse yhteyttä vanhimpaan siskooni joka on minua 12 vuotta vanhempi puhuttiin ja naurettin (hän tiesi jo että minä olen olemassa) lupaasin sitten lähettää kuvia minusta ja minun lapsista ja hän tekisi samoin tämä oli viimevuoden lokakuussa eikä ole kuulunut mitään olen kyllä välillä textarilla kysellyt perään ja aina olen saanut jonkun viestin takas. tänään laitoin sille viestin et: olis ollu kyllä kiva tuntea, en vaivaa sua enää.
pahaa teki olis se ollu kuitenkin kiva nähä et minkä näkönen han on ja minkä luontonen, mut ei kai sille voi mitään. KIITOS!
pahaa teki olis se ollu kuitenkin kiva nähä et minkä näkönen han on ja minkä luontonen, mut ei kai sille voi mitään. KIITOS!
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi sua silti,mä tiedän miltä noi asiat tuntuu.mulla on kaksi puoli sisarta(vanhempaa)isäni puolelta.vanhemman sisareni olen tavannut mutta hän ei ole kai yhträän kiinnostunut minusta vaikka asummekin samalla paikkakunnalla!!!.isoveljeni myös puoliveljeni en ole edes koskaan tavannut ja hän ei vaikuttanut kiinnostuneelta tavata 16 vuotiasta pikkusisartaan.
Tunteesi ova oikeutettuja! Ja sinähän olet viaton (kuten siskosikin) isäsi ja äitisi edesottamuksiin.
Ehkä siskoille sinä muistuttaisit heitä ikävistä asioista kuten syrjähypystä? Ja siksi hän ei halua kuitenkaan olla tekemisissä kanssasi. Ehkä voit vielä kerran yrittää ja tehdä selväksi sen juuri että sinä ja olette viattomia. Mutta jos tällä siskolla on jo sisaruksia eikä häntä kiinnosta niin sitten ei voi mitään..
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Ja ei ne geenit niin tärkeitä ole.. voisitä saada "sisaren" jostain ystävästäkin..
Hei!
Minulla kolme sisarpuolta... Ikäeroa heihin 19-28 vuotta.
Eipä ole mitään yhteistä muuta kuin geenit isän puolelta.
Elämämme eivät kertakaikkiaan kohtaa. Elämän tilanteeni niin erilainen, ettei ole minkäänlaista kiinnostusta sekoittaa heitä elämääni tai sekottautua heidän elämään.
Eli, ei vois vähempää kiinnostaa. hoitakoon yhteinen isämme mahdolliset tapaamiset ja sen sellaiset jos on hoitaakseen..!
Aurinkoista kevättä kaikille sisaruksille ja sisarpuolille! Kaikilla meillä on omat elämämme, nauttikaamme niistä!
Joskus on tavattu sisarpuolien kanssa nuorena, mutta vuosikausiin ei ole oltu missään tekemisissä, oikean sisaren kanssa ovat välit myös lopullisesti poikki. Totta ketään ei voi pakottaa mihinkään, parempi näin.
Netta, miksi välisi ovat oikeaan siskoosi poikki? Mulla on sama juttu ja kiinnostaa syyt asian tilaan.
Me ei vaan tultu toimeen keskenämme.
Mielestäni myös ns. siskopuolellasi on oikeus tuntea, ettei hän halua olla tekemisissä kanssasi. Olihan äitisi kuitenkin toinen nainen, joka tunki heidän perheensä keskelle. Heille äitisi on vain vieras akka, isän pikkulutka, jolle syntyi lapsi. Tuskin he edes ajattelevat, että olet heidän sisarensa.
Sitäpaitsi olisit siinä jatkuvasti muistuttamassa, että isä hairahtui joskusmuinoin. Se on voinut olla kova paikka koko perheelle, myös lapsille, mutta erityisesti myös perheen äidille.
Ja voihan siinä sekin olla, että he ajattelevat jo perintöasioita. Yksi suu lisää jakamassa isän perintöä ja eivät senkään takia halua olla tekemissä, että luulevat sinun tulevan närppimään perintökuormasta kamaa, vai.
kuitenkin sitten aikanaan kun isästä aika jättää. Tässä maassa kun ei ketään voi jättää perinnöttömäksi. Ja jos isä on tunnustanut lapsen se tulee kyllä esiin perunkirjaa tehtäessä.