"On ihanaa olla sinkku, kun saa mennä miten huvittaa". Onko tää teille jotenkin tuttua juttua??
On muuten aivan täyttä paskaa, että sinkkuus olisi vielä jotenkin nautittava olotila päälle 23 vuotiaana. Kaikki tuon iän ylittäneet sinkut ovat enemmän tai vähemmän säälittäviä reppanoita. Joko heitä ei ole kukaan koskaan huolinut omakseen, tai sitten heidän luonteensa on niin vaikea ettei parisuhteesta tule mitään.
Sinkkujen elämäntehtävänä onkin ylläpitää näyttäviä kulisseja onnellisesta ja vauhdikkaasta elämästä. Tosiasiassa sinkkujen elo on kaikkea muuta kuin onnellista ja vauhdikasta. Eläminen keskittyy lähes pelkästään lauantai-iltaan ja kaikkina muina aikoina kieriskellään masennuksen ja itsesäälin partaalla. Kun töistä tai yo:sta tullaan kotiin, ei kotona ole ketään jolle kertoa asioitaan. Illalla ei ole muuta tekemistä kuin käydä kävelylenkillä, räppäillä koneella chatissa ja katsoa teeveetä. Yksin... Joskus harvoin saattetaan käydä kavereiden kanssa kahvilla tai syömässä. Mielialat käy vuoristorataa tapahtumien mukaan ja tasaisuus on tuntematon käsite. Masennuslääkkeet ja psykiatrin sohvalla käynnit ovatkin monelle yli 25vee sinkulle tuttua leipää.
Kaikki sinkut toivovat ainakin salaa löytävänsä sen oikean. Valitettavasti lähes kaikilla on rimat nostettu sellaisiin korkeuksiin, että ennemmin helvetti jäätyy kuin se oikea löytyy. Rakkaan pitää olla joku helvetin näyttelyesine, jolla sitten voi tehdä muut kateelliseksi. Fakta kuitenkin on, että suurin osa parhaista miehistä ja naisista varattiin jo parikymppisenä. Nämä ihmiset ovat jo perustamassa omaa perhettä, joten heidän saavuttaminen ei ole enää mahdollista.
Miksi siis ei voi tyytyä hieman vähempään ja aloittaa parisuhde, joka kuitenkin on huomattavasti säälittävää sinkkuutta parempi?
On muuten aivan täyttä paskaa, että sinkkuus olisi vielä jotenkin nautittava olotila päälle 23 vuotiaana. Kaikki tuon iän ylittäneet sinkut ovat enemmän tai vähemmän säälittäviä reppanoita. Joko heitä ei ole kukaan koskaan huolinut omakseen, tai sitten heidän luonteensa on niin vaikea ettei parisuhteesta tule mitään.
Sinkkujen elämäntehtävänä onkin ylläpitää näyttäviä kulisseja onnellisesta ja vauhdikkaasta elämästä. Tosiasiassa sinkkujen elo on kaikkea muuta kuin onnellista ja vauhdikasta. Eläminen keskittyy lähes pelkästään lauantai-iltaan ja kaikkina muina aikoina kieriskellään masennuksen ja itsesäälin partaalla. Kun töistä tai yo:sta tullaan kotiin, ei kotona ole ketään jolle kertoa asioitaan. Illalla ei ole muuta tekemistä kuin käydä kävelylenkillä, räppäillä koneella chatissa ja katsoa teeveetä. Yksin... Joskus harvoin saattetaan käydä kavereiden kanssa kahvilla tai syömässä. Mielialat käy vuoristorataa tapahtumien mukaan ja tasaisuus on tuntematon käsite. Masennuslääkkeet ja psykiatrin sohvalla käynnit ovatkin monelle yli 25vee sinkulle tuttua leipää.
Kaikki sinkut toivovat ainakin salaa löytävänsä sen oikean. Valitettavasti lähes kaikilla on rimat nostettu sellaisiin korkeuksiin, että ennemmin helvetti jäätyy kuin se oikea löytyy. Rakkaan pitää olla joku helvetin näyttelyesine, jolla sitten voi tehdä muut kateelliseksi. Fakta kuitenkin on, että suurin osa parhaista miehistä ja naisista varattiin jo parikymppisenä. Nämä ihmiset ovat jo perustamassa omaa perhettä, joten heidän saavuttaminen ei ole enää mahdollista.
Miksi siis ei voi tyytyä hieman vähempään ja aloittaa parisuhde, joka kuitenkin on huomattavasti säälittävää sinkkuutta parempi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Miksi siis ei voi tyytyä hieman vähempään ja aloittaa parisuhde, joka kuitenkin on huomattavasti säälittävää sinkkuutta parempi?"
Eli olla ihmisen kanssa, josta ei oikeasti välitä millään tasolla, vain sen takia, että voi sanoa olevansa jonkun kanssa... vain sen takia, koska "kaikki muutkin" ovat..? Se, jos mikä on säälittävää.
Mieluummin vapaana ja oikeasti tyytyväisen omaan elämäänsä, kuin sitoutuneena vain sitoutumisen tarpeesta. Tätä käyttäytymistä (pakkositoutumista), näkyy jo teini-ikäisillä, ja heidänhän ei pitäisi olla vielä millään tavalla epätoivoisia. Mutta sinkkuutta pidetään NIIN säälittävänä, että eihän kukaan oikeasti VOI olla onnellinen yksin, vapaana, ja vieläpä ilman lapsia..! Kauheaa!
Ja minä en ole yli 23-vuotias, enkä sinkku, joten turha kysellä, osuiko omaan nilkaan.
Voi sinua RAUKKAA,kyllä nyt pipo kiristää tosi pahasti,kun tunnut olevan katkera ja mielesi myrkyttänyt.
Ole ihmeessä ONELLINEN,kun olet LÖYTÄNYT SEN"OIKEAN"
Mutta pidä ihmeessä lujasti kiini,muuten me SINKUT napataan sinulta se"IHANUUS"
Niin olen nimittäin ollut ymmärtäväni, että et ole sinkku,muttet myöskään onnellinen,nääs onnellisella ihmisellä on keskellä yötä parempaakin tekemistä kuin kirjoitella potaskaa.
Minä olen aikuinen sinkkunainen ja nukun kunnon yöunet,siksikin jaksan ajatella positiivisesti.
ELÄ JA ANNA MUILLEKIN TILAA.
...on monesti että kumppani halutaan, mutta sen eteen ei haluta tehdä mitään...eletään omaa elämää, mitään ei haluta antaa, eikä osata ottaa...
Vaikeahan minun on tietää, miten nuoriso ajankäyttönsä järjestää. Mutta itseäni kovasti huvitti tuo "Eläminen keskittyy lähes pelkästään lauantai-iltaan ja kaikkina muina aikoina kieriskellään masennuksen ja itsesäälin partaalla."
Asia on aivan päinvastoin. Viikolla tapaa ihmisiä töissä, töissä kuluu suurin osa valveillaoloajasta. Työn jälkeen kotiin, pientä purtavaa, kodinhoidolliset velvollisuudet, eläinhoidolliset velvollisuudet, kylpy, rentoutuminen kirjan tai tv:n ääressä, ja tutimaan. Ihana rauha, nukkumaan kun haluat, tv juuri sillä kanavalla ja volyymilla kuin haluat, ruokailu juuri silloin ja siinä mittakaavassa kuin haluat. Kukaan pösilö ei nuoku olohuoneessani katsomassa formuloita tai vaadi lihapullia koska kello on 17.00.
Viikonloput ja lomat ovat tylsempi juttu. Yksinäisyys on lamauttavaa. Vaikka olisi kaikenlaista aktiviteettia, ei yksin viitsi lähteä mihinkään. Vaikka taidenäyttely ei miksikään muutu siitä, töpsötteleekö siellä yksin vai kaksin, se muuttuu sittenkin - lähtökynnyksen korkeudesta puhumattakaan. Nykyisin viikonlopusta jo selviän, olen yrittänyt kehittää pesässä viihtymisen huippuunsa, mutta kahdenkin viikon kesäloma oli jo kidutusta, niin ikävystyttävää aikaa, huh!
Itse olen 26v mies ja elämäni ensimäisen seurusteluni koin tossa elokuussa ja nyt on uusi suhde, jonka tiedän olevani "se oikea" mua ei kaduta se, et mulla ei oo enempää suhteita. Miksi tarvitaan enemmän suhteita?
Enkä ole kertaakaan syönyt masennuslääkkeitä ym.
Se on kyllä totta, et masentuu ku on yksin.
Jaahas, minut siis on diagnostisoitu sairaaksi vain ja ainoastaan sinkkuuden perusteella YES!
Hmmm, olen siis 38-v sinkku, uusiosellainen.
Pitkiä suhteita takana, toivottavasti edessäkin.
Myönnän toiveeni avoimesti, mutta osaan myös nauttia tämänhetkisestä tilanteesta.
Miksi sitten olen sinkku?
Niin, parhaathan varattiin silloin parikymppisenä,
mutta odotapas kun siitä aikuistuu. Huomaat sitten itsekin mitä virheitä elämässä on tullut tehtyä ja lähdet sille kuululle "toiselle tai kolmannelle kierrokselle".
Olen nyt aikuisena tajunnut että meillä on vain yksi elämä. Miksi siis turhaan roikkua suhteessa kiinni vain ja ainoastaan "kulissien vuoksi". Tämä olotila= sinkkuus on siis vain ja ainoastaan itsekkyyttä, mutta tuo myös ulkopuolisille paljon.
Ollessani itse tyytyväinen, kykenen olemaan myös muille ihmisille ystävällinen ja avulias. Toisin kuin kireissä suhteissaan olevat tuttavani, jotka lähes päivittäin ovat kärttyisiä ja murjottavia otuksia.
Ei sinkkuus mitään juhlimista ole ja tottakai sitä toisinaan kaipaa kainaloa johon käpertyä ja tietty seksiäkin (en nyt satu yhden illan suhteita harrastamaan). Mutta miksi pitäisi tyytyä vain puolinaiseen ja ottaa joku itselleen sopimaton moukka vain siksi että olisi "normaali" parisuhde olemassa??????
Eikä kukaan täysijärkinen mitään näyttelyesinettä ole vailla, vaan sitä itselleen sopivaa.
Minulla ehkä on keskimääräistä paremmin asiat; olen lapseton, varaton ja velaton, ihan mukavasti toimeentuleva. Näiden asioiden lisäksi olen vieläkin niin naivi että uskon sen oikean tulevan vielä minua vastaan.
Olisithan sinäkin anonyymi hiukan suvaitsevaisempi ympäristöllesi jos sattuisit elämään säälittävässä sinkkuudessa, mutta nauttisit siitä OMASTA elämästäsi. Etkä panisi niin paljon arvoa sille mitä ulkoiset kulissit parisuhteesta ja normeista määrittelevät.
Teksti taisi olla provo, koska on vaikea kuvitella että joku oikeasti noin ajattelee.
"On muuten aivan täyttä paskaa, että sinkkuus olisi vielä jotenkin nautittava olotila päälle 23 vuotiaana. Kaikki tuon iän ylittäneet sinkut ovat enemmän tai vähemmän säälittäviä reppanoita. Joko heitä ei ole kukaan koskaan huolinut omakseen, tai sitten heidän luonteensa on niin vaikea ettei parisuhteesta tule mitään."
Sinkkuus on nautittavampaa kuin eläminen huonossa parisuhteessa. Jos on nuorena mennyt naimisiin väärän ihmisen kanssa ja ero tulee niin eipä sillon ole merkitystä sillä onko yli vai alle 23-vuotias. Vaikeita ihmisiä elää myös vaikeissa parisuhteissa, joten on turhaa väittää että sinkkuihmiset olisivat huonompia kuin seurustelevat. Ja elämä ei aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Myöskin käsityksesi sinkkuihmisten ajankäytöstä on aika omituinen. Sinkut käyvät töissä, opiskelevat,harrastavat ja tapaavat kavereitaan kuten seurustelevatkin ihmiset eivätkä todellakaan kieri itsesäälissä sen useammin kuin seurustelevatkaan.
Mielialan vaihtelut ja psykologin tarve ovat kai yksilökohtainen piirre yksittäisellä ihmisellä jota esiintyy sekä seurustelevilla että sinkuilla eikä ko piirre ole mielestäni yleistettävissä suuremman ihmisjoukon ominaisuudeksi? Oletko katsonut telkkarista liikaa sinkkuelämää ja Ally McBealia vai mistä olet repinyt väittämäsi?
Jokainen ihminen toivoo löytävänsä sen oikean. Moni seurustelevakin ihminen miettii että onko seurustelukumppani sittenkään se oikea.
En tiedä mikä sinut on suututtanut, mutta pahastipa tunnut sinkuista ajattelevan. Kuten jo edellä sanoin niin mielestäni on tärkeämpää että ihminen on onnellinen, eikä se onko sinkku vai seurusteleva. Ihmisen pitää olla onnellinen ensin yksin ennen kun voi olla onnellinen jonkun toisen rinnalla, muutenhan kaikki hyvä tulee sen toisen kautta.
Miksi ihmisen pitäisi seurustella vain seurustelun vuoksi? Tyytyä johonkin mikä ei kuitenkaan tee onnelliseksi? Ei kai se tee ihmisestä huonompaa että ei seurustele taikka vastaavasti toisesta ihmisestä jollain tavalla parempaa jos seurustelee tai oon naimisissa? Omituinen arvomaailma sinulla...
Kirjoittaa onnellinen ja itseensä ja elämäänsä tyytyväinen seurusteleva henkilö ?! :)
sinkku since syntymä ... mitä vikaa siin on ettei halua sitoutua ... ennen ku on oikee aika siihen sulle sinkku vihaaja miksi ottaa lehmä ku maitoaki saa purkissa
Kovinpa olet katkera, ettet vain olisi kateellinen meille sinkuille.
Osa sinkuista on nimittäin sinkkuja ihan omasta tahdostaan: joskus sinkkuuskin on paratiisia verrattuna helvetilliseen parisuhteeseen!
Jokainen tyylillään :))
Mutta muistakaa, eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se, mitä niistä asioista ajattelemme!! :))
parempia nimityksiä kyllä olivat vanhapiika ja vanhapoika
kaikki sinkut ovat kuitenkin erilaisia.
asiat eivät ole aina omista valinnoista riippuvaisia.
"lauantai-iltaan "
no ei ole mitään tekemistä lauantaisinkaan
"tyytyä hieman vähempään"
ei ole rahaa edes vähempään
"Mielialat käy vuoristorataa tapahtumien mukaan ja tasaisuus on tuntematon käsite. Masennuslääkkeet ja psykiatrin sohvalla käynnit ovatkin monelle yli 25vee sinkulle tuttua leipää."
tasaisempaa ihmistä ei montaa ole. sinkkuuskin alkoi vasta kun sain ensin hullun paperit perättömästä ilmiannosta johtuen, samalla meni monen muun asian ohella näet rahat ja tulevaisuus.
"töistä tai yo:sta tullaan kotiin"
eipä ole tullut käytyä kummassakaan, ed. johtuen, vuosiin
Muutama vuosi sitten ehkä ajattelinkin noin mutta en enää. En ole kaivannut parisuhdetta enää aikoihin sillä elo on muutenkin vauhdikasta (rahaa riittää) myöskin lauantai iltojen ulkopuolella ja aika ei millään edes riittäisi toisen huomioonottamiseen, on sitäkin toki yritetty.
Voi kun päivässä olisi enemmän tunteja niin riittäisi aika kaikkeen.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon, koska noilla ihmisillä on samanlainen pakottava tarve elää huonossakin parisuhteessa kuten sinulla.
Sinä olet syyllinen noihin suuriin erolukuihin. Sinun takiasi syntyy yksinäisiä rakkaudettomia lapsia.
Et levitä rakkautta ympärillesi vaan toisten hyväksikäyttöä ja kylmyyttä.
Oletko kuullut puhuttavan parisuhdeterapiasta, avioliittoneuvojista yms... Sinkutko kansoittavat mielenterveys jonot? Tuskin etköhän sinäkin jonota johonkin pilleritiskille saamaan mielialoja kohdalleen, kun muijasi sinulle aikansa huomauttelee tavoistasi ja olemuksestasi? Mieti perheväkivaltaa yms. mitä sinkut ei koe!
Sinkku toisinaan omasta tahdosta, mutta silti onnellinen!
Eipä voi juurikaan muuta sanoa, kuin naulan kantaan! Loistavaa tuoda moinen asia julki; ennen yli 23-vuotiaita sanottiin vanhoiksipiioiksi tai vanhoiksipojiksi, nyt ollaan muodikkaasti sinkkuja!
Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että ikuinen "sen oikean" etsintä on jatkuvasti käytössä ja ottajiakin löytyisi useita, mutta.... Pitkän yksinelämisen jälkeen on todellakin vaikeaa päästää uutta ihmistä lähelleen saati sitten ajatella asuvansa toisen ihmisen "saasteissa". Onpahan mulla omat traumanikin vielä päälle, joka estää luottamasta miespuolisiin uusiin tuttavuuksiin (jokainen voi arvailla)... Toisaalta se on kyllä tietynlainen tekosyy myöskin olla sitoumatta ja olla ITSEKKÄÄSTI sinkkuna ja elää helppoa elämää.
Helppoa ulkoapäin, mutta niin rasittavaa muuten. Onneksi on hyviä ystäviä, jotka helpottavat heikoilla hetkillä eikä lapsikuumekkaan pääse aivan mahdottomaksi, kun on sisarusten lapsia, joita voi lainailla. Mutta eihän tämä kauaa voi kestää. Alkaa jo kypsyttämään ja kunto laskee ja orastava alkoholiongelma pilkistelee ja kaikki tv-ohjelmat on tuttuja. BLÄÄH.
ja siinä auvoisen onnellisessa parisuhteessahan ei oo mitään ongelmia koskaan...;)
Kyllä mä mieluummin olen yksin ku huonossa seurassa!!
Mä en ikinä alistu moiseen,että ottaisin jonkun miehen itelleni säälistä vaan sen vuoksi,"et olis joku"...!!!!:( Kun noin hyvin osasit sinkkuelämää kuvailla,niin taidat ite olla se nörtti jolla ei oo sosiaalista elämää minkäänlaista ja joka nököttää illat himassa chatissa kun kukaan nainen ei oo tullu kotoo hakemaan?!?!;)
Hupaisaa luettavaa alkuperäisen kirjoitus.
Pääasiallinen sanoma "ottakaa joku huono
kumppaniksi, koska elämänne on täyttä h-vettiä"
sai miettimään kirjoittajan todellista motiivia-
Taisi kirjoittajan todellinen sanoma olla "olen
juuri sellainen huonompi vaihtoehto, ottakaa
minut, koska muuten teillä menee todella
huonosti"
Eikö niin, Einstein? :)